torstai 30. toukokuuta 2019

Häämatkafiilistelyä ja passiasiaa


Nyt olisi kuulkaas enää reilu viikko meidän häämatkaan ja olen niin innoissani! En millään malttaisi odottaa, että päästään hetkeksi rentoutumaan hienoon hotelliin kauniiden rantojen äärelle. Ennen sen suurempaa fiilistelyä aloitetaan tämä postaus kuitenkin hieman konkreettisemmasta asiasta, jota ilman koko matka ei olisi mahdollinen, eli passista.

Meidän häämatkan ajankohtahan valikoitui osittain vuodenajan sekä osittain käytännönjärjestelyjen kautta. Haluttiin nimittäin lähteä häämatkalle pian häiden jälkeen, mutta koska toukokuun puolessa välissä ei voi olla vielä ihan varma, että Euroopassa on auringonottokelit niin päätettiin lähteä matkalle vasta vähän häiden jälkeen. Siinä kohtaa piti kuitenkin ruveta miettimään passiasioita. Henkilökortit, passit, pankkikortit ja yms. pitäisi tosiaan uusia mahdollisimman pian nimenvaihtumisen jälkeen, joten minusta ei tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta lähteä esim. parin viikon päästä häistä matkalle vanhalla passilla. Siksipä päätettiin jättää häiden ja matkan väliin sen verran aikaa, että passin ehtisi uusimaan. 

Passin uusiminenhan on nykyään melko simppeli juttu. Senkun vain tilaa uuden netin kautta, mutta, kun kyseessä on nimenvaihtuminen, pitää uutta passia varten käydä ihan konkreettisesti poliisilla antamassa uusi allekirjoitus. Koska uuden passin tulossa kuitenkin kestää aina hetki, eikä meidän häiden häämatkan välillä ole kuin alle kuukausi, niin tajusin, että minun on käytävä uusimassa passi aikalailla heti, kun vain mahdollista. 

Nimenvaihtumisessa maistraattiin ja muihin rekistereihin kestää tietysti hetki, joten en uskaltanut varata passiaikaa vielä heti häiden jälkeiselle viikolle. Ajattelin kuitenkin, että kyllä varmaan reilussa viikossa nimi on ehtinyt vaihtua ja päätin varata ajan sitä seuraavalle viikolle. Tutkailin jo hyvissä ajoin poliisin ajanvaraussivuston kautta, kuinka hyvin ennakkoon varattavia passiaikoja on saatavilla ja totesin, että eihän niitä kovin pikaisesti oikein ole (Vantaan poliisi). Tämä tarkoitti sitä, että minun piti olla jo kuukautta ennen haluamaani aikaa valppaana ja varata itselleni passiaika, jotta varmasti sain ajan juuri sille viikolle kuin halusin. Jonottamalla tietysti pääsee hoitamaan passiasiat samantien, mutta minulla ei ollut mitään tietoa, kuinka kauan Vantaan lupapalveluissa yleensä saa jonotella, joten ajattelin ajanvarauksen olevan järkevää. 

Käväisin heti häiden jälkeisellä viikolla ensin passikuvassa ja tutkailin sitten viikko häiden jälkeen, joko nimeni oli vaihtunut  ja olihan se, joten sain täytettyä passihakemuksen jo ennakkoon netissä (tulee muutaman euron halvemmaksi). Nettihakemuksen täyttämisen jälkeen tarvitsi siis vain käväistä poliisin lupapalvelupisteessa tunnistautumassa varaamallani ajalla ja antaa uusi nimmari. Päätin varmuuden vuoksi lupapalvelukäynnin yhteydessä nopeuttaa uuden passini toimituksen pikanopeuteen, jotta minun ei tarvitsisi stressata, ehtiikö uusi passi varmasti tulla ennen matkaa. Passin toimitusajaksihan lupaillaan 5-8 arkipäivää eli ilman mitään ongelmia passin olisi pitänyt ehtiä tulla ennen matkaa myös ihan normitoimituksella, mutta en halunnut riskeerata mitään, sillä jos toimitus olisi yhtään venynyt, minulla ei olisi ollut oikealla nimellä varustettua passia matkaan lähtiessä. Nyt uusi passi tuli kuitenkin ihan muutamassa päivässä, joten pieninkin stressinpoikanen häämatkan suhteen on poissa. Eli siirtykäämme siis fiilistelyihin. 



Mehän ollaan siis lähdössä häämatkalle Kroatiaan (häämatkan valinnasta enemmän juttua täällä). Siellä kohteeksemme valikoitui Makarskan rivieran alueelta löytyvä pieni Igrane niminen kylä. Meille tärkeiksi kriteereiksi häämatkan suhteen muodostui etenkin upeat maisemat, rauha ja hieno omalla altaalla varustettu hotellihuone sekä mahdollisuus retkiin ja elämyksiin. Vaikka Igrane on varsin pieni paikka, siellä on kaikki nämä. En edes oikein tiedä, mitä odotan eniten, sillä niin paljon kaikkea kivaa pitäisi olla luvassa. Meillä on siis huone, josta pääsee suoraan altaaseen, me otettiin puolihoito ja olen lukenut vain pelkkää hyvää hotellin ruuista, Igranen rannat ja maisemat näyttävät kuvien perusteella ihanilta ja kaiken kukkuraksi varattiin yksityisretkBosnia-Hertsegovinan puolelle Mostariin ja Kravicen vesiputouksille. Me saatiin nimittäin sen verran reppaasti häälahjarahaa, joten päätettiin helpottaa elämää ja varata Happy to Visit nimisen retkitoimiston kautta yksityiskuljettaja käyttöömme. Jotenkin ollaan nimittäin vähän arkoja vuokraamaan autoa ja lähtemään itseksemme ylittämään rajaa ja makselemaan kaikenmaailman tietulleja. Mostariin olisi toki päässyt myös valmisretkien kautta, mutta ajateltiin, että mielummin mennään ihan oman aikataulun mukaan kuin kuljetaan turistilauman jatkona. Toivotaan parasta, että meidän retkipäivästä tulee onnistunut! 



Sormet ristiin myös sen suhteen, että säät suosii meitä. Ainakin tällä hetkellä sääennusteet lupailee varsin hyvää keliä meidän häämatkaviikolle, mutta niin ne lupaili meidän hääpäivällekin ja todellisuudessa satoi koko illan:D Onneksi meillä tosiaan on se oma allas, joten vaikka sää olisikin kurja, en usko sen pilaavan matkaamme. 

Kirjoittelen meidän häämatkasta lisää sitten reissun jälkeen. Nyt kuitenkin pitäisi ensin malttaa odottaa vielä viikko, että päästään ylipäätään matkaan. Ennen matkaa on luvassa vielä juttua hääpäivän aamun valmisteluista sekä tietysti Olla-rannekearvonnan voittaja! Jos et siis ole vielä osallistunut arvontaan, niin sunnutai-iltaan asti on aikaa käydä heittämässä kommenttisi arvonta-postaukseen


tiistai 28. toukokuuta 2019

DIY hääkimppu + vieheet

- - -  TÄMÄ BLOGIPOSTAUS ON TEHTY YHTEISTYÖSSÄ JUHLAKUKAT.FI:N KANSSA  - - -

Kirjoittelin viimeksi siitä, että me tehtiin meidän häiden kukka-asetelmat itse Juhlakukat.fi:stä tilatuista harsokukista ja eukalyptuksista. Diy-meininki kukkien suhteen ei kuitenkaan päättynyt siihen vaan tein itse myös hääkimppuni sekä sulhasen ja bestmanin vieheet. 



