torstai 27. kesäkuuta 2019

Kiitoskortit

Häähommat ei loppunut vielä itse häihin eikä edes viime kerralla kertoilemaani häämatkaan, vaan jo vähän ennen häämatkaa me laitettiin työn alle eräs varsin olennainen hääprojekti, nimittäin kiitoskortit. Meille oli tärkeää laittaa kaikille juhlassamme mukana olleille kiitokset juhlaan osallistumisesta. Kiitoskorteista tuli lopulta tosi simppelit, sillä halusimme huomioida kiitoskorteissamme muutaman eri seikan. 



Nykyään monet tuntuvat tekevän kiitoskorttia varten hääkuvista kivan kollaasin. Itseänikin tavallaan houkutti tällaiset kollaasimuotoiset kiitoskortit, mutta me päädyttiin kuitenkin lopulta tosi simppeleihin yksikuvaisiin kiitoskortteihin. Tämä johtui siitä, että koettiin useamman vieraan (etenkin isovanhempien ja muun vanhemman väen) haluavan laittaa hääkuvamme esille kehyksiin, joten ajattelimme, että on helpointa, jos kiitoskorttimme on sellainen, että sen voi hyödyntää kuvana eikä tarvitse sitten erikseen teettää paperikuvia heitä varten. Siksipä kiitoskortin asetteluksi valikoitui siis vain yksi kuva etupuolelle ja tekstit taakse. 





Tekstien suhteen piti myös hieman miettiä, mitkä olisivat parhaat sanamuodot meidän kiitoskortteihimme. Tykkäsin alkuun hirmuisesti mm. "Kiitos, että olit mukana viettämässä elämämme ikimuistoisinta päivää" -lauseesta, mutta hetken päästä tajusin, että eihän kaikki olleet. Me saatiin nimittäin häälahjarahaa myös muutamilta juhlimaan estyneiltä kutsutuilta. Halusimme tietysti lähettää kiitoskortit myös heille, joten olisi ollut hassua kiittää mukana olosta, sellaisia henkilöitä, jotka eivät juhliin päässeet. Tästä syystä kiitostekstiksi valikoitui neutraalimpi "Kiitos ikimuistoisesta päivästä 11.5.2019". 

Olisin halunnut liittää kiitoskorttiin jollain tapaa myös kiitokset häälahjarahasta, mutta koin sen muotoilemisen jotenkin hankalaksi. Alunperin ajatuksissa oli myös, että kiitoskortin yhteydessä olisimme voineet jollain tapaa kiittää juuri kyseisen vieraan antamasta lahjasta, yksilöimällä erilaisia häämatkamme kulueria eri vieraille (kuten Mostar-retki, oma uima-allas, ihana hotellihuone, ruuat, jne.) esim. liittämällä kiitoskortin mukaan häämatkakuvan kyseisestä asiasta/aktiviteetista. Eli esimerkiksi: "Kiitos häämatkamme tukemisesta, lahjasi ansiosta vietimme ikimuistoisen päivän Mostarissa". Halusimme kiitoskortit kuitenkin mahdollisimman pian matkaan, joten emme halunneet käyttää aikaa häämatkakuvien valikoimiseen ja teettämiseen näitä lahjakiitoksia varten. Sen sijaan päädyimme kirjoittamaan kiitokset lahjoista hääkuvanettisivullemme. 



Kokosimme hääkuvistamme siis nettisivun, josta vieraat voivat käydä katsomassa kuvia. Koimme kiitoskortin helpoimmaksi tavaksi jakaa tämän sivun linkki kaikkien vieraiden tietoisuuteen, joten kiitoskorttiimme tuli myös teksti nettisivusta. Koska olimme pitäneet kiitoskortin tekstit tähänkin mennessä varsin simppeleinä, emme lähteneet revittelemään tässäkään kohtaa, vaan kirjoitimme kiitoskortin alareunaan yksinkertaisesti vain: Hääkuvia löytyy osoitteesta: xxx, Salasana: xxxKirjoittelen lisää tästä kuvanettisivustamme ensi kerralla. 



Teetimme kiitoskorttimme Tikkurilassa sijaitsevassa TKP-Print digipainossa. Päädyimme sinne ensinnäkin siitä syystä, että halusin päästä hypistelemään eri paperilaatuja ennen kiitoskorttien tilausta. Netin kautta tilatessa ei voi ennakkoon tarkalleen tietää, millaiselle paperille kiitoskortit painetaan, ja esimerkiksi Vistaprintiltä tilanneet ovat maininneet peruspaperin olevan melko ohkaista, joten halusin varmistua paperin laadusta. Toisekseen tilaamalla digipainon kautta saimme kiitoskortteihimme juuri sellaiset fontit kuin halusimme (eli samat mitä olimme käyttäneet muissakin hääprinteissä), eikä meidän tarvinnut tyytyä nettikuvaliikkeiden suppeampaan fonttivalikoimaan. Lisäksi Syysmorsian 2019 -blogia kirjoittava Jannica sattui mainitsemaan, että he olivat tilanneet heidän kutsukorttinsa kyseisestä liikkeestä, joten kerta liike oli lähellä meitä ja siitä oli saatu suositukset niin eikun sinne siis. 

