torstai 7. marraskuuta 2019

Yhden aikakauden loppu on toisen alku

Nyt ollaan päästy hääblogissani siihen pisteeseen, että on aika sanoa heipat ja kiitokset. 

Tämä tulee siis olemaan Tyttö tahtoo -blogin viimeinen postaus ja tuntuu kieltämättä aika haikealta kirjoittaa tätä. Häät ja hääbloggaaminen on ollut iso osa elämääni vajaan kahden vuoden ajan, joten nyt siis tavallaan yksi aikakausi elämästäni päättyy.

Häistä on nyt kuitenkin jo noin puoli vuotta aikaa, joten pikkuhiljaa ne ovat kieltämättä olleet yhä vähemmän ja vähemmän mielessä ja sitä myötä myös postaustahti on harventunut. Nyt tuntuukin, että kaikki on jo kerrottu (tai ainakin kaikki, mitä haluan kertoa). Olisin toki voinut kirjoitella vielä jotain vinkkipostauksia tai "miten meni noin niinkun omasta mielestä" -tyylisiä postauksia, mutta koen, että tähän on hyvä lopettaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että bloggaaminen loppuisi. 

Ennen hääbloggaamiseen hurahtamista kirjoitin Tyttö touhuaa nimistä käsityöblogia, joka hääbloggaamisen myötä jäi vähän niinkuin tauolle. Nyt on siis aika palata tuon blogin pariin. Päivitin blogia hieman tähän päivään ja jatkossa se kantaa nimeä Tyttö touhuaa - Home edition. Käsitöiden ja muiden näpertelyiden lisäksi blogissa tulee siis näkymään entistä enemmän sisustusjuttuja sekä vähän enempi sellaista lifestyle-meininkiä.

Perustin Tyttö touhuaa -blogille myös instagram-tilin @tyttotouhuaa eli minun näpertelyjäni sekä meidän kuulumisia voi jatkossa seurailla myös sitä kautta. Tällä hetkellä itseasiassa tuntuukin, että Tyttö touhuaa saattaa jatkossa olla enempi instablogipainotteinen, mutta se jää nähtäväksi, mitä tulevaisuus sitten käytännössä tuo.

Pieni päivitys meidän elämään ja kuulumisiin häiden jälkeen olisi varmaan myös tässä kohtaa vielä paikallaan. Viime kerralla kerroinkin, että meillä on ollut tässä syksyn mittaan vähän asuntoprojektia meneillään. Laitoimme syyskuussa kerrostalokaksiomme myyntiin ja sen jälkeen asiat ovatkin tapahtuneet aikamoisella vauhdilla. Meidän nykyinen koti meni kaupaksi hetkessä ja löysimme onneksemme heti uuden unelmakodin tilalle. Meidän uusi koti on Vantaalla sijaitseva paritalo, joka valmistui lokakuun lopussa. Tämän viikon alussa teimme kaupat asunnosta ja nyt pitäisikin sitten ruveta pikkuhiljaa muuttamaan eli loppuvuosi tulee sisältämään paljon sisustelua ja kodin laittoa. Näistä lähtökohdista alkaa siis myös rakentumaan Tyttö touhuaa -blogin uusi tuleminen.



Ennen kuin tämä hääblogini hiljenee lopullisesti, haluan vielä sanoa iiiison kiitoksen kaikille blogini lukijoille meidän hääprojektin seuraamisesta ja myötäelämisestä. Kiitos myös kaikista ihanista kommenteista, joita olen blogini kautta saanut. Hääbloggaaminen on ollut aivan ihana harrastus ja sen on antanut paljon. Erityisen kiitollinen olen kaikista uusista tuttavuuksista, joihin olen blogin kautta tutustunut. Toivottavasti vielä tavataan!

Seurailen hääblogeja varmasti jatkossakin ja odotan innolla kuulevani häätarinoita etenkin niiltä morsiamilta, joiden matkaa olen jo tähän mennessä alkanut seuraamaan. Myös blogin kommenttibokseihin voi jatkossakin jättää viestejä, vastailen niihin kyllä. 

Mutta sen enempää lätisemättä kiitos ja kumarrus tästä parivuotisesta hääblogitaipaleesta sekä tsemppiä kaikille, kenellä häät on vielä edessä!


maanantai 28. lokakuuta 2019

Hääjuhlan loppumetrit

Lupailin viimeksi, että kertoilen vielä muutaman sanan meidän hääjuhlan loppumetreiltä. Viimeinen virallinen ohjelmanumerohan meillä oli klo 22 aikoihin suoritettu kimpun ja sukkanauhan heitto, jonka jälkeen ilta jatkui dj:n säestämänä. 

