tiistai 27. elokuuta 2019

Hääkakku ja kakunleikkaus

Kun puheet oli saatu pidettyä ja leikit leikittyä, oli aika siirtyä taas syömään. Tällä kertaa kakkua. 


Meillä oli hääkakkuna valkosuklaa-herukkamoussekakku, joka tuli juhlapaikkamme Wanhan Bäckbyn kautta. En ole varma olisiko juhlapaikallemme edes saanut tuoda mitään muuta kautta tilattua kakkua, mutta koska kakku sisältyi juhlapaikkamme menuun, emme tehneet kakkuasiasta sen vaikeampaa edes pohtimalla mitään "hienompaa" kakkua, vaan valitsimme kakkumme Wanhan Bäckbyn vaihtoehdoista. Emme päässeet maistelemaan kakkuja ennakkoon, joten teimme valintamme vain sen perusteella, mikä kuulosti hyvältä. Ja voin kertoa, että ainakin omaan makuumme hääkakkumme oli ihan nappivalinta. Kakkumme oli niiiiin hyvää, että haaveilen saavani sitä vielä joskus uudestaankin ja taisipa joku vieraistammekin sanoa, että hääkakkumme oli parasta kakkua, mitä hän on syönyt.

Kakussa oli siis mehevän suklainen kakkupohja, jonka päällä oli hieman kirpsakampi herukkamoussekerros ja kaikki tämä piiloutui päällimmäisenä olleen makeamman valkosuklaamoussekerroksen alle. Kakut olivat ulkonäöltään tosi simppeleitä ja ne koristeltiin toiveidemme mukaisesti marjoin ja kukkasin. Ylimmäisen kakun päältä löytyi myös itse näpertelemäni kakkukoriste. Vaikka meidän hääkakku ei siis ollut sellainen upea kerroskakku, olen tosi tyytyväinen kakkumme ulkonäköön. Kakut olivat yksinkertaisen tyylikkäitä ja koristelut kauniita. Ja nuo Wanhan Bäckbyn kakkutelineet olivat myös varsin huikeat!



Kakun kaverina meillä oli tarjolla kauralastuja sekä Fazerin maitosuklaakonvehteja. Minulle oli nimittäin jotenkin kauhean tärkeää, että kahvipöydässä on tarjolla jotain muutakin kuin pelkkää kakkua, jotta hekin, jotka eivät ole kakkujen ystäviä, saavat suunsa hieman makeaksi. En kuitenkaan halunnut näiden lisätarjottavien kilpailevan kakun kanssa, joten pidettiin lisukkeet simppeleinä. Näin jälkikäteen voin kuitenkin kertoa, että näiden lisätarjottavien menekki ei ollut mitenkään huima. Keksejä jäi yli yllin kyllin. Konvehdit tekivät kauppansa paremmin, mutta niitäkin jäi reilusti vielä kotiin naposteltavaksi. 



Ennen kuin kuitenkaan päästiin kakun makuun oli tietenkin ensin leikattava se. Me oltiin päätetty suorittaa meidän häissä perinteinen hääkakunleikkuu polkaisuineen kaikkineen ja kakunleikkuun aikaan vieraat kerääntyivätkin ympärillemme seuraamaan, kumpi meistä määrää jatkossa kaapin paikan. 

Neuvottelua, mikä kakku leikataan. Ylin oli vähän turhan korkealla!

Ja jee, minähän sen voiton vein! Vaikka J kylläkin taisi antaa minun voittaa tämän kisan ihan suosiolla, sillä ollaan puhuttu, että näissä kotihommissa minä olen enempi se sisustaja ja J remppaaja. Ja vinkki tuleville morsiamille: polkaisussa saa olla kyllä varsin suurieleinen. Itse polkaisin melko hillitysti ja korkkarinikaan eivät paljoa ääntä päästäneet, joten vieraille sai vähän huudella, että kyllä minä polkaisin:D

Tässä kuvassa näkyy kakkupalan eri kerrokset


Otimme J:n kanssa yhteisen kakkupalasen, mutta mihinkään toistemme syöttämishommiin emme ryhtyneet. En tiedä, mitä mieltä te olette asiasta, mutta minusta kaikki toisen syöttäminen ja käsikynkässä juominen tuntuu jotenkin tosi teennäiseltä. Me lusikoimme kakkua siis ihan vain omiin suihimme. 