Saimme päätettyä kiitoskorttiemme sisällön oikeastaan jo ennen häämatkaa, joten häämatkan jälkeen jäljelle jäi käytännön toteutus. Kipitin heti häämatkan jälkeisenä maanantaina TKP-Printtiin esittelemään ideani. Lähetettyäni TKP-Printille tarvittavat aineistot heillä ei kauaa nokka tuhissut ja kiitoskorttimme olivat noudettavissa jo juhannusta edeltävänä keskiviikkona.



Meidän kiitoskorteista tuli kooltaan hieman erikoiset, joten pääsin myös kiitoskorttien kohdalla askarteluhommiin. Minusta A6 kokoiset kortit olisi olleet nimittäin liian pienet ja A5 puolestaan liian isot, joten halusin jotain siltä väliltä ja päädyin kokoon 13x18cm. Tämänkokoisia kirjekuoria ei tietenkään löydy kaupoista, joten koska en halunnut laittaa kortteja liian isoihin A5 kuoriin, askartelin kuoret sitten itse. Kuten jo reilu vuosi sitten kirjoittamassani Sulhanen vastaa -postauksessa kävi ilmi, minulla on ihan liikaa lahjapapereita. Päätin siis tässä kohtaa pienennellä hieman lahjapaperivarastojani ja askartelin kuoret kotoa löytyneistä papereista. Kaikkiin kuoriin ei riittänyt samaa paperia, joten kiitoskorttiemme kuoret ovat nyt sitten joko ekoväriset, mustat taikka pilkulliset. Halusin, että kuorissa jatkuu samankaltainen teema kuin kutsujenkin kuorissa, joten laitoin myös kiitoskorttikuorien nurkkaan pienen kaistaleen, johon kiinnitin tällä kertaa kiitos-tarran. Kirjoitin myös osoitteet samalla tyylillä kuin kutsuissa. Postimerkiksi valikoitui kutsuista ylijääneet sormusmerkit sekä sekalainen seurakunta erilaisia kukkapostimerkkejä. En jaksanut enää tässä kohtaa olla turhan nipo postimerkkien suhteen, vaan menin vain niillä, mitä kotoa sattui löytymään (+ ostin muutaman puuttuvan lisää). Sitten vain kiitoskortit kuoriin ja postiin ja (luultavasti) viimeinenkin varsinainen häähomma tuli hoidettua!

torstai 20. kesäkuuta 2019

Häämatka

Mä en nyt oikein tunnu pysyvän hääpäivän tarinassa vaan poukkoilen taas tällä kertaa vähän sinne tänne. Näin vajaa viikko matkalta paluun jälkeen häämatka on nimittäin sen verran tuoreessa muistissa, joten ajattelin, että parempi kertoa siitä nyt, kuin vasta joskus puolen vuoden päästä kunhan olen saanut ensin kaiken muun kerrottua. Pahoittelut siis siitä, että vieläkään ei päästä käsiksi itse häihin, mutta eikös se niin mene, että hiljaa hyvä tulee.

Mutta siirrytäänpä siis päivän teemaan eli häämatkaan. Me suunnattiin häämatkalle Kroatiaan vähän vajaa kuukausi häiden jälkeen elikkä 7.-14.6. Ajankohta valikoitui ensinnäkin siksi, että ehdin hankkia itselleni uuden passin ennen reissua ja toisekseen halusimme lähteä matkaan vasta kesäkuussa, jotta kelit olisivat varmemmin kohdallaan. Olemme olleet Kroatiassa kerran aiemminkin aivan toukokuun lopussa ja silloin sää oli hyvä, mutta tällä kertaa onneksi varasimme matkan kesäkuun puolelle, sillä kelit olivat ilmeisesti olleet tänä vuonna vielä melko sateiset ja vähän viileämmät ennen meidän reissuamme ja lämmenneet sopivasti ennen meidän tuloamme. Nyt saimmekin sitten nautiskella n. 30 asteen (ja jopa ylikin) päivälämpötiloista koko viikon eikä sadetta sattunut kohdallemme kertaakaan. 