Koska meidän häissä oli vieraana jonkun verran lapsiperheitä, kauempaa tulleita sekä vanhempaa väkeä, vierasjoukko hupeni viimeistään heittoleikkien jälkeen suunnilleen puoleen. Myös meidän valokuvaaja poistui paikalta puoli yhdentoista maissa illalla, joten juhlien loppuhetkistä ei ole enää pahemmin kuvamateriaalia. Mitään sen erikoisempaa ei kylläkään enää edes tapahtunut vaan ilta jatkui tanssien, jutellen sekä tietysti juomia siemaillen ja herkkuja napostellen. Tunnelma oli rento ja leppoisa.



Tavallaan olisi tietysti ollut kiva, että kaikki vieraat olisivat jaksaneet juhlia loppuun asti, mutta ymmärrän toki, että aina se ei ole mahdollista. "Pilkkuun asti" viihtyi onneksi kuitenkin sen verran iso porukka, että tunnelma ei alkanut mitenkään lässähtämään. Loppua kohden meno alkoi kylläkin hieman rauhoittumaan, mikä oli oikeastaan ihan hyvä juttu, ettei tarvinnut lähteä juhlien ollessa parhaimmillaan.

Kun kello alkoi olla noin puoli kaksitoista, me rupesimme J:n kanssa tekemään pikkuhiljaa lähtöä. Olimme sopineet, että me poistumme paikalta puoleen yöhön mennessä, jotta apujoukoille jää sitten myös aikaa siivota tavarat ulos ajallaan. Kello taisikin olla lopulta suunnilleen varttia vaille puolen yön, kun me lähdimme eräiden häävieraiden kyydillä kohti Scandic Airportia viettämään hääyötä, josta kerroinkin jo aiemmin. Tämän jälkeen myös viimeisetkin vieraat alkoivat pikkuhiljaa lipua pois paikalta ja apujoukot jäivät tyhjentämään juhlatilaa meidän omista tavaroista.



Juhlat on nyt siis taputeltu ja ollaan päästy tarinassa jo siihen pisteeseen, että aikalailla kaikki on kerrottu meidän hääpäivän osalta. Vielä on kuitenkin luvassa ainakin yksi postaus, mutta pikkuhiljaa alkaa olla aika laittaa tämä hääblogiprojekti pakettiin. Samaan aikaan kun postausaiheet ovat vähentyneet, myös into kirjoittaa häistä on kieltämättä alkanut pikkuhiljaa hiipua. Meidän häistä on nyt kuitenkin kohta jo puoli vuotta aikaa, joten ehkä onkin jo aika siirtyä eteenpäin uusiin haasteisiin. Ja uusista haasteista puheenollen. Arvatkaapa, minne me olemme menossa huomenna!


Katsomaan meidän uutta kotia!!!

Viime aikoina työnalla onkin siis ollut nykyisen asunnon kauppaaminen ja uuden etsiminen. Nykyinen koti on jo saatu myytyä ja ensi viikolla pitäisi vielä lyödä kaupat lukkoon uudesta kodista. Sitten sitä pääsisikin jo pian muuttamaan. Ajatukset ja intoilut tulee siis jatkossa kohdistumaan uuteen kotiin ja sen laittamiseen, kunhan nyt ensin saadaan nämä käytännön asiat hoidettua alta pois. Meidän ja uuden kodin kuulumisia on mahdollista seurata jatkossakin blogin ja instagramin kautta, mutta kertoilen siitä lisää kunhan saan nekin kuviot ensin järjestettyä kuntoon. 



Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

torstai 17. lokakuuta 2019

Kimpun ja sukkanauhan heitto

Hääjuhlan loppupuolella, n. klo 22 aikoihin, meillä oli vuorossa viimeiset viralliset ohjelmanumerot, eli kimpun ja sukkanauhan heitot. Minullahan ei ollut mitään intoa säilyttää hääkimppuani, joten en ollut hankkinut mitään erillistä heittokimppua vaan viskasin menemään ihan varsinaisen hääkimppuni. 