Suurin syy tähän oli, että vain hetken käytössä oleva kimppu ei ollut omalla prioriteettilistallani niin korkealla, että olisin halunnut maksaa siitä maltaita. Minulla ei ollut mielenkiintoa säilyttää kimppuani häiden jälkeen, joten tarvetta kimpulle oli siis vain lähinnä kirkossa ja kuvauksissa. Sen jälkeen kimpun tehtävänä oli vain nököttää hääparin pöydässä kunnes se viskattiin uudelle omistajalleen. Ja koska etenkin kimpun ja vieheiden kohdalla hinta koostuu suurimmaksi osaksi floristin työstä, päätin siis säästää ja tehdä nämä itse. Kokonaisen hääkimpun väkertäminen alusta loppuun häiden aattona tuntui kuitenkin vähän turhan hurjalta projektilta, joten (kuten jo aiemmin olen kertonut) päätin toteuttaa kimppuni yhdistelemällä sekä aitoja kukkia että tekokukkia. Halusin siis tehdä kimppuni osittain ennakkoon ja väsäsinkin jo tuossa alkuvuodesta itselleni eräänlaisen kimppuaihion. Täysin tekokukkaista kimppua en halunnut, sillä se olisi tuntunut turhan feikiltä, mutta kukapa kieltää sekoittamasta aitoja kukkia tekokukkien sekaan, joten kimppuaihioni olikin siis väljästi tekokukista koottu kimppu, jonka väleihin ja ympärille jäi tilaa aidoille kukille.



Käytin kimppuuni Ikeasta haalimiani vaaleita ja vaaleanpunertavia tekokukkia (samoja, joita käytin myös erilaisiin kukkakehyksiin). Valitsin kukiksi mm. neilikoita, ruusuja ja pioneja. Asettelin kukkia pikkuhiljaa koko ajan mallaillen kimpun ulkonäköä. Kimppu meni kuitenkin pari kertaa uusiksi, sillä ensin en ollut tyytyväinen kimpun liialliseen vaaleanpunaisuuteen ja jätettyäni kimppuun pelkästään vaaleita kukkia, se tuntui puolestaan liian keltaiselta. Lopulta löysin mieluisan balanssin vaaleiden ja vaaleanpunertavien kukkien välillä. Kimpun kokoamiseen käytin urheiluteippiä, jonka avulla teippasin tekokukkien varret kiinni toisiinsa. Urheiluteippi valikoitui siksi, koska teipin piti olla pehmeää, jotta siitä ei kuulu rapisevaa ääntä, kun varresta ottaa kiinni, mutta samalla myös hyvin pitävää, jotta kimppu pysyy hyvin kasassa. Varmasti myös moni muukin teippi kävisi, mutta itseltäni sattui löytymään kaapista urheiluteippiä, joka pääsi nyt sitten hyötykäyttöön hääkimppuun. Aseteltuani kimpun valmiiksi katkoin tekokukkien varret yhtä pitkiksi ja tadaa kimppuaihio oli valmis. Sitten vain jäätiin odottelemaan häiden aattoa ja oikeiden kukkien lisäystä. 





Kimppuhommani jatkuivat siis häiden aattona, kun olimme saaneet Juhlakukilta tilaamamme harsokukat ja eukalyptukset. Samalla, kun teimme äitini kanssa pöytiin tulevia kukka-asetelmia, nappasin sopivia oksia talteen myös kimppuani varten ja kun olin saanut kerättyä niitä hyvän kasan, aloin lisäilemään niitä tekokukkaiseen kimppuaihiooni. Kimpun suhteen minulla oli siis ajatuksissa vaalea pallomainen kimppu, joka olisi kuitenkin myös varsin rennon ja hieman rönsyilevän näköinen. Etukäteen kokoamaani tekokukkaiseen kimppuaihioon olin jo saanut aikaiseksi rennon pyöreän muodon, joten harsokukkien ja eukalyptusten lisäileminen kävi varsin helposti, kun vain asetteli niitä sinne tänne kimpun väleihin. Käytin kimppuuni tuhkaeukalyptusta sekä eucalyptus parvifoliaa, joista etenkin pikkulehtinen parvifolia näytti kimpussa ihan hurjan kivalta. Lisäiltyäni mielestäni tarvittavan määrän kukkia ja eukalyptuksia kimpun sekaan vuorasinkin sitten kimpun reunat vielä eucalyptus parvifolian oksilla. Varren ympärille kieputin jonkun matkaa juttinarua niin oksien pidikkeeksi kuin koristeeksikin ja lopuksi pätkäisin kaikkien oksien varret samanpituiseksi. Sitten vain kimppu veteen ja odottelemaan seuraavaa päivää.





Kimpun lisäksi näpertelin siis myös vieheet. Ne puolestaan syntyivät yhdestä Ikean tekoneilikasta sekä pienistä oksista harsokukkaa ja eucalyptus parvifoliaa. Vieheiden teon jätin hääpäivän aamuun, sillä en jotenkin uskonut, että niin pienet harsokukan oksat säilyisivät kovin hyvänä seuraavaan päivään asti vaikka vieheen laittaisikin veteen yöksi (kertokaa jos tiedätte paremmin). Häiden aattona valkkasin kuitenkin jo valmiiksi lyhyitä ylijääneitä harsokukan sekä eukalyptuksen oksia pieneen vesiastiaan ja tein selkeät suunnitelmat vieheiden teosta. Hääpäivän aamuna pystyin siis heti herättyä käymään vieheiden kimppuun ja ihan kauhean kauaa niiden näpertämiseen ei onneksi mennyt. 



Tein vieheet asettelemalla ensin kukat sekä eukalyptuksen oksat haluamaani muotoon ja kieputtamalla sitten muutaman kierroksen ohutta rautalankaa varsien ympärille. Sen jälkeen vaihdoin juuttinaruun ja kieputin myös sitä ensin varsien ympärille ja lisäsin sitten vieheen taustalle rintaneulapohjan (jonka avulla vieheen sai kiinnitettyä takinpielukseen) pujauttamalla juuttinarun läpi sen rei'istä. Jatkoin sitten vielä juttinarun kieputtamista varsien ympärille ja lopuksi vedin juuttinarun pään neulan avulla kieputtamani juttinarun sisään, jotta se ei lähtenyt purkautumaan. Vieheitä tuli siis 2 kpl, sulhaselle ja bestmanille ja ainakin omasta mielestäni ne olivat varsin helppotöiset. Tietysti, jos vieheitä olisi tarvinnut tehdä enemmän, niin niihinkin olisi saanut tuhlattua ihan runsaasti kallistarvoista aikaa hääaamuna. Onneksi me oli päädytty vain kahteen vieheeseen.