Häämatkakohteenamme oli Makarskan rivieran alueella sijaitseva pieni kylä nimeltä Igrane. Olimme varanneet matkan Tui:n kautta, joten päästäksemme Igraneen, lensimme ensin Tui:n lomalennolla Splitiin, josta matkaa jatkettiin bussilla parin tunnin verran etelään. Meillä oli menomatkalla iltapäivälento, joten olimme perillä hotellilla vasta melko myöhään illalla. Kävimme hotellille saavuttuamme vain syömässä pitsat läheisessä ravintolassa ja painelimme pian sen jälkeen jo nukkumaan. 

Hotellina meillä oli Tui Sensimar Makarska, josta olimme ottaneet swim up -altaalla varustellun huoneen sekä puolihoidon. Voin kertoa, että oli kyllä aivan ihana herätä ensimmäiseen aamuun, kun näki meidän altaan ja altaalta avautuvat näkymät ensimmäistä kertaa kunnolla päivänvalossa. Mehän arvottiin vajaa vuosi sitten kauheasti swim up -altaan ja Mallorcan poukamien välillä ja näin reissun jälkeen voin kertoa, että hyvä valinta kyllä tehtiin. Tykättiin molemmat ihan sikana meidän altaasta. Siinä oli tosi kiva uiskennella ja lillutella kuumina päivinä ja lisäksi se helpotti elämää, kun ei tarvinnut aina lähteä sen kauemmaksi ottamaan aurinkoa ja uimaan. Lisäksi toinen pystyi esimerkiksi ottamaan päikkärit ja toinen olemaan altaalla samaan aikaan. 




Itse hotelli oli tosi siisti, moderni (uusittu vuonna 2015), raikas ja valoisa. Hotelli on tarkoitettu vain aikuisille, joten sekä hotellilla että sen edustalla olevilla rannoilla vallitsi mukavan rauhallinen tunnelma. Hotellilla pystyi ottamaan sekä all inclusiven, puolihoidon taikka pelkän aamiaisen. Olin lukenut ennakkoon paljon hyvää hotellin ruuista ja siksi päädyimme itse ottamaan puolihoidon. Söimme siis aamiaiset ja iltaruuat aina hotellilla ja ruoka oli kyllä sen verran hyvää, että lappasimme itsemme aina niin täyteen, että muuta ruokaa (välipaloja lukuunottamatta) meidän ei sitten tarvinnut ostellakkaan. Sekä aamiaisella että illallisella oli aina tarjolla monipuoliset kattaukset sapuskaa, joista löytyi aina kaikennäköistä omaan makuun sopivaa. Erillisen maininnan ansaitsee myös jälkkärit. Aamiaisella meille muotoutui tavaksi syödä aina lopuksi yksi lettu per nenä kermavaahdon ja hillon kera ja illallisella jälkkäripöytä notkui jos jonkinnäköisistä kakuista, piirakoista ja jäätelöistä, joten meinasi olla aina vaikea valita, mitä sitä maistelisi, jottei tulisi vedettyä ihan älyttömiä sokeriähkyjä. 

Hotellilla järjestettiin myös kaikennäköistä ohjelmaa, mutta niihin me emme pahemmin osallistuneet. Tarjolla olisi ollut muun muassa jos jonkinnäköisiä jumppia sekä drinkkikursseja ja yms. Yhtä hotellin järjestämää ohjelmaa odotin kuitenkin jo ennakkoon innolla ja se oli ulkoilmaelokuva. Jotenkin olin ajatellut, että leffailtoja olisi ollut viikon aikana enemmänkin, mutta todellisuudessa niitä oli vain yksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä leffa, joka lomaviikollemme osui, oli A Star Is Born, jonka olin muutenkin halunnut nähdä, joten hihkuin innosta nähdessäni leffatiedot hotellin ohjelmataululla. Ulkoilmaleffa oli mukavan tunnelmallinen kokemus ja jätti kivan muistijäljen. 



Niin ja mitä me sitten oikeastaan teimme häämatkallamme? Emme kauheasti, mutta kuitenkin joka päivä jotain. Sen lisäksi, että siis söimme hyvin ja oleskelimme meidän altaalla kävimme myös rannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa, kiertelimme kylällä, seikkailimme sivubiitseillä, kävimme retkellä Bosniassa sekä vain nautiskelimme olostamme. Vaikka meidän häämatkalla ei siis ollut ihan hirveästi mitään varsinaista sisältöä, niin emme ehtineet missään kohtaa tylsistyä, vaan ennemminkin oli tosi ihana pitkästä aikaa vain olla. Viime aikoina kun on tuntunut, että kotona on ollut koko ajan jotain tekemistä tai ainakin jotain mitä pitäisi tehdä, niin tuolla sai vain unohtaa kaikki sellaiset asiat ja nauttia tekemättömyydestä. 