Vaikka olinkin jotenkin ihan täynnä ruuan jälkeen, maha oli onneksi ehtinyt painua sen verran jälkiruokaan mennessä, että kakku maistui ja kävimme hakemassa santsipalasenkin. Saimme myös ylimmäisenä olleen "hääparinkakun" mukaan kotiimme, joten kun seuraavana päivänä kotiuduimme hääyön ja tavaranpurkuhommien jälkeen, oli kotona odottamassa lisää kakkua. Oi nam!



Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

perjantai 23. elokuuta 2019

Kenkäleikki


Puheiden jälkeen, ennen kahvittelujen alkamista, oli myös meidän vuoro päästä valokeilaan. Seuraavana vuorossa oli nimittäin kenkäleikki. Kyseinen leikkihän on varsinainen hääklassikko ja se olikin tavallaan yksi hääperinteistä, jotka halusin sisällyttää häihimme. 

Meidän hääohjelmahan oli oikeastaan täysin meidän tiedossa etukäteen ja itse suunnittelemaamme, mutta kenkäleikkikysymykset olivat ainoat, jotka kaaso ja bestman suunnittelivat meidän selkämme takana, eli emme olleet tietoisia, millaisia kyssäreitä on luvassa. Etukäteen olimme puhuneet, että kysymykset saisivat olla melko monipuolisia ja sellaisia, jotka sekä kertoisivat jotain faktaa meistä ja meidän parisuhteesta että olisivat samalla viihdyttävän hauskoja. Sovimme kaason ja bestmanin kanssa myös, että kysymyksiä ei tarvitsisi olla kovin paljoa, jottei leikki käy puuduttavaksi. Mielestäni kaason ja bestmanin keksimät kysymykset osuivat ihan nappiin ja ne näyttivät tältä:


  • kumpaa jännitti aamulla enemmän?
  • kumman puolelta on enemmän vieraita?
  • kumpi on innokkaampi penkkiurheilija?
  • kumpi on enemmän herkkujen perään?
  • kumpi on pahempi sottapytty?
  • kummalla on enemmän kenkiä?
  • kumpi on pahempi unikeko?
  • kumpi päättää televisiokanavan?
  • kummalla on lyhyempi pinna?
  • kumpi on parempi kokki?
  • kumpi tunnusti rakkautensa ensin?
  • loppuun klassinen: kumpi määrää kaapin paikan?


Kenkäleikin perusteella me ollaan varsin yksimielinen pariskunta, sillä taidettiin vastata kaikkiin kysymyksiin samalla tavalla. Osaan kysymyksistä vastaus oli ihan selkeä, kun taas osaan piti vähän enempi miettiä vastausta. Esimerkiksi kenkäkysymykseen emme kumpikaan oikein tienneet oikeaa vastausta, mutta kumpikin nosti lopulta J:n kengän, ja itse ainakin perustelin sen sillä, että J:llä on enemmän erilaisia harrastuskenkiä. Vaikka meidän välillä ei siis ollut pahemmin erimielisyyksiä, jotka olisivat tehneet leikistä hauskan, niin osa meidän vastauksista vaikutti kuitenkin aiheuttavan huvitusta vieraiden keskuudessa. Moni ei nimittäin olisi ehkä uskonut, että minä olen meistä kovempi penkkiurheilija ja J puolestaan parempi kokki. Ja saatiinpa vierailta myös sellainen awww-reaktio, kun vastattiin, että J tunnusti rakkautensa ensin. 

Ainakin meidän häissä kenkäleikki oli siis varsin toimiva ohjelmanumero. Meidän häissä ei ollut oikeastaan mitään muuta meidän parisuhteesta kertovaa (kuvakollaasia, parisuhteen aikajanaa, yms), joten oli kiva, että me ja meidän parisuhde pääsi hetkeksi esille kenkäleikin kautta. Valokuvaajamme ottamista kuvista päätellen kenkäleikki oli myös varsin viihdyttävä, sillä kaikilla oli hymy huulilla leikin aikana. Vaikka kenkäleikki onkin joidenkin mielestä ehkä jo vähän nähty, niin tämän kokemuksen perusteella ottaisin sen kuitenkin osaksi hääohjelmaa ihan milloin vain uudestaan. 



P.S. Itse olin sen verran utelias, että kurkkasin aina vastattuani myös, kumman kengän J nosti, mutta J oli kuulemma niin tunnollinen, ettei kurkkinut leikin aikana yhtään minun vastauksiani. 