Ihan suoraan sanottuna olen jopa vähän yllättynyt, kuinka ihanat kimpusta ja vieheistä loppujen lopuksi tuli. Aitojen kukkien lisääminen muutti niiden ilmettä ihan hurjasti, enkä esimerkiksi uskoisi kimppuani samaksi kimpuksi ennen ja jälkeen aitojen kukkien. Tekokukat ei mitenkään hypännyt esiin valmiista lopputuloksesta eikä niitä oikeastaan kunnolla edes erottanut tekokukiksi kuin ihan läheltä katsottuna. Olen siis todella tyytyväinen päätökseeni tehdä kimppu ja vieheet itse. Rahallinen säästö oli kuitenkin monia kymppejä, sillä kimppuun ja vieheisiin käyttämäni tekokukat maksoivat n. 20 euroa ja harsokukkaa sekä eukalyptuksiakin niihin upposi varmasti vain n. 2 euron arvosta. Parilla kympillä hääkimppu ja vieheet, ei paha. Enkä usko, että aito floristin tekemä kimppu olisi saanut oloani yhtään sen juhlavammaksi, enemmän morsiameksi tai muutenkaan vaikuttanut sen kummemmin mielialaani tai häälookiini, joten yhtään en ole harmitellut kukkavalintojani.  

Kuvat: Pauli Haanpää (itse rajattu)

Tämän kokemuksen perusteella voisin jopa sanoa, että ihan kokonaisen hääkimpun teko aidoista kukista ei myöskään enää tuntuisi ihan mahdottomalta ajatukselta ja etenkin kukka-asetelmat tekisin itse uudestaan ihan milloin vain. Riippuu tietysti vähän, millaisia asetelmia ja miten paljon niitä tarvitsee, mutta jos yhtään omaa samanlaista näpertelijäluonnetta kuin minä ja häiden aikataulu antaa myöden, niin voin kyllä suositella hääkukkien tilaamista Juhlakukat.fi:stä ja asetelmien väkertämistä itse. Ja kuten viime postauksessa mainitsin, niin Juhlakukiltahan saa tosiaan myös floristipalvelut, joten jos ei ihan yhtä hullunrohkeasti uskalla käydä kimpuntekoon kuten minä, niin kimput ja vieheet saa sitä kautta myös valmiina.

Onko kukaan teistä tehnyt / ajatellut tehdä itse hääkimppua tai vieheitä?


lauantai 25. toukokuuta 2019

Hääkukat Juhlakukat.fi:stä

- - -  TÄMÄ BLOGIPOSTAUS ON TEHTY YHTEISTYÖSSÄ JUHLAKUKAT.FI:N KANSSA  - - -

Me saatiin meidän valokuvaajan ottamat hääkuvat tämän viikon loppupuolella ja voin kertoa, että ne on ihania! Tämä tarkoittaa myös sitä, että pystyn nyt ruveta avaamaan hääpäivää tänne blogiin kuvien kera. Ennen kuin päästään käsiksi itse hääpäivään olisi kuitenkin luvassa vielä juttua häitä edeltävistä valmisteluista. Kuten mm. Hääviikko-postauksessa kerroin, meidän hääaattoon kuului kukkahommia. Päädyin nimittäin tilamaan häidemme kukat tukkupuntteina Juhlakukat.fi sivuston kautta ja häitä edeltävänä päivänä sitten väsäsimme äitini kanssa maljakot täyteen kukka-asetelmia.



Ihkaensimmäisiin kukkasuunnitelmiinihan ei kuulunut oikeastaan ollenkaan aitoja kukkia. Ajattelin säästää kukkakustannuksissa ja näperrellä meidän hääpaikan koristeeksi jämäkankaista tehtyjä kukkapalloja. Hääsuunnitelmien edetessä aloin kuitenkin kallistumaan aitojen kukkien ja leikkovihreiden suuntaan. Ensinnäkin kukkapallojen teko olisi ollut ihan hirmuinen projekti ja toisekseen onhan aidot kukat kuitenkin paljon ihanampia kuin kangaspallerot. 

Kukkahaaveeni olivat kuitenkin varsin runsaat, joten ajattelin, että joudun joko karsimaan runsaudesta taikka sitten maksamaan kukista sievoisen summan. Tässä kohtaa kuvaan astui onneksi Juhlakukat.fi, josta olin lukenut jo useampaan otteeseen muista hääblogeista. Juhlakukat.fi -verkkokaupasta saa siis tilattua leikkokukkia tukkupuntteina edulliseen kukkakauppiashintaan, joten tutkailtuani heidän hintoja ja valikoimaa huomasin, että voisin saada haluamani kaltaiset runsaat kukkakoristelut ihan kohtuulliseen hintaan. 



Juhlakukkien verkkokaupastahan löytyy laaja valikoima erilaisia leikkokukkia ja leikkovihreitä. Itse halusin meidän kukka-asetelmista kuitenkin tosi rennot ja simppelit, joten päädyin valitsemaan niitä varten vain kolmea erilaista eukalyptusta (tuhkaeukalyptus, eucalyptus populus ja eucalyptus parvifolia) sekä valkoista isokukallista harsokukkaa. Tarvittavaa määrää oli kuitenkin kauhean vaikea miettiä, joten ostin keväämmällä Kaivokukasta testiin vähän haluamiani kukkia, jotta sain vähän mallailtua, kuinka monta oksaa esimerkiksi yksi pöytäasetelma vaatisi. Näiden testailujen perusteella laskeskelin sitten jonkunlaiset määrät ja kyselin vielä Juhlakukilta heidän mielipidettään suunnitelmieni sekä määrien suhteen. Juhlakukat.fi:lle voi siis soittaa tai laittaa sähköpostia ja he neuvovat kaikissa niin tilaukseen, kukkiin kuin toimitukseenkin liittyvissä asioissa. Juhlakukilta saamani vastauksen mukaan suunnittelemiani määriä ei tarvinnut paljoa fiksailla, joten sitten jäätiinkin vain odottelemaan, että häät alkaisivat olla vähän lähempänä ja kukkia pääsisi tilailemaan. 

Isompien tilausten kohdalla kukkatilaus tulee tehdä Juhlakukille viimeistään edeltävän viikon torstaina klo 12 mennessä, jotta kukat ehtivät tulla Hollannista ja ne saadaan toimitettua haluamallasi viikolla. Verkkokaupan tilauksien toimitus on keskiviikkona/torstaina (mikä on varsin hyvä juttu, kerron pian miksi). Yli 150 euron tilauksille toimitus on ilmainen ja sitä pienemmät tilaukset saa 10 euron postimaksulla Postiin taikka 20 eurolla kotiovelle. Pienet suoraan varastosta löytyvät tilaukset on ymmärtääkseni mahdollista saada nopeammallakin aikataululla. 

Itse lähetin kukkatilauksen jo paria viikkoa aiemmin, jotta tilaaminen ei vain pääse unohtumaan. Otin toimituksen häitä edeltävälle torstaille ja torstai-iltana postipoika kiikuttikin kukkapaketin ovellemme. Blogiyhteistyökuviosta johtuen meidän kukkatilauksen suhteen kävi kuitenkin pieni inhimillinen kämmi ja kun avasin kukkapaketin, huomasin, että osa kukista puuttui (!!!). Eikun siis pikainen hätäpuhelu Juhlakukille, jossa tartuttiin ripeästi toimeen ja puuttuvat kukat saatiin matkaan heti seuraavalle päivälle. Huoh!