Kimpun heittoa varten dj pyöräytti soimaan Beyoncen Single Ladies biisin ja kaaso pyysi kaikkia naimattomia naisia kerääntymään tanssilattian toiselle laidalle. Itse astelin kimppuni kanssa vastakkaiselle laidalle, ja, kun kaikki olivat ehtineet kerääntyä jonkinlaiseksi rykelmäksi, nakkasin kimppuni menemään. Sisätiloista (ja kattokruunuista) johtuen en uskaltanut heittää kimppuani kauhean kovaa ja korkealle (vaikkakin olin tehnyt aamulla pari kuivaharjoitusta juuttinarupallon kanssa) ja kimppu päätyikin vain eturivin ulottuville. Kimpun nappasi lopulta hyppysiinsä J:n 11-vuotiaan serkku, joten seuraavia J:n puolen suvun häitä saa näköjään odotella vielä muutaman vuoden:D



Kimpun heiton jälkeen kaaso ja bestman pyysivät vuorostaan naimattomia miehiä tanssilattian reunalle. Minulle annettiin tuoli, johon istua ja J alkoi kaivamaan sukkanauhaa hampaillansa helmojeni alta. J sai kaivettua nauhan varsin helposti, vaikka itse koitin samalla pitää huolen, ettei helmat nouse liian korkealle ja mitään kriittisiä paikkoja pääse vilahtelemaan vieraiden näkökenttään. Kun sukkanauha oli löytynyt, J heitti sen miesjoukkoa kohti ja velipuoleni I onnistui pitkänä ihmisenä nappaamaan sen hyppysiinsä, vaikka varsin moni muukin sitä tavoitteli kyllä ihan hyvällä tsempillä itselleen. Ei kun siis vain hääsuunnitelmat tulille velipuoli I ja vaimoke M!



Meille nämä heittoleikit oli ihan must have, sillä jotenkin molemmat koimme niiden kuuluvan niin olennaisena osana häihin, että olisi yksinkertaisesti tuntunut hassulta jättää kimppu ja sukkanauha heittämättä. Ymmärrän toki myös heitä, jotka haluavat tällaiset leikit skipata, mutta meille tällaisten hääperinteiden sisällyttäminen hääjuhlaamme tuntui tärkeältä.

Leikkien jälkeen juhlat jatkuivat vielä parin tunnin ajan jutustelun, musiikin, tanssahtelun, juoman ja napostelun merkeissä. Kirjoittelen ensi kerralla vielä muutaman sanan hääjuhlan loppumetreistä ja sitten itse hääjuhlan läpikäyminen alkaisikin olla paketissa.


Oliko teillä / tuleeko teille kimpun ja sukkanauhan heittoa?



Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

lauantai 12. lokakuuta 2019

Juomien menekki


Juomamäärän arvioiminen oli yksi hääsuunnittelun vaikeimmista tehtävistä. Koitin etsiä apua määrien suunnitteluun niin sekä erilaisista juomalaskureista kuin hääblogeistakin. Juomalaskureiden perusteella sai hyvää infoa, siitä, kuinka paljon minkäkiin pituisiin juhliin olisi hyvä varata juomaa per vieras ja millaisia määriä se tarkoittaisi käytännössä. Ainakin itseäni auttoi huomattavasti, myös se, että pystyi vertaamaan omia suunnitelmia jonkun toisen häissä toteutuneeseen juomamenekkiin. Kaikki häät ja juhlat on kuitenkin yksilöllisiä ja sen saimme myös todeta omalla kohdalla, sillä meidän häissä juomia meni lopulta tosi vähän ja saman aikaisesti niitä oli varattu ihan liikaa! Syitä vähäiseen juomamenekkiin on varmasti monia, mutta meidän häiden kohdalla tulee mieleen ainakin tällaiset seikat:

Meidän alkuperäiset juomalaskelmat tehtiin n. 100 henkilön vierasmäärän varalle, mutta lopulta häissämme oli n. 90 henkeä. Olin myös alunperin ajatellut, että tölkkijuomat laitettaisiin tarjolle heti ruokailun jälkeen, jolloin juomien nautiskeluun olisi ollut aikaa n. 5,5 tuntia, mutta loppujen lopuksi juomat laitettiin tarjolle vasta kahvittelujen jälkeen, jolloin aikaa juomien nauttimiseen oli vain n. 4 tuntia (oluttölkkejä oli tarjolla sivupöydällä jo ruokailun aikana). 

Yleinen suositus juomien suhteenhan on varata 2 juomaa ensimmäiselle tunnille ja yksi juoma per tunti sen jälkeen vierasta kohden. Alkuperäisten laskelmien mukaan meillä olisikin ollut keskimäärin 5,5 tölkkijuomaa per vieras 5,5 tunnille, mutta vierasmäärän pienentyessä vierasta kohden varattu juomamäärä tietysti kasvoi ja kaiken kukkuraksi aika lyheni. Tämän lisäksi olimme tietysti vielä viimehetkillä päättäneet ostaa vielä hieman enemmän juomia, jotta "ei ainakaan pääse loppumaan". Lopulta juomia oli siis varattuna sellaiset 7,5 per vieras 4 tunnille. Hupsista!