Onko / oliko teillä kenkäleikkiä?

Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

maanantai 19. elokuuta 2019

Puheet

Blogi on nyt viettänyt pari viikkoa hiljaiseloa, sillä olimme J:n kanssa viime viikon kesälomalla ja lomaa ennen puolestaan tuntui olevan niin paljon kaikkea, ettei oikein ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt on kuitenkin uusi teksti valmiina ja tällä kertaa aiheena on puheet.

Puheethan ovat monesti iso osa häiden ohjelmaa. Perinteisesti puheita pitävät mm. hääparin vanhemmat taikka kaaso ja bestman. Puheita voi olla monenlaisia, niin sisällöltään kuin viihdearvoltaankin. Parhaimmillaanhan puheet ovat niin hauskoja taikka koskettavia, että ne tempaavat koko juhlaväen mukaansa, mutta huonoimmillaan ne voivat olla myös niin tylsiä taikka esimerkiksi vain insidejuttuja sisältäviä, että osa vieraista toivoisi olevansa muualla. 

Meidän häissä ei kuitenkaan paljoa puheita nähty. Tämä johtui ensinnäkin siitä, että me ei haluttu meidän häistä sellaista juhlaa, jossa on vain puheita puheiden perään. Halusimme häistämme rennot ja jotenkin sellainen liiallinen puhetulva, joka pakottaisi vieraat istumaan hiljaa penkeissään, ei tuntunut yhtään rennolta ajatukselta. Toisekseen meidän lähipiirissä ei edes oikein ollut innokkaita puheenpitäjiä. Kummankaan vanhemmat eivät oikein asiaa mietittyään tunteneet puhehommia omakseen emmekä halunneet heitä siihen myöskään velvoittaa (ainoastaan tervetulosanat nakitin omien vanhempieni hommaksi). Myöskään bestman ei osoittanut erityistä innokkuutta puheen pitämiseen. Kaasosiskoni sen sijaan pohdiskeli ennen juhlia, että hänestä olisi kyllä kiva sanoa jotain pientä ja niin hän lopulta myös tekikin. Kaason lisäksi ääneen pääsivät myös kaksi kummitätiäni yhteisellä puheellaan. Toinen kummeista harrastaa teatteria ja hän on monissa muissakin juhlissa lausunut monesti jotain runonpätkää tai yms. Niinpä hän kysäisi vähän ennen häitämme, voisiko hän pitää pienen puheen myös meidän häissämme, ja kyllähän se vain meille passasi.

Koska puheita oli niin vähän, meidän ei tarvinnut erityisemmin tehdä niille tilaa ohjelmassa. Juhlapaikalta saadun ruokailuaikataulun perusteella sijoitimme ne vain sopivaan kohtaan, joka sattui olemaan juuri ennen kahvitteluja. Ruokailun ja kahvitarjoilun väliin jäi nimittäin sen verran aikaa, että siinä ehti hyvin olemaan sekä luppoaikaa (astiankorjaustauko) että hieman ohjelmaa ilman, että aikataulu meni liian tiukaksi. 



Vähän ennen kahvitteluja kaasosiskoni kilauttikin seremoniakelloamme ja ilmoitti, että on puheiden aika. Ensin ääneen pääsivät kummitätini. Kummini olivat valinneet luettavaksi Leo Ilkka Vuotilan runon Kahdelle, jonka tämä teatteria harrastava kummini sitten luki meille. Runo alkaa näin:


Ajatellaan, että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä, 
on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
toinen puhuu niin toinen haluaa kuunnella,
toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat. 

Runon löytää kokonaisuudessaan mm. täältä.



Kummien jälkeen oli siskoni vuoro. Siskoni puhe sisälsi puolestaan mm. muutaman sanan meistä siskoksina sekä meidän erilaisista luonteistamme. Hän myös kertoi, kuinka ihanaa on, että J puolestaan taas on niin samanlainen kanssani ja että sovimme niin hyvin yhteen. Loppuun siskoni myös heitti ilmoille keksimänsä mietelauseen: "onni ei löydy toisesta ihmisestä, mutta parhaimmillaan hänen kanssaan". Vaikka olinkin jotenkin yllättävän tyyni koko hääpäivän ajan, siskoni puhe oli alttarille astelun lisäksi sellainen hetki, jolloin kyyneeleet nousivat hieman silmiini. Eikä syynä oikeastaan ollut edes puheen sisältö vaan yksinkertaisesti vain se fakta, että siskoni piti häissämme puheen. Siinä kohtaa jotenkin havahduin siihen, että nyt on oikeasti yksi elämäni tärkeimmistä päivistä ja siskoni vieläpä pitää puhetta. Se oli siis vähän sellainen dream come true -hetki.