Kiertelimme tietysti myös kylällämme. Igrane sijaitsee Makarskan rivieran alueella sijaitsevan Biokovo-vuoriston laidalla rinteessä, joten maisemat ovat mereltä päin katsottuna melko vuoristoiset. Kylällä on myös paljon korkeuseroja, sillä rinne alkaa kohoamaan jo heti kohta rannan jälkeen pikkuhiljaa vaan korkeammaksi ja korkeammaksi. Yhtenä päivänä kapusimme rinnettä hieman ylöspäin katselemaan maisemia ja piipahtamaan Igranen tunnusmerkiksi muodostuneella kirkolla. Matka ei ollut pitkä, mutta helteisenä päivänä tällainenkin kävelyretki oli ihan riittävä. 







Eräänä päivänä puolestaan lähdimme seikkailemaan hieman kylän ulkopuolella oleville rannoille. Niille johti vain pienet portaat, jotka kapenivat loppua kohden kapeaksi poluksi. Rannalle päästyämme kävelimme vielä vähän matkaa hieman sivummalle ja hetken päästä vastaamme alkoi tulla alastomia ihmisiä. Olimme siis ilmeisesti päätyneet jonkinlaiselle nudistirannalle. Mikään virallinen nudistipaikka ranta tuskin oli, mutta koska sinne oli hiukan hankala päästä, oli se varmaan siitä syystä muotoutunut nudistien keskittymäksi. Rannat olivat kuitenkin kauniit ja rauhalliset, joten emme nähneet mitään syytä, miksi emme olisi voineet jäädä sinne, joten vietimme sitten yhden iltapäivän häämatkastamme nudistien keskuudessa. Itsellämme pysyi kuitenkin uima-asut yllä.





Häämatkamme puolivälissä kävimme myös retkellä Bosnian puolella. Retki sattui osumaan juuri 1kk hääpäivämme kohdalle ja se oli kyllä kiva tapa juhlistaa yhden kuukauden ikäistä avioliittoamme. Bosniassa halusimme nähdä sekä Mostarin kaupungin että Kravicen vesiputoukset, joten olimme ennen matkaa varanneet itsellemme yksityiskuljettajan Happy to Visit nimisen retkitoimiston kautta. Retki sujui moitteettomasti ja kuskimme Bobo oli mukava tyyppi. 

Ajoimme ensin Mostariin, jossa vietimme 3 tuntia kierrellen kaupungilla. Mostarin suurin nähtävyys on Neretva-joen ylittävä keskiaikainen Stari Most -silta, jonka läheisyydessä mekin paljon kävelimme. Nykyinen silta on kylläkin uudelleenrakennettu versio, sillä alkuperäinen silta tuhoutui Bosnian sodassa 90-luvun alkupuolella. Sodan jäljet ovat muutenkin hyvin nähtävillä Mostarissa, sillä vaikka monia rakennuksia on sodan jälkeen entisöity taikka rakennettu uutta tilalle, sieltä löytyi myös monia rakennuksia, jotka on sellaisessa kunnossa kuin ne ovat sodan jäljiltä jääneet. Mostarissa on siis paljon sekä kauneutta että rumuutta, eikä nämä vastakkaisuudet ole mitenkään alueittain vaan ihan saman kadun eri puolilla voi olla sekä hulppean kaunis rakennus että sodan runtelemat rauniot. Mostar on melko suosittu turistikohde ja etenkin sillan lähistöllä turisteja riittikin, muttei kuitenkaan ihan tungokseen asti. 









Mostarista jatkoimme matkaa kohti Kravicen vesiputouksia, jotka sijaitsevat matkan varrella (vain pieni koukkaus) Mostarista Igraneen. Mostarissa vietetyn hikisen päivän jälkeen oli ihanaa päästä vilvoittelemaan putouksien äärelle. Vesi putouksilla oli varsin kylmää ja putouksilla ollessamme kohdalle osui koko reissumme pilvisi hetki, joten emme lopulta pulahtaneet ollenkaan uimaan vaan nautiskelimme vain pari tuntia maisemista ja uittelimme varpaitamme viileässä vedessä. Putouksilta ajelimme sitten takaisin Igraneen ja loppumatkasta saimme ihailla kaunista auringonlaskua kun satuimme juuri sopivaan aikaan Makarskan rivieran rantatielle. Oikeastaan voisikin sanoa, että koko retki oli yhtä nähtävyyttä, sillä maisemat olivat upeita automatkojenkin ajan. Retkipäivä oli kokonaisuudessaan tosi ihana ja vaikka maksoimmekin vähän enemmän yksityiskyydistä niin koimme, että se oli sen arvoista, sillä kaikki sujui niin vaivattomasti. 