Kukkatohellus ei kuitenkaan päättynyt tähän vaan menin sitten kämmäämään myös itse. Postista nimittäin lähetetään kotiinkuljetuksista viesti, jossa saa valita toimitusajankohdan. Eli meidän kukkien tapauksessa perjantaiaamuna saapui viesti, jossa pystyi valitsemaan iltatoimituksen, seuraavan postipäivän toimituksen taikka sitten kohdan, jossa Posti ottaa yhteyttä toimitusajan sopimiseksi. Olin tässä kohtaa jotenkin optimistinen ja ajattelin, että no valkkaanpa tuon vikan kohdan ja kysäisen, josko kukat pystyisi toimittamaan jo vähän aiemmin kuin illalla, mutta jos ei niin sitten ne tulisivat siinä iltatoimituksessa. Mikä virhe! Kun Posti ei heti tunnin sisään soitellut minulle, olin sitten itse yhteydessä Postiin päin ja sieltä sanottiin, että ei ehdi aiemmin, ei välttämättä ehdi iltatoimitukseenkaan eikä valintaa voi enää vaihtaa. Siinä kohtaa olin ihan, että ei voi olla totta. Juhlakukat paikkaa virheensä esimerkillisesti, mutta sitten itse tohellan ja melkein pilaan koko jutun. Onneksi puhelimen päässä ollut asiakaspalvelija Suvi ymmärsi, että kukat on tosiaan pakko saada perjantaina ja ehdotti, että hän yrittäisi paikallistaa paketin ja jos vain voisimme itse hakea sen postin logistiikkakeskuksesta niin saisimme kukkamme vielä perjantain aikana. Seurasi muutama piinaava tunti, kun odottelin soittoa Suvilta, mutta jo vähän ennen kello kahta puhelin sitten pirahti soimaan ja kukkamme olivat noudettavissa. Mikä tuuri! Olen kyllä niin kiitollinen Postin Suville tästä palvelusta. Olisi nimittäin ollut varsin kurjaa ruveta perjantai-iltapäivänä kehittelemään plan B:tä puuttuvien kukkien tilalle. Ja onni onnettomuudessa onnistuimme siis saamaan kukkamme jo iltapäivän aikana, joten pystyimme äitini kanssa kimputtamaan asetelmat hyvissä ajoin valmiiksi, eikä mennyt ilta/yöhommiksi. Voin kuitenkin kertoa, että ihan tällaista jännitysnäytelmää en hääaattoon olis toivonut!:D

Mutta juuri tällaisten tilanteiden varalta on siis hyvä, että kukkien toimituspäivä on jo torstaina. Ikinä ei tiedä, mitä voi käydä kukkien toimituksessa/Postissa/oman tohelluksen takia, joten varapäivä on hyvä olla olemassa. Todella harvinaistahan tämä tämmöinen säätö taitaa kuitenkin olla ja nytkin kämmi aiheutui siitä, että blogiyhteistyön takia kaikki tuotteet eivät olleet varsinaisella tilauksella. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, joten en haluaisi oikestaan enää edes ajatella koko sählinkiä vaan iloita siitä, kuinka ihania meidän hääkukat oli! En tiedä, miten muiden kukkalajikkeiden laita on, mutta ainakin meidän valitsemat eukalyptukset sekä harsokukat näyttivät tosi hyviltä jo heti paketista otettua. Kukat toimitetaan pahvilaatikoissa huolellisesti papereihin pakattuina, mutta ne kuitenkin reissaa jonkun aikaa ja matkaa ihan kuivana, joten ohjeistuksena onkin tarkistaa heti paketin saatua kukkien kunto, leikata niihin uudet imupinnat ja asettaa ne runsaaseen veteen. Kukkien on hyvä antaa keräillä nestejännitystä jonkin aikaa ihan rauhassa takaisin. Suurin osa meidän kukista siis ehti keräillä itseään yön yli, mutta perjantaina saapuneita jouduttiin ruveta työstämään heti kimpuiksi. Kauheasti ne eivät kuitenkaan näyttäneet siitä pahastuvan, sillä kukat pysyivät pitkään hyvinä ja heitin viimeisetkin juhlapaikalta kotiimme tuodut hääkukat pois vasta pari päivää sitten. 







Minulla oli siis perjantaina kukka-apurina äitini, jonka kanssa saimme tehtyä kaikki pöytiin tulevat kukka-asetelmat kuntoon. Asetelmat itsessään olivat melko helppotöisiä, sillä niihin tuli vain muutama oksa eukalyptusta ja muutama oksa harsokukkaa rennosti aseteltuna. Juhlakukilta tulleet oksat olivat muuten varsin isoja eli määrällisesti yhteen asetelmaan ei mennyt varmaan kuin yksi oksa harsokukkaa ja max pari oksaa eukalyptysta, kun yhdestä isosta oksasta sai leikeltyä monta lyhyempää oksaa. Määriä miettiessä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että tämmöisessä hommassa tulee aina myös hieman hävikkiä. Osa kukista saattaa kärsiä matkan varrella (mitä ainakaan meidän kukille ei ollut tapahtunut), osa saattaa katkeilla omissa käsissä ja osa ei vain yksinkertaisesti ole muodoltaan oikeanlaisia (esim meillä jäi jonkunverran yli isojen oksien pienimpiä sivuhaaroja). Jos siis tarvitset esim. 50 ruusua niin kannattaa tilata mielummin vaikka 55, jotta on sitten tarvittaessa myös varakukkia. Juhlakukat tarjoaa kukilleen kuitenkin tuoreustakuun, eli jos kukkien laatu ei vastaa odotuksia, niin pikaisesti reklamoimalla on mahdollista saada uudet kukat veloituksetta tilalle. 

Pöytiin tulevia asetelmia meille tuli yhteensä 24 kpl ja lisäksi teimme asetelmat myös buffetpöydän isoihin majakoihin sekä muutamiin sivupöydille tulleisiin pulloihin, purkeihin ja maljakoihin. Ja voin kertoa, että kukkamaljakoita oli paljon! Onneksi meillä on iso parveke, joten kukat pystyi laittamaan sinne yöksi sekä viileään että jaloista pois. Muuten olisi ollut kyllä aikamoista puikkelehtimista kaiken kukkapaljouden keskellä. 



Kukka-asetelmien lisäksi käytimme Juhlakukilta tilattuja eukalyptuksia ja harsokukkia myös hääkimppuuni sekä sulhasen ja bestmanin vieheisiin, mutta kerron niistä lisää ensi kerralla. Juhlakukiltahan saa myös tilaussidotapalvelut, eli valmis hääkimppu sekä vieheet olisivat hoituneet myös sitä kautta, mutta kun jotain on päättänyt tehdä itse niin sitten se on tehtävä. Ihastellen olen kuitenkin katsellut mm. Kristallihäät-blogin Kristan kimppua sekä Jarkon viehettä, jotka ovat Juhlakukkien käsialaa (kuvia näistä löytyy esimerkiksi heidän Potrettikuvat-postauksestaan).

Onko joku muu ajatellut tehdä kukka-asetelmat itse?


keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Kiitoslahjat ja Olla-rannekkeet (+ARVONTA)

- - -  TÄMÄ BLOGIPOSTAUS ON TEHTY YHTEISTYÖSSÄ OLLA-RANNEKKEIDEN KANSSA  - - -

Jatketaanpas vielä tänäänkin häiden nurinkurista läpikäymistä ja otetaan aiheeksi kiitoslahjat. Minulle oli nimittäin tärkeää, että me muistetaan meidän hääjärjestelyissä auttaneita jonkinlaisella lahjalla. Halusin antaa lahjat ensinnäkin kaasolle ja bestmanille, joiden apu ja rooli etenkin hääpäivänä oli korvaamaton, mutta heidän lisäksi halusin muistaa myös muita apukäsinä toimineita.