Sen lisäksi, että juomia oli varattuna näin jälkikäteen ajateltuna varsin liioiteltu määrä, meidän vierasjoukkommekaan ei ollut kaikista janoisinta porukkaa. Meidän häissä oli varsin paljon lapsia ja vaikka juomamäärä sisältää myös alkoholittomat juomat, niin tuskin kukaan lapsi seitsemää limua naamaansa huitaisee yhden illan aikana. Myös vanhempaa väkeä oli jonkun verran sekä tietysti lastensa kanssa juhlimassa olleita aikuisia, joilla juomaa ei arvatenkaan kulu ihan hirmuisesti. Lisäksi aika moni vieraista oli tullut paikalle autolla. Olimme myös ennakkoon puhuneet, ettemme halua häistämme mitään kännijuhlia, joten osa saattoi myös sen takia juhlia hieman sivistyneemmin. Häidemme luonne oli kyllä muutoinkin enempi leppoisaa istuskelua ja tanssahtelua kuin mitään kännäämistä ja kreisibailaamista.

Suurin laskennallinen moka juomien suhteen oli kuitenkin se, ettemme olleet ehkä ajatelleet ihan loppuun asti, kuinka vähän aikaa juomien nautiskeluun oikeasti on. Jos tölkkijuomat olisi saatu jo aiemmin tarjolle, niitä olisi tietysti saattanut kulua vähän enemmän. Meidän vieraskavalkaadin perusteella olisi myös voinut laskea vähän vähemmän juomia per vieras kuin mitä juomalaskureissa ohjeistetaan, sillä tiedossa oli, ettei osa vieraista tule ainakaan alkoholia pahemmin naukkailemaan. Ennen häitä ainakin itselläni tuntui kuitenkin olevan sellainen "apua, apua riittääkö kaikki varmasti" -moodi päällä, jolloin en osannut ruveta pienentämään mitään suunniteltuja määriä ja halusin olla varma, että mikään ei ainakaan lopu kesken. Ja eikä tosiaan loppunut. Meidän toteutuneet juomamäärät näytti lopulta siis tältä: 


En viitsinyt kirjata juomia aivan pullon ja tölkin tarkkuudella, joten taulukossa on listattuna paljonko mitäkin suunnilleen jäi. Taulukkoon listattujen määrien perusteella meidän vieraat joi siis keskimäärin vajaat 4 tölkkijuomaa per nenä ja juomia oli aika tarkalleen puolet liikaa, mikä kuulostaa kyllä harvinaisen huonosti suunnitellulta juomamäärältä:D 

Viinien suhteen määrät olivat kuitenkin varsin sopivat, sillä kuohuviinit meni kaikki ja valkoviiniäkin jäi vain 3 pulloa. Punaviiniä puolestaan jäi vähän enemmän yli, mutta ne jouduttiin kaikki kaatamaan viemäriin, sillä pullot oli avattuja (pöydissä oli ruokailun aikana avattuna kumpaakin viinilaatua 2 pulloa per pöytä). Alkoholittomien vaihtoehtojen (Pommac ja päärynäjuoma) määrät puolestaan oli myös vähän liioiteltuja, mutta se ei haitannut, sillä join ne itse mielelläni pois juhlien jälkeen.

En tiedä, onko tästä meidän juomamenekkilistauksesta mitään hyötyä kenellekkään, mutta sanoisin, että häiden juomamääriä suunniteltaessa kannattaa kyllä ehdottomasti miettiä sitä omaa vieraskavalkaadia, eikä vain luottaa pelkkiin laskureihin. Jos me olisi tajuttu ottaa meidän vieraiden juomatottumukset vähän paremmin huomioon, juomia ei ehkä olisi jäänyt ihan niin paljoa yli. Jotenkin sitä vaan on niin paljon helpompi vähän liioitella kuin pihistellä ja olla että "kyllä nämä riittää". Juomanhakureissun aikaan meillä ei myöskään ollut vielä varmuutta lopullisesta vierasmäärästä, joten laskelmat joutui tekemään hieman isommalle vierasmäärälle, kuin mitä juhliin lopulta saapui. Eli jos vain mahdollista, juomat kannattaa hankkia vasta sitten, kun lopullinen vieraslista on tiedossa, niin ei tule turhaan varattua juotavaa sellaisille henkilöille, jotka eivät ole tulossa. 