Tässä siis tiivistettynä reissumme kohokohdat. Loppukaneettina voisin sanoa, että meidän häämatka oli kyllä tosi onnistunut ja juuri sellainen kuin haluttiinkin. Kaikki aiemmin listaamani kriteerit täyttyivät ja jopa ylittyivät ja molemmille jäi tosi hyvä fiilis reissusta. Jos et ole vielä käynyt Kroatiassa, niin suosittelen joskus menemään. Kroatian rannat on niin ihania, että minulle tuli ikävä niitä jo ennen kuin edes lähdimme kotia:D


Hyvää juhannusta kaikille! 

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Potrettikuvaus

Hellurei! Helteisestä Kroatiasta on palattu muutama päivä sitten ja arjen aherrukset on alkaneet. Hommaa on taas tuntunut riittävän niin, ettei oikein blogiinkaan ole ehtinyt kirjoitella, mutta tänään olisi viimekertaisten lupausteni mukaisesti vuorossa juttua meidän potrettikuvauksesta. 



Meidän potrettikuvathan otettiin siis juhlapaikan läheisyydessä ennen vihkimistä. Syitä siihen, miksi päädyimme ottamaan kuvat jo ennen vihkimistä, on useita. Suurin osa syistä on kuitenkin tavalla tai toisella liitoksissa juhlapaikkamme vuokra-aikoihin. Ensinnäkin, koska juhlapaikkaamme pääsi koristelemaan vasta hääpäivän aamuna, päätimme, että olemme molemmat koristeluissa mukana, emmekä piilottele toisiltamme ennen kirkkoa. Tästä syystä ei siis ollut mitään perustetta ottaa kuvia vasta vihkimisen jälkeen, sillä olimme nähneet toisemme aamun aikana, eikä kohtaaminen tapahtunut vasta kirkossa. Toisekseen halusimme, että hääpäivän aamuun jää tarpeeksi koristeluaikaa, joten olimme varanneet vihkimisen vasta klo 15.30. Halusimme kuitenkin myös, että itse hääjuhlalle jää reilusti aikaa (pilkku puolilta öin), joten emme halunneet tuhlata kirkon jälkeen enää yhtään aikaa kuvaukseen vaan halusimme sen alta pois jo ennen. En myöskään yhtään pitänyt ajatuksesta, että vieraat joutuisivat odottelemaan meitä juhlapaikalla ja arvelin, että myös itselläni olisi kauhean hätäinen "äkkiä alta pois" -olo, jos kuvaus olisi ollut vihkimisen jälkeen. Lopulta ei siis ollut oikein mitään syytä jättää kuvausta vasta vihkimisen jälkeen, joten kuvat napsaistiin ennen kirkolle lähtöä.

Emme myöskään halunneet tuhlata aikaa eri kuvauslokaatioiden välillä juoksemiseen, joten päätimme ottaa kuvat ihan vain juhlapaikallamme ja sen läheisyydessä. Useammassa lokaatiossa kuvaaminen olisi siis tietysti vienyt enemmän aikaa, mikä puolestaan olisi tarkoittanut sitä, että mm. kampaajakäyntiä ja meikkiä olisi pitänyt aikaistaa, mikä olisi tietysti tarkoittanut myös sitä, että herätys olisi ollut ihan liian aikaisin. Totesimme siis, että meille riittää juhlapaikan ympäristö. 



Meidän juhlapaikka Wanha Bäckby on kaunis vanha rakennus ja halusimme hyödyntää sitä kuvissa. Juhlapaikan pihan lisäksi otimme kuvia juhlapaikan lähellä olevilla puistoalueilla ja kävelyteillä. Ennakkoon olin katsonut valmiiksi myös lähellä olevan pienen metsäpläntin, mutta koska keli oli hieman kostea ja kuvaajan mielestä metsä näytti vähän turhan risukkoiselta, skippasimme tämän lokaation. Tämä on oikeastaan ainoa harmitus potrettikuvien suhteen, sillä vaikka silloin sanoinkin, että "okei, ei mennä", niin jälkikäteen olen hieman harmitellut, että olisin minä sellaisen metsäkuvan sittenkin halunnut. Mutta turha sitä enää on jossitella ja meillä on kuitenkin paljon muita ihania kuvia, joten harmitus ei onneksi ole suuri.



Koska minun laittautumisessani kesti hieman aiottua pidempään, pääsimme aloittamaan potrettikuvauksen n. puoli tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin, eli kuvien ottoon jäi n. tunti aikaa. Tästä johtuen emme ottaneet kauheasti mitään kovin yksityiskohtaisia kuvia vaan keskityimme peruspotretteihin. En myöskään esimerkiksi laittanut huntuviittaani ollenkaan potrettikuvauksiin, sillä en halunnut sitä kaikkiin kuviin ja edestakaisin venkslaaminen taas olisi vienyt liikaa aikaa. Meillä ei siis ole mitään sellaisia erikoisempia hunnun alta otettuja kuvia ja yms., mutta enpä minä sellaisia olisi oikeastaan halunnutkaan. Potrettikuvien tavoitteena oli lähinnä saada napsaistua muutama kehyksiin sekä kiitoskortteihin kelpaava hääkuva. 