Oikeastaan heti hääsuunnittelujen alusta lähtien aloinkin pyörittelemään mielessäni erilaisia lahjavaihtoehtoja. Lahjojen kriteereinä oli, etteivät ne olisi ihan hirmu kalliita (sillä rahaa palaa jo ihan tarpeeksi muutenkin) ja että ne liittyisivät jollain tapaa meidän häihin ja jättäisivät jonkinlaisen konkreettisen muiston meidän häistämme. Joku pieni hemmottelu-/ravintolalahjakortti taikka joku muu aineeton lahja olisi tietysti ollut ihan kiva, mutta eipä semmoinen kauheasti mitään muistoa jätä, joten päädyin aika äkkiä tavaralahjojen pohdiskeluun. En kuitenkaan halunnut ostaa mitään täysin turhaa krääsää, joten pohdiskelusta ei meinannut tulla loppua. Kerrasta toiseen päässäni pyöri kuitenkin korut. Tutkailin useampaan otteeseen mm. Etsyä etsien esimerkiksi jotain tarkoitukseen sopivaa rannekorua ja löysinkin monia kivoja koruja, joihin olisi voinut kustomoida esim. kaason/bestmanin nimikirjaimen taikka häidemme päivämäärän. Mikään ei kuitenkaan kolahtanut niin kovaa, että olisin pistänyt tilausta menemään, kunnes eräänä päivänä löysin sattumalta tieni Olla-rannekeiden nettisivuille



Ihastuin rannekkeisiin täysin ja ongelmaksi muodostui vain, minkä tekstin valitsisin. Aikani pähkäiltyäni eri vaihtoehtoja teksti Forever family alkoi tuntumaan parhaimmalta. Rupesin miettimään asiaa niin, että avioliiton myötähän siirryn tavallaan toiseen sukuun, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että me ollaan mun siskon kanssa kuitenkin aina samaa perhettä. Ja niin on kyllä meidän äitikin, joten tajuttuani, että häitämme seuraavana päivänä sattui olemaan äitienpäivä ja voisin antaa kyseisen korun myös äidilleni äitienpäivälahjaksi, lastasin ostoskoriin korut koko kolmikolle, itseni mukaanlukien siis. Valitsin meistä jokaiselle erivärisen korun, siskolleni ruusukultaisen, äidilleni kultaisen ja itselleni hopeisen. 





Tykästyin Olla-rannekkeisiin niin kovin, että tilasin lisäksi yhden rannekkeen tekstillä Rakasta, unelmoi, hymyile kiitokseksi bestmanin tyttöystävälle, joka teki meikkini (koska hän ei halunnut mitään varsinaista korvausta työstään) sekä yhden vielä itselleni tekstillä Onni on elämäntapa.





Pohdiskelin Olla-ranneketta myös bestmanille, mutta hänen suhteen päädyimme erilaiseen lahjaan, nimittäin uistimeen! Kyllä, luit ihan oikein, uistimeen. Bestman on nimittäin kova kalamies ja hänelle uistimet tuntuvat olevan ihan sydämen asia, joten päätettiin kartuttaa hänen kokoelmaansa yhdellä uudella uistimella. Alunperin tarkoituksena oli tilata kustomoitu uistin, jossa olisi ollut teksti Bestman 11.5.2019 eräältä uistimia tekevältä tyypiltä, jonka löysin netin kautta. Viestittelimme tämän tyypin kanssa alkuvuodesta ja hän lupasi tehdä uistimen, mutta kun otin häiden lähestyessä uudestaan yhteyttä häneen ja kyselin uistimen perään, sain vastaukseksi suoraan sanottuna aivan täyttä pa$%@a olleen selityksen siitä, miksi uistin ei ole vielä valmis, joten se siitä uistimesta. Hetken aikaa jo panikoin, että mitäs me nyt sitten keksimme bestmanille ja kyselinkin myös instagramin puolella vinkkejä bestmanin kiitoslahjaksi. Sain kivoja ehdotuksia mm. erilaisista ruseteista ja taskumateista juoman kera. Ajatus uistimesta ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, joten ei auttanut kuin pistää google laulamaan ja etsiä uusi uistin. Lopulta silmiimme osui Kuusamon uistimen vuosiuistin, joka liittyi vuosiluvun kautta häihimme ja oli kaiken lisäksi hurjan nätti. Kaupat tuli! (Jos näin täydellistä uistinta ei olisi löytynyt valmiina, olisimme ostaneet jonkun metallisen uistimen ja kaiverruttaneet siihen tekstin.)



Korun ja uistimen lisäksi pujautimme kaason ja bestmanin lahjakasseihin myös muutamia hemmottelu/rentoutumisherkkuja kuten skumppaa, giniä, Kultasuklaan rubysuklaita sekä Kaffa Roasteryn kahvia. Kiitoslahjojen lisäksi kustansimme kaason kampauksen sekä bestmanin rusetin. 



Ojensimme kaason ja bestmanin lahjat sopivassa välissä häidemme loppupuolella ja samalla annoin myös äidilleni äitienpäivälahjan ja bestmanin tyttöystävälle kiitoslahjan meikkauksesta. Muille hääjärjestelyissämme apuna olleille emme lopulta ostaneet mitään erillistä lahjaa vaan kehotimme heitä ottamaan kiitokseksi ylijääneitä juomia, sipseja, kukkia ja yms. Uskon, että kaikki olivat ihan iloisia ilmaisista kaljoista ja kukista:)

Jos kaasolahjaksi hankkimani Olla-rannekkeet herättivät kiinnostuksesi tässä olisi vielä vähän lisäinfoa: 

Olla on siis Virossa toimiva yritys, joka valmistaa ruostumattomasta teräksestä tehtyjä allergiavapaita (ei sisällä nikkeliä) ranne- sekä kaulakoruja. Olla-rannekkeiden jujuna on niiden sisältämät tekstit eli viestit ranteessa. Mallistosta löytyy useita ihania ja inspiroivia tekstejä niin suomeksi kuin englanniksikin (ja kansainväliseltä nettisivulta voi tilata rannekkeita myös mm. viron kielellä). Rannekkeiden koko sopii kaikille, sillä niitä voi helposti muokata isommaksi tai pienemmäksi taivuttamalla. Naisille värisävyjä on saatavilla kolme: ruusukulta, kulta ja hopea. Lisäksi mallistossa on hieman paksumpi musta ranneke miehille. Verkkokaupassa on tilattavissa vain tietyt mallit, mutta tekstejä ja koruja pystyy kyllä yhdistelemään keskenään eli esim. kaulakorua taikka miesten ranneketta pystyy tilaamaan muillakin tekstivaihtoehdoilla kuin mitä verkkokaupassa näkyy, toimitusajat ovat silloin vain huomattavasti pidemmät. Suomessa Ollan sanansaattajana toimii Kadri (Kadriin voi olla yhteyksissä esim. juuri erikoistilauksissa) ja Ollalla on siis myös suomenkielinen verkkokauppa, jonka kautta minäkin tein tilaukseni. Tilaaminen oli helppoa, tuotteet tulivat nopeasti perille ja olivat juuri sellaisia kuin olin niiden ajatellutkin olevan, eli ihania!  