Onneksi juomille löytyi kuitenkin janoisia suita, joten ylimääräisistä tölkkijuomista eroon pääseminen ei koitunut mitenkään ongelmaksi. Osan juomista veimme mökille saunakaljoiksi ja -limuiksi, osa meni perheenjäsenille ja kavereille, ja osan annoimme mm. kiitokseksi pakettiauton lainasta. Itsellekin jäi tietysti osa ja hyvin hupeni limut ja kivennäisvedet kesän aikana. Viimeinen kotiinjäänyt viinipullokin tuli tyhjennettyä tässä pari viikkoa sitten, joten nyt on myös siltä osin häähommat hoidettu.



Postauksen kuva: Pauli Haanpää

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Tölkkibaari ja sipsibuffet

Heti, kun valssit ja tanssit oli saatu käyntiin ja juhlapaikan henkilökunta oli saanut vaihdettua buffetpöydän tarjottavat kakkukahveista juomiin ja sipseihin, aukesi myös meidän tölkkibaari sekä sipsibuffet. 


Juomatarjoilu oli ehkä yksi eniten päänvaivaa aiheuttaneista asioista hääsuunnittelussa, kun piti tasapainoilla useamman eri asian välillä. Meidän lähtökohta juomien suhteenhan oli, ettemme halunneet häistämme mitään hirmuisia ryyppäjäisiä, mutta kuitenkin halusimme tarjota viiniä ruuan kanssa sekä muuta juhlajuomaa illan bileosuuden yhteydessä. Väkevämmät viinakset ja boolit päätimme jättää heti alkuun pois laskuista ja lisäksi emme kokeneet häiden alkoholitarjoilua oikein sellaiseksi sydämen asiaksi, että olisimme halunneet panostaa esim. drinkkeihin tai yms., joten päätimme päästä helpolla ja "halvalla" eli lopulta päädyimme siihen, että tarjolla oli vain mietoja/alkoholittomia tölkkijuomia.

Halusimme kuitenkin, että kaikille löytyisi jotain mieluista juotavaa, joten tölkkivalikoima olikin sitten lopulta melko laaja sisältäen paria erilaista olutta, muutamaa eri siideriä ja lonkeroa sekä eri limuja ja kivennäisvesiä (pikkupulloissa). Halusin myös, että tölkit olisi jotenkin kivasti esillä eikä vain rivissä pöydällä ja niille löytyikin meiltä kotoa valkoiset saavit, jotka olin tässä joku vuosi sitten ostanut Ikeasta, syystä että ne vain olivat kivat ja että niitähän voisi käyttää vaikka mihin. Nyt ne pääsivät siis häihin juomasaaveiksi ja mielestäni sopivat siihen tehtävään erittäin hyvin. Saaveihin laitettiin juomien kaveriksi muutama kylmäkalle pitämään juomat viileinä ja lisäksi askartelin saavien kylkiin tekstitarrat, jotka kertoivat, mitä juomaa mistäkin saavista löytyi. Tölkkien lisäksi baarista löytyi alkumaljalta ja ruualta ylijääneet viinit ja päärynäjuomat sekä pahvimukeja ja pillejä niille, jotka eivät halunneet juoda suoraan tölkinsuusta.



Koska meidän hääjuhla ei kestänyt kuin puolille öin asti, päätimme, että emme tarjoa mitään erillistä iltapalaa. Jotain pientä naposteltavaa halusimme kuitenkin tarjolle ja siksipä päätimme, että meille tulee sipsibuffet. Karkkibuffet on varmasti monille tutumpi herkkubuffetin muoto, mutta koska meidän häiden kohdalla sellainen ällönmakea sokeriähkybuffetti ei tuntunut omalta, vaan mielestämme sipsit sopivat paremmin naposteltavaksi tölkkijuomien / limun oheen, päädyimme sipsibuffettiin. Sipsit toimivat herkuttelun lisäksi samalla myös pienenä suolaisena, jos jonkun mahaa alkoi illan mittaan kurnia.

Sipsit laitettiin tarjolle buffetpöydän toiseen päätyyn Ikean metallisiin kulhoihin, joista osa löytyi meiltä valmiiksi kotoa ja osan ostimme sillä ajatuksella, että niitä pystyy sitten hyödyntämään tarjoilukulhoina myöhemminkin esim. erilaisia juhlia järjestäessä. Sipsejä varten pöydästä löytyi myös valkoisia reilun kokoisia pahvikippoja, joihin sipsejä pystyi lusikoimaan ja viemään pöytään naposteltavaksi. 

Sipseinä meillä oli kolmea eri makua Taffelin sipsejä sekä ruissipsejä ja suolapähkinöitä. Lisäksi sipsibuffetin yhteydessä oli tarjolla kakkukahveilta ylijääneet keksit ja kohvehdit.