Kuvaus itsessään oli samalla sekä rento että jännä. En ole pahemmin ollut kuvattavana ja aina, kun minusta on otettu kuvia, olen tykännyt enemmän sellaisista, joiden ottoa en ole välttämättä edes huomannut kuin niistä, joissa yritän poseerata. En siis oikein tiennyt mitenpäin kuvissa pitäisi olla ja minkälainen hymy näyttää näteimmältä jne. Kuvaajamme Pauli toki ohjeisti koko ajan esimerkiksi kimpun ja yms asetteluissa, mutta silti olo oli hieman jäykkä. Omasta "miten päin tässä nyt pitäisi oikein olla" -olotilasta huolimatta kuvauksemme oli kuitenkin varsin rento ja koitimme höpötellä J:n kanssa hassuja rennon tunnelman ylläpitämiseksi. Mielestäni parhaat kuvat ovatkin niitä, joissa me J:n kanssa rennosti hymyillään ja höpötellään toisillemme.



Heti kohta potrettikuvauksen jälkeen olikin jo aika lähteä kirkolle, eli hääpäivän tarina jatkuu seuraavaksi vihkimisellä. Sitä ennen taidan kuitenkin kertoilla meidän häämatkasta, eli ensi kerralla luvassa reissupostausta!




Kaikki postauksen kuvat: Pauli Haanpää

torstai 6. kesäkuuta 2019

Hääkampaus ja meikki

Kirjoittelin viime kerralla meidän hääpäivän aamusta ja juhlavalmisteluista. Kävin aamun tapahtumat melko nopsaan läpi, joten tänään ajattelin paneutua tiettyihin asioihin paremmin ja kertoilla vähän tarkemmin omasta hääkampauksestani ja meikistäni. 

Aloitetaanpa ensin kampaajalta. Olin siis varannut minulle ja kaasosiskolleni kampaukset Tikkurilassa sijaitsevasta Salon Pohjanranta nimisestä kampaamosta. Meillä oli molemmilla aika klo 10 ja minun kampauksestani vastasi Jenni, jonka luona olin jo aiemmin käynyt koekampauksessa, kun taas siskoni pääsi toisen kampaajan käsittelyyn. Minun kampaukseni suhteen oli siis heti alusta alkaen selvät sävelet, mutta siskoni kampaus vaati alkuun hieman enemmän suunnittelua ja mallailua, sillä hänelle koekampausta ei oltu tehty. Hääkampaustoiveenanihan oli siis melko yksinkertainen niskanuttura, joka on samaan aikaan sekä jokseenkin sliipattu mutta myös rento olematta kuitenkaan liian "sotkuinen", ja sellaisen myös sain. Jenni aloitti kampaukseni teon kihartamalla hiukseni ensin laineille ja kiinnittämällä niskaani valkin (eli sellaisen karvapallon). Sen jälkeen hän alkoi kokoamaan nutturaa valkin ympärille. Kampauksen teko suju varsin joutuisasti ja olimme siskoni kanssa molemmat valmiita n. tunnissa, vaikka etenkin itse halusin muutamaa kampauksen kohtaa sipisteltävän lopuksi vielä vähän paremmin. Mielestäni molempien kampauksista tuli tosi kivat ja, vaikka hiuksemme ovat aivan eripituiset, kampaukset olivat yllättävän samantyyliset.

Kuva: äiti

Kun olimme valmiita, J kävi hakemassa meidät ja menimme takaisin juhlapaikalle, missä siis odottikin jo melkolailla valmiiksi koristeltu juhlasali. Apujoukot oli saanut laitettua kaiken niin hyvin valmiiksi, että minun hommakseni jäi oikeastaan vain tarkistaa, että kaikki on oikein ja tehdä jotain pientä hienosäätöä esim. kukkien tai kehysten asetteluun. Sitten vuorossa olikin pieni lounasbreikki, jonka jälkeen kävimme bestmanin tyttöystävän S:n kanssa minun meikkini kimppuun.


Kuva: kaaso

Olimme siis testailleet häämeikkiä pari kertaa etukäteen, ensimmäisellä kerralla pelkkää silmämeikkiä ja toisella kertaa koko häämeikin. Myös meikin suhteen oli siis selvät sävelet, joten eikun vain tököttiä naamaan. Olimme S:n kanssa sopineet, että me tehdään meikkiä vähän sillälailla yhteistyönä, että S hoitaa suurimman osan meikistä, mutta minä itse teen esimerkiksi kulmat sekä laitan ripsarin. Todettiin nimittäin jo koemeikkivaiheessa, että jotkut jutut on vain helpompi tehdä itse ja esimerkiksi kulmakarvat on sen verran iso osa meikkiä, että on kiva, että ne sitten kanssa varmasti näyttää omalta. 