Onko / oliko teidän häissä minkä verran puheita? Kuka puhuu / puhui ja mitä?



Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

lauantai 3. elokuuta 2019

Hääbingo ja salatehtävät

Viime kerralla esittelemäni photoboothin lisäksi meillä oli vieraille muutakin ohjelmaa, nimittäin hääbingo ja salatehtävät. 

Hääbingo on photoboothin tavoin nykyään varsin yleinen ohjelmanumero häissä, ja jossain määrin ehkä jo vähän nähtykin, mutta meitä tämä ei haitannut. Me nimittäin haluttiin meidän häistä samalla sekä perinteiset että modernit, joten meille oli varsin fine, että meidän häissä kaikki ei ole uutta ja ihmeellistä, vaan noudattelee aika pitkälti perinteisten häiden kaavaa. Suurin osa meidän vieraista ei varmasti myöskään ole kovin monissa häissä viime vuosina käynyt, joten tällaiset omasta mielestä perinteiset jutut, kuten hääbingo, saattoivat kuitenkin olla joillekin vieraista uutta ja ihmeellistä.

Hääbingo olikin jo heti hääjärjestelyjen alusta lähtien yksi must have jutuista minulle ja se oli yksi ensimmäisistä diy-projekteista, jonka toteutin myös käytännössä. Suunnittelin meidän bingolappusen itse ottamalla mallia erilaisista netistä löytyneistä hääbingoista. Tein bingosta n. 20 eri versiota eli kaikilla vierailla ei ollut täsmälleen samanlainen bingo, vaan ruudut oli eri järjestyksessä eri lapuilla. Kuitenkaan ihan jokaiselle vieraalle en jaksanut väsätä eri versiota, joten ajattelin, että 20 erilaista riittää. Laput kuitenkin sekoittuivat niin, että vierekkäin istuneille tuskin päätyi tismalleen samanlaista bingolappua.  

Salatehtävät puolestaan keksimme J:n kanssa viime syksynä, kun koitimme pähkäillä jotain lisäsisältöä meidän häihin. Me haluttiin nimittäin meidän häistä rennot ja hauskat ja sellaiset, että ihmisillä olisi jotain tekemistä, eikä kaikki vain istuisi paikoillaan koko iltaa. Me ei kuitenkaan haluttu mitään yhteisleikkejä tai yms. joista vieraille voisi tulla sellainen vaivautunut "oh no, onko pakko osallistua" -olo. Sen sijaan halusimme, että ohjelma ja leikit olisivat sellaisia, joihin vieraat voivat halutessaan osallistua ja halutessaan skipata täysin. Sekä photobooth että hääbingo täyttivät nämä kriteerit kuten myös salatehtävät.

Salatehtäviin päädyimme itseasiassa J:n ehdotuksesta, kun hän kertoi tykänneensä kaverini häissä olleesta salatehtäväleikistä, jossa jokaiselle vieralle oli jaettu paikkakortin yhteyteen pieni tehtävä suoritettavaksi. Päätimme toteuttaa leikin samalla kaavalla myös omissa häissämme ja meidän salatehtävät tuli siis paikkalappujen alle jemmaan. Salatehtävät voi toki myös laittaa esim. purkkiin, josta vieraat voivat noukkia niitä randomisti, mutta meistä oli kiva kohdistaa eri tehtäviä eri henkilöille vähän sen mukaan, miten pahoja nakkeja halusimme kellekin laittaa. Emme halunneet salatehtävistä liian vaikeita taikka mitään turhan erikoista häröilyä aiheuttavia, joten salatehtävälistamme koostui mm. tällaisista tehtävistä (osalla vieraista oli sama tehtävä): 