Eikä siinä vielä kaikki! Päätettiin nimittäin yhteistyössä Olla-rannekkeiden kanssa pistää pystyyn pieni arvonta. Palkinnoksi yksi onnekas saa 25 euron lahjakortin ollaranneke.fi verkkokauppaan. Arvontaan osallistut kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksiin, mikä Ollan tuotteista sinua kiinnostaisi ja kenelle sen antaisit (vai pitäisitkö itse). Laita kommenttiisi myös nimi/nimimerkki sekä sähköpostiosoite, jonka kautta sinut tavoittaa arpaonnen osuessa kohdallesi. Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 2.6.2019.





Millaisia kiitoslahjoja te olette antaneet / ajatelleet antaa?


sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Hääyö Scandic Helsinki Airportissa

- - -  TÄMÄ BLOGIPOSTAUS ON TEHTY YHTEISTYÖSSÄ SCANDIC HELSINKI AIRPORTIN KANSSA - - -


Ajattelin nyt aloittaa häiden läpikäymisen hieman nurinkurisesti eli hääyöstä. Hääkuvien saamisessa kestää nimittäin hetki, mutta hotellikuvat ovat tietty itse räpsimiäni, joten ne pystyn esittelemään heti. 

Me haluttiin J:n kanssa vähän jotain luksusta häiden päätteeksi ja päätimme viettää hääyömme hotellissa. Halusimme hotellin sijaitsevan lähellä juhlapaikkaamme, jotta juhlista olisi lyhyt matka hotellille, joten rajasimme hotellihakumme Vantaan hotelleihin. Viimekesäisen hotellitutkailun jälkeen päädyimme valitsemaan hääyönviettopaikaksemme lentoaseman kupeessa sijaitsevan Scandic Helsinki Airportin. Kyseisen hotellin huoneet nimittäin miellyttivät ulkonäöllisesti eniten silmäämme ja lisäksi Scandic-hotelleista saa hääpareille räätälöidyn hääyöpaketin, joka sisältää: 

- Majoituksen 2 hengen huoneessa (huonetyypit vaihtelevat hotellista riippuen)
- Aamiaisen huoneeseen (sisältää mm. kuohuviinipullon, kahvia, mehua, smoothiet, croissantteja, suklaakakkua, hedelmiä ja vaikka vallan mitä)
- Myöhäisen huoneenluovutuksen klo 14.00 (myöhemminkin voi lähteä aina klo 18:00 asti, klo 14.00 jälkeinen check out maksaa 10 € per tunti)
- Maksuttoman internetyhteyden
- Hotellin kuntohuoneen ja saunan käyttömahdollisuuden
- Scandic Friends -edut ja pisteet (jos löytyy jäsenyys)

Hääpakettitarjous on voimassa viikonloppuisin ja varauksen voi tehdä netistä (koodilla WED), Scandicin puhelinkeskuksen kautta tai suoraan haluamastanne hotellista. Itse varasimme huoneen suoraan hotellista sähköpostin välityksellä ja se sujui näppärästi. Lisätietoa hääpaketista löytyy Scandicin nettisivuilta

Meidän juhlapaikan varausehtoihin kuului, että paikan tuli olla tyhjänä vieraista sekä omista tavaroista vähän yli kello yksi yöllä. Päätimme siksi pistää vieraille pilkun puolille öin, jotta siivousporukka ehtii sitten vielä rauhassa pakkailla tavarat kasaan. Itse päätimme poistua juhlista vähän ennen puolta yötä, jotta vieraatkin tajuavat sitten pikkuhiljaa ruveta lähtemään. Suunnitelmassa pysyttiin ja kello taisi olla suunnilleen varttia vaille kaksitoista, kun hyvästelimme vielä paikalla olleet vieraat ja hyppäsimme meidät hotellille vieneen auton kyytiin. Kurvasimme matkalla mäkkärin autokaistan kautta, sillä siinä kohtaa iltaa alkoi jo taas maha hieman kurnia ja ajattelimme, että on parempi syödä vähän yöpalaa kuin odottaa aamuun asti ruuan saamista. 



Hotellihuoneeseen päästyämme meitä oli vastassa ihanan näköinen huone, jossa oli suklaasydämin sekä pyyhejoutsenin koristeltu sänky sekä ihana onnitteluviesti hotellin henkilökunnalta. Heitimme heti huoneeseen päästyämme juhlavaatteemme pois ja hyppäsimme sänkyyn mutustamaan hamppareitamme. Ennen nukkumaankäyntiä oma hommansa oli vielä kampaukseni avaamisessa sekä meikkien poistamisessa, mutta pian näiden toimenpiteiden jälkeen uni alkoikin jo voittaa. Kroppani kävi kuitenkin selkeästi sen verran ylikierroksilla, että uni ei kuitenkaan maittanut itselläni kovinkaan pitkään. Heräilin jo aamuvarhaisella katselemaan vieraiden instagramiin lisäilemiä kuvia ja tunnelmoimaan hääpäiväämme. Jonkun aikaa sain siis vain fiilistellä yksikseni ennenkuin J:kin heräsi yhdentoista aikoihin huoneeseemme tuodulle aamupalalle. 




Olin jotenkin ajatellut, että huoneeseen tuotu aamiainen sisältäisi vain perus kahvit, mehut, sämpylät, kakut ja skumpat, mutta mitä vielä! Huoneeseemme tuotu kärry oli täynnä jos jonkinmoista aamupalaruokaa, jota olisi helposti riittänyt ainakin neljälle hengelle! Mutustelimme niin paljon kuin mahaan mahtui ja ennen hotellista lähtöä söimme vielä hieman uudestaan, mutta silti ruokaa jäi yli, vaikka hyvää olikin!:D







Me varasimme hääyötämme varten kylpyammeellisen huoneen ja otimme lisäksi pari tuntia myöhäisemmän check outin eli saimme nautiskella huoneemme tarjonnasta klo 16 saakka. Tämä oli varsin hyvä veto, sillä nyt aamussa ei ollut yhtään kiireen tuntua vaan saimme rauhassa syödä, käydä kylvyssä sekä ihan vain köllötellä telkkarin ääressä. Hääyö sekä seuraava päivä olivat ihana pieni rauhoittumisen hetki kaiken tohinan välissä. Siirryimme nimittäin hotellilta suoraan J:n vanhempien luokse purkamaan siivousporukan pakuun pakkamia tavaroita, joten kovin pitkää häälomaa emme vielä tässä kohtaa ehtineet viettämään. Onneksi häämatkaan ei ole kovin montaa viikkoa aikaa.



Hääyöhotellimme sijaitsee siis aivan lentokentän kupeessa, joten jos joku teistä on lähdössä heti häiden jälkeen häämatkalle niin en voi kuin suositella Scandic Helsinki Airportia (ja suosittelen toki muillekin). Eikun vain kentän viereen yöksi ja menoksi! 