Kuten viimeksi kerroin, meikin suhteen alkoi siis tulla loppuvaiheessa hieman hoppu, sillä pääsimme aloittamaan meikkauksen hieman aikataulusta myöhässä. Näin ollen kuvaaja ehti jo tulla paikalle ennen kuin olimme valmiina ja minua sai vähän odotella potrettikuvaukseen. Kynsilakatkin oli tuossa kohtaa vielä laittamatta, joten kaasosiskoni pääsi lakkaushommiin, jotta minut saatiin äkkiä valmiiksi.



Ajatuksena meikin suhteen oli tehdä jotain melko raikasta ja luonnollista, mutta kuitenkin meikattua. Silmämeikin sävyiksi valittiin vaaleanpunertavia luomivärejä ja näyttävyyttä lisättiin irtoripsillä. Poskille laitettiin vähän bronzeria ja poskipunaa ja huuliin sipaisin varsin luonnollisen sävyisen punan. Meillä oli käytössä ihan perusmeikkituotteita kuten Lumenea, Maybellinea, Smashboxia jne. ja ainakin omasta mielestäni meikki pysyi varsin hyvänä koko päivän. Kävin pariin otteeseen lisäämässä vähän puuteria ja huulipunaa, mutta muuten meikkiin ei tarvinnut pahemmin puuttua. Oikeastaan ainut, mitä kuitenkin olisi vähän tarvinnut korjailla, oli silmämeikki, sillä huomasin vasta joskus ihan illalla, että luomiväri oli hyvistä pohjustuksista huolimatta kerääntynyt vähän luomivakoihin (niinkuin mulle käy aina!), mutta jostain syystä en ollu huomannut fiksailla sitä vessareissuillani. Mutta tuskinpa kukaan kiinnitti asiaan sen suurempaa huomiota, joten samapa tuo. Pääasia on, että tunsin itseni kauniiksi meikissäni ja kampauksessani. Meikkaan todella harvoin mitenkään reilummin, joten meikattuna sitä tuntee itsensä monesti vähän hassun näköiseksi. Häämeikkini oli kuitenkin siinäkin mielessä tosi onnistunut, että hassun sijaan koin vain näyttäväni nätimmältä versiolta itsestäni. Iso kiitos vielä meikistä S!:)


Mutta minäpä lähden nyt pakkailujen kautta siirtymään meikkitunnelmista reissutunnelmiin, sillä huomenna me suunnataan viikoksi häämatkalle (!!!). Blogi hiljenee siksi aikaa, mutta instagramin puolelle koitan päivitellä jonkun verran reissukuulumisia. Reissun jälkeen tarina kuitenkin jatkuu ja silloin luvassa on heti ensi alkuun juttua meidän potrettikuvauksesta!


Osa postauksen kuvista: Pauli Haanpää

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Hääpäivän aamuvalmistelut

Vihdoin päästään etenemään hääpäivää vähän pidemmälle kuin aamun viehenäpertelyihin, sillä tänään on vuorossa juttua hääpäivän aamusta ja valmisteluista. Kuvamateriaalia valmisteluista on erittäin vähän, sillä ei tullut siinä kohtaa mieleen, että valmistelujakin voisi vähän kuvailla, joten mennään sillä, mitä sattuu löytymään. 


Meidän hääpäivän aamu lähti käyntiin kotoa ihmeen hyvin nukutun yön jälkeen. Minä heräilin jo ennen kello seitsemää kun taas J kömpi ylös joskus kasin tienoilla. Itselläni oli ensimmäisenä ohjelmassa siis vieheiden teko, mistä löytyykin jo enemmän juttuja täältä. Kun olin saanut vieheet valmiiksi, pujahdin aamupesujen kautta pienelle aamupalalle. Tämän jälkeen pitikin saada kaikki loputkin tavarat pakattua eli juhlavaatteet, hääyötä varten tarvitsemani vaatteet ja tarvikkeet sekä tietysti kukat. Pöytiin tulevat kukka-asetelmat jäivät siis parvekkeellemme yöksi ja aamulla ennen lähtöä kaadoin maljakoista vedet pois ja pakkasin kukat maljakoineen laatikoihin juhlapaikalle siirtymistä varten. Tässä kohtaa alkoi olla jo pieni hoppu, sillä olimme sopineet, että lähdemme kotoa klo 9 aikoihin, mutta kello juoksi sellaista vauhtia eteenpäin, että olimme lopulta n. vartin aikataulusta myöhässä. Bestman tuli auttamaan tavaroiden siirtämisessä ja pakkasimme tavarat meidän sekä bestmanin autoon ja hurautimme juhlapaikalle. Kaikki muut tavarat olikin jo edellisenä päivänä pakattu valmiiksi pakettiauton kyytiin / siirretty lähtövalmiiksi sulhasen vanhempien luo ja sulhasen isä ajoi pakettiauton sitten hääaamuna juhlapaikalle.