Itse ainakin olin tyytyväinen loppuillan tarjoiluihin ja vieraatkin kävivät ahkerasti tyhjentämässä sekä tölkkisaavien että sipsikulhojen sisältöä. Siitä huolimatta sekä sipsejä että juomia jäi yli paaaaljon. Ensi kerralla voisinkin paneutua vähän tarkemmin meidän häiden toteutuneisiin juomamääriin sekä koittaa kertoilla syitä, miksi meidän häissä alkoholia kului lopulta reilusti alle arvioiden.


Millainen juomatarjoilu teillä oli / on tulossa? Mites herkkubuffetin laita?



Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

torstai 12. syyskuuta 2019

Bileet

Kun valssit oli saatu valssattua, oli aika polkaista bileet käyntiin. 


Meidän häiden musiikista vastasi siis dj, joka pistikin heti valssien jälkeen soimaan hieman reippaampaa musiikkia. Monissa häissähän musisoinnit hoitaa jonkinlainen bändi, mutta meille dj oli heti alusta asti itsestäänselvä valinta. Kumpikaan meistä ei oikein lämmennyt ajatukselle bilebändin vetämistä coverseteistä, vaan haluttiin koko loppuillaksi soimaan itselle mieluisaa musaa, eikä sitä mitä bändin settilistalta olisi sattunut löytymään. Jotenkin tuntui myös, että bändi olisi ollut vähän turhan iso ohjelmanumero ja huomio olisi tavallaan ollut loppuillan ajan bändin "keikassa" eikä meidän häissä.


En halunnut antaa dj:lle täysin vapaita käsiä musiikin suhteen, vaan halusin, että musiikki on mieluista paitsi itsellemme mutta myös vieraille. Siitä syystä laadimmekin J:n kanssa dj:n käyttöön eräänlaisen soittolistahahmotelman, jota dj:mme sai sitten soveltaa mielensä mukaan. Koitimme tehdä soittolistastamme monipuolisen sisällyttämällä siihen mm. paljon eri vuosikymmenien, genrejen sekä artistien biisejä. Koitimme myös valita sellaisia biisejä, jotka saisivat mahdollisimman monen vieraan tanssijalan vipattamaan. Lisäksi kyselimme perheenjäseniltämme biisitoiveita, joten listalle päätyi omien lemppareidemme lisäksi myös perheidemme suosikkibiisejä. Osa soittolistamme biiseistä (kuten perheenjäsentemme toiveet ja omat lempibiisimme) oli ns. "pakko soittaa" -listalla ja osa puolestaan "jotain tämäntapaista" -listalla. Näin ollen dj:llemme jäi siis vapauksia luoda lopullisesta soittolistasta haluamansa kaltainen, kunhan se vain noudatteli toiveitamme edes jossain määrin.

Tässä muutamia listaltamme löytyneitä biisejä: 

Abreu - Kaikki mussa rakastaa kaikkea sun
The Black Eyed Peas - I gotta feeling
Rihanna - We found love
JVG - Häissä
Antti Tuisku - Sata salamaa
Beyonce - Crazy in love
Meghan Trainor - Dear future husband
Elias Kaskinen - Puolet
Evelina - Honey
Justin Timberlake - Can't stop the feeling
Cheek - Syypää sun hymyyn
Bruno Mars - Uptown funk
Whitney Houstin - I wanna dance with somebody
Olavi Uusivirta - Tanssi vaikka et osaa
Chisu - Frankenstein
Neljänsuora - Kaksi kauneinta
Pharrell Wlliams - Happy
JVG + Vesala - Hombre
Abba - Dancing queen
Juha Tapio - Tykkään susta niin että halkeen
Justin Bieber - Beauty and a beat
Bruno Mars - Treasure
Haloo Helsinki - Beibi
Elastinen - Anna soida
Hurriganes - Get on


Häiden aikana ei tullut kyllä kovinkaan tarkasti kuunneltua, missä määrin dj lopulta noudatteli soittolistaamme, mutta aina silloin tällöin bongailin biisejä, jotka muistin kirjoitelleeni listallemme, eikä missään kohtaa ei tullut sellaista oloa, että "ei mitään tällaista pitänyt soittaa". Voisikin siis sanoa, että dj hoiti hommansa erittäin hyvin ja siitä kielii myös hetkittäin varsin täydeksikin täyttynyt tanssilattia. 



Oli hauska nähdä, että tanssilattialla viihtyi kaikki vauvasta vaariin ja tunnelma oli katossa.


 Oliko teillä / tuleeko teille bändi vai dj?


Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

torstai 5. syyskuuta 2019

Häävalssi

Kun vatsat oli saatu täyteen kakkua, oli aika siirtyä eteenpäin ohjelmassa. Seuraavana olikin vuorossa yksi hääpäivän jännittävimmistä hetkistä, sillä oli häävalssin vuoro. 


Me ei olla J:n kanssa varsinaisesti mitään tanssijoita. Emme itseasiassa olleet kovinkaan montaa kertaa tanssineet yhdessä (paritanssia) ennen häävalssin harjoittelua. Siitä huolimatta halusimme tanssia nimenomaan valssia. Itselleni olisi kyllä käynyt joku muukin häätanssi, mutta etenkin J:lle tuntui olevan tärkeää, että meidän häätanssi on valssi ja hääsuunnittelujen edetessä myös itse aloin olla sitä mieltä, että valssi sen on oltava. En kuitenkaan halunnut häävalssiksemme mitään perinteistä valssibiisiä, vaan halusin, että kappalevalintamme olisi vähän modernimpi. Hyviä kappalevaihtoehtoja ei kuitenkaan tuntunut löytyvän kovinkaan helposti. Itse ainakin kaipaan valssiin selkeän yy-kaa-koo -rytmin, jonka mukaan tanssia, joten monien modernimpien valssien ongelmana tuntui olevan se, ettei niitä tunnistanut tarpeeksi selvästi valsseiksi. Pieneksi dilemmaksi muodostui siis se, että me haluttiin perinteinen häävalssi (tanssi), mutta me ei haluttu perinteistä häävalssia (biisi). 

Alusta lähtien takaraivossani oli kuitenkin eräs biisi, joka täytti molemmat kriteerit. Biisi oli kuitenkin sellainen, jota ehdottelin alkuun vähän vitsillä, sillä se aiheutti minussa mm. ajatuksia "voidaanko me oikeasti" ja "tuskin J kuitenkaan suostuu". Mutta kylläpä me vaan voitiin ja suostui! 

Meidän häävalssi oli siis High School Musical elokuvasta tuttu Can I have this dance. High School Musical leffat oli nuorempana ihan lemppareitani ja katsoimme niitä useaan otteeseen yhdessä sisarusteni kanssa (kyllä, myös velipuoleni). Paitsi että kappaleella oli siis henkilökohtaista merkitystä minulle, sen sanat sopivat ihan täydellisesti häätanssiksi ja kaiken lisäksi se oli siis valssi. Kun olin päässyt alun "voidaanko me" ajatuksista yli, mikään muu vaihtoehto ei lopulta enää vetänyt vertoja High School Musicalin valssille. 


Häävalssin lisäksi meidän häissä soitettiin kolme muuta valssia: Taas päivä kaunein on, Keinumorsian ja Kesäillan valssi. Ensimmäinen näistä meni häävalssimme kanssa Disney-kategoriaan ja pari muuta puolestaan oli perinteisempiä valsseja. Päädyimme juuri kyseisiin valsseihin, koska niistä kaikista löytyi sanattomat versiot (en halunnut häävalssimme lisäksi muita laulettuja valsseja) ja lisäksi ne yksinkertaisesti vain kuulostivat kivalta. 

Tanssimme valssit perinteiseen tapaan eli häävalssin aikana me tanssimme J:n kanssa ensin kaksin ja kappaleen loppupuolella myös vanhempamme liittyivät tanssiin. Toisen valssin tanssin isäpuoleni kanssa ja J minun äitini kanssa, ja kolmannen valssin puolestaan tanssimme J:n vanhempien kanssa. Häävieraat puolestaan saivat liittyä mukaan tanssiin toisen valssin kohdalla. 


Koska meillä oli yhteensä vain neljä valssia eikä lisää ollut luvassa enää myöhemmin illalla (sillä halusimme pistää bileet pystyyn valssien jälkeen), koimme tarpeelliseksi infota vieraita tästä asiasta ja DJ:mme spiikkasikin ennen toista valssia tiedon valssien määrästä sekä houkutteli vieraat tanssilattialle. Ja kivasti lattia täyttyikin. Ikähaarukka tanssilattialla taisi olla valssien aikaan sellaiset 0-85v. 