Kiitos vielä Scandic Helsinki Airport + henkilökunta kestitsemisestä ja hyvästä palvelusta! Meillä oli ihanan rentouttava hääyö!

perjantai 17. toukokuuta 2019

Hääpuvun tarina

Ennen kuin saamme viralliset hääkuvat ja pääsen paneutumaan paremmin itse hääpäivään, olisi vuorossa (pitkä!) postaus aiheesta, joka tuntui herättävän melkoisen paljon mielenkiintoa ja odotusta tässä matkanvarrella, eli hääpukuni! Tänään ajattelin siis paneutua tarkemmin pukuni tarinaan ja siihen, kuinka löysin hääpukuni, taikka oikeastaan, kuinka päädyin tekemään sen itse. En ole ennen häitä jakanut pahemmin kuvia sovituksista taikka muutenkaan hääpukuprojektistani, joten tänään on luvassa sekä sovituskuvia että kuvia mekkoprojektin varrelta (sikäli mikäli olen jotain kuvia ottanut).

Mekkotarinani alkaa tietysti sovituksista, joita minulle ehti kertyä yhteensä neljä, kolmessa eri liikkeessä. Ensimmäisellä sovituskerralla päädyin Fleur d'Orange -liikkeeseen, koska olin heidän nettisivujen kautta tykästynyt muutamaan heiltä löytyvään Mary Bride sekä Bianco Evento -merkin pukuun, sekä edulliseen hintatasoon. Taisin sovitella liikkeessä muistaakseni viittä eri pukua ja alla olevissa kuvissa näkyy näiden pukujen kärkikolmikko. Ensimmäisen puvun kohdalla tykkäsin sen veistoksellisuudesta ja myös yläosa oli mielestäni varsin kiva, joskaan en ollut aivan varma oliko kyseinen pitsi ihan lempparini. Näin jälkikäteen katsottuna puku näyttää kyllä tosi kivalta kuvissa, mutta tunne puvun sisällä ollessa ei ollut ihan niin kiva. Helma oli jotenkin vähän raskaan ja tönkön tuntuinen. Toisessa kuvassa oleva puku puolestaan oli periaatteessa kaikkea mitä hain ja niin nätti kuin onkin, se ei kuitenkaan vain tuntunut omalta. Alemmissa kuvissa näkyvä puku puolestaan tuntui omalta ja siitä muodostui lempparini tässä liikkeessä. Puku olisi ollut melko edullinen, siinä oli ihanan kevyt helma, kiva pääntie ja mieluisa pitsi. Kokopitkät hihat kuitenkin tuntuivat turhan tunkkaisilta ja olisin halunnut lyhentää ne 3/4 pituuteen (kuten ne kuvissakin on nostettu) ja lisäksi selkä oli omaan makuuni aivan liian umpinainen, jolloin sitäkin olisi pitänyt avata ja kaikenkukkuraksi vielä vyökin vaihtaa. Muutostöitä olisi siis ollut paljon, enkä siltikään olisi saanut haaveilemaani avointa pitsireunaista selkää, joten puku jäi liikkeeseen (vaikka jäikin vielä tässä kohtaa vakavaan harkintaan).




Ensimmäisen sovituskerran perusteella oma mielikuvani unelmieni hääpuvusta kuitenkin vahvistui ja selkiytyi. Kriteereinä oli:


- valkoinen
- sweetheart kaula-aukko
- pitsiä yläosassa
- piparkakkureunainen avoin selkä
- hihat
- vyötäröltä levenevä kevyt helma
- simppeli vyö, jossa ei ole koristeita, josta solmitaan rusetti selkäpuolelle
- kohtuuhintainen

Tyylillisesti minulla ei siis ollut hakusessa mikään sellainen erityisen tyylikkään naisellinen hääpuku vaan enemmin vähän sellainen tyttömäinen ja keijukaismainen mekko, joka olisi samalla yksinkertaisen tyylikäs. En myöskään halunnut pukuuni kauheasti mitään kauhean juhlavia kimalteita ja koristeluja vaan halusin sen olevan ennemmin jotain rentoa ja simppeliä, taisinpa käyttää joskus jopa sanaa arkinen:D

Näillä kriteereillä siis jatkettiin ja toinen sovituskertani suuntautui Zazabella-liikkeeseen. Siltä reissulta ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään näytettävää, sillä mikään mekko ei oikein iskenyt. Samalla kertaa kävin kuitenkin myös Stockmannin yläkerrassa sijaitsevassa White Dress -liikkeessä, jonne palasin vielä uudestaan äitini ja siskoni kera. White Dressissä ihastuin etenkin By Malina -merkin pukuihin (joita olin katsellut jo ennakkoon netistä), mutta sovittelin myös muutakin. Ensimmäisessä kuvassa näkyvän puvun otin sovitukseen etenkin sen ihanan pitsin takia. Selkäpuoli puvusta osoittautuikin aivan ihanaksi, mutta en kuitenkaan lämmennyt v-aukkoiselle kaula-aukolle yhtään. Lisäksi olin nähnyt kyseisen puvun useammissa eri kuvissa muiden morsiamien päällä, joten erikoisuudestaan huolimatta se ei tuntunut uniikilta. Myös kakkoskuvan pitsipuvussa ongelmana oli kaula-aukko. En tuntenut itseäni yhtään kotoisaksi v-aukkoisissa puvuissa, vaan halusin, että etuosa olisi umpinaisempi. Myöskään kokopitsinen puku ei tuntunut oikein omalta, vaikka kuvissa se kieltämättä näyttääkin hurjan nätiltä. Kolmannen kuvan puvussa kaula-aukko oli enempi sitä, mitä hain, mutta kuten kuvastakin näkee, olen vähän turhan tikku tuollaisiin vartalonmyötäisempiin mekkoihin ja puku oli lantiolta ihan liian löysä (sekä kokopitsinen). Kokeilimme kuitenkin samaa mekkoa myös irtohameen kera (kuva 4), jolloin kokonaisuus alkoi näyttämään enemmän siltä, mitä hain. White Dressissä oli myös mekko (By Malina -merkin Isa-puku), joka osoittautui lempparikseni, mutta joka ei jostain syystä päätynyt kuviin. Liikkeessä mekkoa pystyi sovittamaan sillä hetkellä vain vihreässä värissä, joten ihan tarkkaa kuvaa lopullisesta kokonaisuudesta ei saanut, mutta voin kertoa, että ei ollut kovin kaukana, että olisin tilannut kyseisen puvun. Lopulta asiaa mietittyäni en kuitenkaan jotenkin vain millään halunnut maksaa yli tonnia niin simppelistä mekosta. Mutta jos en olisi päätynyt tekemään mekkoa itse, kyseinen mekko olisi hyvinkin saattanut olla hääpukuni.





Koska mekkokriteerini olivat tässä kohtaa muotoutuneet todella tarkoiksi, turhauduin vähän morsiuspukuliikkeissä kiertelyyn ja sen täydellisen puvun etsimiseen ja aloin sen sijaan selaamaan tori.fi:tä etsien kehityskelpoista yksilöä, jonka pystyisin muokkaamaan haluamani kaltaiseksi. Ja niin vain hääpukuni tupsahti yhtäkkiä silmieni eteen: Zazabellan kevyt sifonkihelmainen mekko sweetheart pääntiellä ja pitsiyläosalla hintaan 200 €. Kävin sovittamassa mekkoa ensin yhtenä päivänä (se sopi todella hyvin!), mietin asiaa pari päivää ja sitten vain ilmoitin myyjälle, että kyllä minä sen otan. Hullun hommaa!:D



Puku oli minulle alusta asti siis runko, jota lähtisin muokkailemaan. Siinä oli monia juttuja, joista en varsinaisesti pitänyt kuten pitsikankaan ulkonäkö, koristevyö, selkäpuolen liiallinen umpinaisuus sekä turhan kapoinen helma. Mutta noin niinkuin malliltaan se oli kuitenkin juuri sellainen, kuin halusinkin ja se istui yläosasta todella hyvin, joten potentiaalia löytyi.