  • ole viimeinen, joka taputtaa
  • huuda taputuksen yhteydessä äänekkäästi wuhuu!
  • nappaa vierustoverisi lautaselta ruokaa / kakkua
  • kysy, saatko maistaa vieruskaverisi ruokaa, vaikka omalla lautasellasi on samaa
  • nuuhki toisen ruokaa
  • huomauta toiselle, että hänellä on ruokaa hampaiden välissä
  • aseta lautasliina syömisen yhteydessä kauluriksi, älä syliisi
  • siirrä 3 kertaa minuutin sisään vieruskaverisi juomaa
  • kättele toista vierasta 10 sekunnin ajan
  • tarjoa tölkki vieraalle, jota et tunne
  • kehu asiantuntevasti juomaasi
  • kehu kolmelle vieraalle heidän asuaan
  • kehu omaa juhlavaatetustasi
  • kysy kolmelta vieraalta, mistä he tuntevat hääparin
  • esittele itsesi 3 kertaa samalle henkilölle
  • etsi samanniminen vieras ja kerro olevanne kaimoja
  • tanssi robottitanssia / moonwalkia
  • tanssita lapsia / kaasoa / bestmania / mummoa / isoisää
  • hae joku kravatista vetäen tanssilattialle
  • ota selfie kaason / bestmanin / sulhasen isän / morsiamen äidin / mummon / isoisän kanssa
  • photobombaa itsesi jonkun toisen kuvaan
  • lainaa morsiamen kimppua photoboothkuvaa varten
  • heitä bestmanin / appiukon kanssa yläfemma
  • pohdi ääneen, kuka keksi rakkauden
  • kerro, ettet usko avioliittoon
  • kysy sulhasen äidiltä, mitä mieltä hän oli papista
  • kutita toista vierasta
  • flirttaile tarjoilijalle
  • väritä lasten kanssa
  • pullistele hauistasi kolmelle vieraalle
  • kerro kahdelle vieraalle tekeväsi mallintöitä
  • irvistele vastapäätäsi istuvalle vieraalle
  • haasta toinen vieras pelaamaan kanssasi kivi-paperi-sakset
  • piirrä kuva vierustoveristasi ja anna se hänelle
  • kysy pöytäseurueeltasi, mitkä ovat heidän lempi pokemonejaan
  • harmittele, kun et saanut ottaa koiraasi mukaan juhliin

Alkuun olimme ajatelleet palkita vain kolme nopeinta bingoajaa pienellä palkinnolla, mutta lopulta päädyimme laittamaan myös salatehtävien buustiksi pikkupalkinnon. Koska jokaisella vieraalla oli vain yksi salatehtävä eikä kukaan mitenkään seurannut salatehtävien suoritusta, olisi ollut vaikeaa valita parasta salatehtävän suorittajaa. Pyysimmekin siksi kaikkia salatehtävänsä suorittaneita palauttamaan salatehtävälapun nimen kera hääparin pöydässä olleeseen purkkiin, josta sitten loppuillasta arvottiin yksi onnekas salatehtäväpalkinnon voittajaksi. Palkintoina meillä oli Henkellin alkoholiton pikkuskumppa sekä Kultasuklaan suklaalevy.





Bingo sekä salatehtävät toimivat mielestäni erittäin hyvin hääohjelmana. Vieraat osallistuivat niihin varsin aktiivisesti ja bingolappuset sekä salatehtäväpurkki täyttyivät pikkuhiljaa illan mittaan kaiken muun lomassa. Ainut "vika" salatahtävissä kylläkin oli, että uteliaana ihmisenä olisin halunnut olla todistamassa erilaisten salatehtävien suoritusta, mutta en tiedä nähneeni juhlan aikana oikestaan kuin yhden salatehtäväsuorituksen ("tanssita jonkun mummoa"). Kuvista olen onneksi jälkikäteen pystynyt bongaamaan pari lisää kuten alla olevissa kuvissa näkyvät "lainaa morsiamen kimppua photoboothkuvaa varten" sekä "väritä lasten kanssa". Pöytäämme palautuneista lappusista kuitenkin tarkastelimme aina J:n kanssa, mitä kukakin oli tehnyt, joten salatehtävistä oli huvia myös meille.



Bingot ja salatehtävät olivat kattauksessa ohjelma-/menulappusten sekä nimilappusten alla, joten ne eivät valitettavasti päätyneet oikein kuviin juhlan aikana. Parempia kuvia niistä löytyy kuitenkin jo hääsuunnittelujen aikana kirjoittamistani hääbingo sekä paikkakortit & salatehtävät postauksista. 

Onko teille tulossa hääbingoa tai salatehtäviä? Miten olette ajatelleet toteuttaa salatehtävät?


Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, muokkaukset omaa käsialaa