Meidän juhlapaikkaa pääsi siis koristelemaan vasta hääaamuna klo 9 lähtien, joten olimme pyytäneet paikalle runsaasti apujoukkoja, jotta juhlapaikka saadaan mahdollisimman nopeasti kuntoon. Paikalla olikin aamun ja aamupäivän aikana meidän lisäksi niin kaaso, bestman, molempien vanhemmat, minun velipuoli tyttöystävineen kuin bestmanin tyttöystäväkin. Paikalla ollut kokoonpano kuitenkin vaihteli mm. kampaajakäyntien takia. Itse en ehtinyt olla juhlapaikalla alkuun kuin hetken, sillä meillä oli kaason kanssa kampaaja klo 10. Kerkesin kuitenkin ohjeistamaan koristelut alkuun ja asettamaan yhteen pöytään maljakoita, kynttilöitä ja yms. haluamallani tavalla, jotta muut pystyivät sitten ottamaan mallia niistä. Olin myös kirjoittanut tosi selkeät ja kuvalliset ohjeistukset koristeluista, jotta koristeluprojekti ei tyssää siihen, että minä en ole kertomassa, kuinka mikäkin pitää laittaa, vaan kaiken voi lukea ohjeista. Ohjeita oli selkeästi luettu, sillä palatessamme kampaajalta melkolailla kaikki olikin jo tehty ja vieläpä juuri niinkuin pitikin! Varsin tehokasta sakkia nuo meidän perheet! 


Pian tämän jälkeen olikin jo aika hakea edellisenä päivänä ennakkoon tilaamamme subit. Olimme nimittäin keskustelleet apujoukkojen kanssa, että jonkinlainen lounas olisi paikallaan koristeluiden lomassa, ja koska juhlapaikan lähistöllä sattui olemaan Subway, niin koimme sen helpommaksi tavaksi ruokkia apujoukot. Koska hääpaikalla oli kuitenkin jo valmista, niin suurin osa porukasta (sulhanen mukaan lukien) lähti meille / omaan kotiinsa syömään ja laittautumaan. 




Itselläni oli kuitenkin seuraavaksi vuorossa meikki, joten jäin bestmanin tyttöystävän kanssa juhlapaikkalle, sillä olimme sopineet, että minun laittautumiseni hoidetaan juhlapaikalla. Myös kaasosiskoni jäi juhlapaikalle meikkailemaan itsensä juhlakuntoon. Hitaasta subin mutustelustani johtuen saimme aloitettua meikin hieman aikataulua jäljessä, ja tästä johtuen meikki oli vielä hieman kesken kuvaajamme Paulin saapuessa paikalle klo 13.30. 
Kuvaaja sai kuitenkin sillä aikaa, kun meikkiäni viimeisteltiin, napsittua muutamia kuvia juhlatilasta ja saimmepa nyt myös muutamia valmistautumiskuvia, vaikka ne eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan. Myös J saapui kuvaajan kanssa samoihin aikoihin takaisin juhlapaikalle potrettikuvausta varten. Olin koko hääpäivän ajan ihmeen chilli, mutta J:n näkeminen täydessä hääasussa sai oikeastaan ensimmäistä kertaa aikaan sellaisen pienen "kohta sitä mennään" -jännityksen




Myös meidän DJ saapui juhlapaikalle klo 14 maissa laittelemaan soittokamat valmiiksi iltaa varten ja suunnilleen samoihin aikoihin myös oma meikkini oli valmis. Sitten vain äkkiä mekko kainaloon ja vessan puolelle pukeutumaan. Mekkoni oli onneksi varsin simppeli, joten sen pukemiseen ei mennyt kauaa aikaa. Siskoni avusti minua hääpuvun laitossa sen mitä tarvitsi, eli vetäisi vetskarin kiinni ja solmi selkäpuolelle nätin pikku rusetin. Sitten vain korut päälle, kengät jalkaan, hengitys syvään ja potrettikuvauksiin! Vessasta ulosastuessa kuvaaja napsaisi myös pari first look tyylistä kuvaa J:n ja apujoukkojen nähdessä minut täysissä häätällingeissä ensimmäistä kertaa.


Ensikerralla tarkempaa juttua kampauksesta ja meikistä!



Osa postauksen kuvista: Pauli Haanpää