Seuraavaksi ei auttanut kuin lähteä metsästämään kankaita muokkauksia varten. Eurokankaasta onneksi löytyi kaikki tarvittava yhdellä kertaa. Halusin siis vaihtaa yläosan pitsin uuteen sekä lisätä hihat, joten ostin pitsikangasta ja lisäksi halusin muhkeutta helmaan, joten ostin tylliä sifongin alle sekä lisää hieman kermaisemman väristä sifonkia päällimmäiseksi helmakerrokseksi. Ostamani pitsi oli nimittäin väriltään hieman kermaisempi/ivory/mikä lie väri onkaan kuin alkuperäinen, joten ilman ylimääräistä sifonkikerrosta helman ja yläosan värit olisivat vähän riidelleet keskenään. Ja tuplasofonki tarkoitti tietysti myös sitä, ettei tyllikerros näkyisi liikaa läpi. 



Varsinaiset muokkaustyöt etenivät erittäin hitaasti pienissä sykleissä. Ensimmäisenä työn alle päätyi puvun yläosa, jossa olikin eniten hommaa. Ensin irrotin vyön sekä vanhan pitsin, jonka avulla tein kaavat uutta pitsiä varten. Koska halusin avonaisen selän,  oli puvun takaosa muokattava myös muutoin täysin uuteen uskoon. Tämä tarkoitti siis pientä sovita-muokkaa-sovita-muokkaa rumbaa, jotta takaosan sai istuvaksi. Kesän ja alkusyksyn jälkeen olin kuitenkin päässyt siihen pisteeseen, että yläosa istui, uusi pitsi oli kiinnitetty ja lisäksi helmaan oli kiinnitetty tyllikerros.  


vanhan pitsin irrotus ja uuden kiinnitys
selkäpuolen ja hihojen mallailua

Tämän jälkeen mekkoprojekti kuitenkin jäi pitkäksi aikaa unholaan, kunnes helmikuussa tartuin vihdoin tuumasta toimeen ja jatkoin projektia. Kolmen varsin tehokkaan päivän aikana sain ensin kiinnitettyä hihat, joiden suhteen olin pohdiskellut, että olisiko pitkät vai lyhyet paremmat. Lopulta päädyin lyhyisiin, sillä ne tuntuivat jotenkin raikkaammilta. Toisena päivänä puolestaan valmiiksi tuli helman sifonkikerros sekä vyötärösauma ja kolmantena päivänä kiinnitin mekkoon uuden vetoketjun sekä ompelin satiinivyön. Seuraavalla viikolla tein vielä pieniä sipistelyjä, kuten kiinnitin satiinivyön mekkoon sekä laitoin vetoketjun yläpuolelle hakaset, jotta vetoketju ei pääse valahtamaan auki. Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää helman lyhennys, joka sekin saatiin hoidettua äitini avustamana maalis-huhtikuun vaihteessa ja tadaa, vihdoin hääpukuni oli valmis!



Lopputuloksesta tuli sellainen kuin haaveilinkin. Mekko on valkoinen ja siinä on sweetheart-neckline sekä pitsiyläosa, jossa on avonainen piparkakkureunainen selkäpuoli. Lisäksi siinä on kevyt helma ja vyö, josta saa solmittua rusetin selkäpuolelle. Olin niin onnellinen sekä hääpuvun valmistuttua että myös hääpäivänä, kun sain vihdoin pukea mekon päälleni. Minulla oli tosi hyvä olla puvussa koko hääpäivän. Se ei painanut eikä puristanut, ja koska siinä ei ollut mitään laahuksia tai yms. sen kanssa oli varsin helppo liikkua. Ainut, että helmakankaat meinasivat välillä jäädä korkojen alle tuolilta noustessa, mutta paria pientä langanjuoksua suurempaa damagea helmalle ei tainnut tulla. 

Mikään erityisen helppo juttu tämä mekkoprojektini ei siis kuitenkaan ole ollut enkä kyllä suosittelisi tällaista projektia kenellekkään, ellei kyseessä ole joku oikeasti taitava ompelija. Itsekin olen vain jonkunsortin käsityöharrastelija, joten puku ei lähempää tarkasteltuna näytä todellakaan mitenkään ammattimaisesti tehdyltä taikka liikkeestä ostetulta. Mutta ketä kiinnostaa, ei mua ainakaan!:D Se on kuitenkin mun puku ja olen tyytyväinen siihen. Jos kuitenkin kysytään, että tekisinkö uudestaan? Luultavasti en. Puvun tekeminen (taikka sen keskeneräisyys) on aiheuttanut jonkunverran stressiä ja vienyt paljon aikaa. Eikä pukuni ole edes mitenkään kovin erikoinen, minkä takia se olisi ehdottomasti täytynyt tehdä itse. Tuskastuin nimittäin ehkä vähän turhan äkkiä sovitteluun, joten jos vain olisin käynyt sovittelemassa enemmän, unelmien puku olisi voinut ihan hyvin kävellä vastaan liikkeessäkin. Toki ei näin halvalla. Joten on siinä itsetekemisessä tietty se hyvä puoli, että rahaa säästyi luultavasti useita satasia ellei jopa tonni. Nythän puvulleni tuli hintaa alle 300 €.



Ainiin, ja teinhän minä tosiaan hunnunkin! Tai oikeastaan viitan. Se oli melko simppeli, mutta kuitenkin jonkun verran aikaa vievä projekti sekin. Tein hunnun samasta tyllistä, jota laitoin hääpuvun helmaankin. Hunnun alaosaan tein kaartuvan reunan, johon ompelin käsin (=aikaa vievä osio) mekkoni pitsikankaan jämistä kuvioita. Lopuksi leikkasin hunnun reunat siististi ja hieman ylöspäin kapenevasti sekä leikkasin hieman kaarevuutta selän kohdalle. Hunnun nurkkiin ompelin siistit taitokset, joihin kiinnitin pätkät kapeaa satiininauhaa, joiden avulla huntu sitten kiinnitettiin pukuni olkapäille pienin rusetein. Simple as that. Hunnulle tuli hintaa alle 5 euroa eli tasan tyllikankaan hinta, sillä pitsin tosiaan otin ylijäämäpaloista ja satiininauhatkin olivat niitä paidoissa roikkuvia ripustusnaruja, jotka aina leikkaan pois uusista vaatteista:D Huntuasiaa käytin loppujen lopuksi vain kirkossa, sillä potrettikuvaukselle jäi lopulta sen verran vähän aikaa, etten viitsinyt ruveta temppuilemaan hunnun kanssa ja juhlapaikalle päästyä huntuni irtosi toiselta olkapäältä heti onnittelujen aikana, joten otin sen pois (tarkoituksena ei kyllä ollutkaan käyttää sitä enää juhlapaikalla). 

Parempia kuvia valmiista puvusta on luvassa muiden postausten yhteydessä, kunhan saadaan lisää vieraiden sekä valokuvaajamme ottamia kuvia hyppysiimme. Tässä kuitenkin yksi tähän astisista lemppareistani:


Kuva: häävieras