Häävalssi (ja valssit ylipäätään) oli kyllä yksi häiden parhaista hetkistä. Oli jotenkin samaan aikaan niin tunteikasta sekä hauskaa. Oli ihana tanssia häävalssia J:n kanssa kaksin omassa kuplassamme, mutta samalla kuitenkin tuntea vieraiden lämpimät katseet ympärillämme. Oli myös todella kiva seurata muiden tanssimista ja iloisia ilmeitä. Tavallaan olisi ollut kiva jatkaa valssaamista pidempäänkin, mutta sen verran kovaa hommaa tuo tanssiminen kuitenkin oli, että viimeisen valssin jälkeen saikin hetken vilvoitella neljän valssin aikana pintaan puskenutta hikeä:D

Tässä vielä häävieraamme kuvaama videopätkä häävalssistamme:


Tuleeko teille / oliko teillä häävalssi vai häätanssi?


Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

tiistai 27. elokuuta 2019

Hääkakku ja kakunleikkaus

Kun puheet oli saatu pidettyä ja leikit leikittyä, oli aika siirtyä taas syömään. Tällä kertaa kakkua. 


Meillä oli hääkakkuna valkosuklaa-herukkamoussekakku, joka tuli juhlapaikkamme Wanhan Bäckbyn kautta. En ole varma olisiko juhlapaikallemme edes saanut tuoda mitään muuta kautta tilattua kakkua, mutta koska kakku sisältyi juhlapaikkamme menuun, emme tehneet kakkuasiasta sen vaikeampaa edes pohtimalla mitään "hienompaa" kakkua, vaan valitsimme kakkumme Wanhan Bäckbyn vaihtoehdoista. Emme päässeet maistelemaan kakkuja ennakkoon, joten teimme valintamme vain sen perusteella, mikä kuulosti hyvältä. Ja voin kertoa, että ainakin omaan makuumme hääkakkumme oli ihan nappivalinta. Kakkumme oli niiiiin hyvää, että haaveilen saavani sitä vielä joskus uudestaankin ja taisipa joku vieraistammekin sanoa, että hääkakkumme oli parasta kakkua, mitä hän on syönyt.

Kakussa oli siis mehevän suklainen kakkupohja, jonka päällä oli hieman kirpsakampi herukkamoussekerros ja kaikki tämä piiloutui päällimmäisenä olleen makeamman valkosuklaamoussekerroksen alle. Kakut olivat ulkonäöltään tosi simppeleitä ja ne koristeltiin toiveidemme mukaisesti marjoin ja kukkasin. Ylimmäisen kakun päältä löytyi myös itse näpertelemäni kakkukoriste. Vaikka meidän hääkakku ei siis ollut sellainen upea kerroskakku, olen tosi tyytyväinen kakkumme ulkonäköön. Kakut olivat yksinkertaisen tyylikkäitä ja koristelut kauniita. Ja nuo Wanhan Bäckbyn kakkutelineet olivat myös varsin huikeat!



Kakun kaverina meillä oli tarjolla kauralastuja sekä Fazerin maitosuklaakonvehteja. Minulle oli nimittäin jotenkin kauhean tärkeää, että kahvipöydässä on tarjolla jotain muutakin kuin pelkkää kakkua, jotta hekin, jotka eivät ole kakkujen ystäviä, saavat suunsa hieman makeaksi. En kuitenkaan halunnut näiden lisätarjottavien kilpailevan kakun kanssa, joten pidettiin lisukkeet simppeleinä. Näin jälkikäteen voin kuitenkin kertoa, että näiden lisätarjottavien menekki ei ollut mitenkään huima. Keksejä jäi yli yllin kyllin. Konvehdit tekivät kauppansa paremmin, mutta niitäkin jäi reilusti vielä kotiin naposteltavaksi. 



Ennen kuin kuitenkaan päästiin kakun makuun oli tietenkin ensin leikattava se. Me oltiin päätetty suorittaa meidän häissä perinteinen hääkakunleikkuu polkaisuineen kaikkineen ja kakunleikkuun aikaan vieraat kerääntyivätkin ympärillemme seuraamaan, kumpi meistä määrää jatkossa kaapin paikan. 

Neuvottelua, mikä kakku leikataan. Ylin oli vähän turhan korkealla!

Ja jee, minähän sen voiton vein! Vaikka J kylläkin taisi antaa minun voittaa tämän kisan ihan suosiolla, sillä ollaan puhuttu, että näissä kotihommissa minä olen enempi se sisustaja ja J remppaaja. Ja vinkki tuleville morsiamille: polkaisussa saa olla kyllä varsin suurieleinen. Itse polkaisin melko hillitysti ja korkkarinikaan eivät paljoa ääntä päästäneet, joten vieraille sai vähän huudella, että kyllä minä polkaisin:D

Tässä kuvassa näkyy kakkupalan eri kerrokset


Otimme J:n kanssa yhteisen kakkupalasen, mutta mihinkään toistemme syöttämishommiin emme ryhtyneet. En tiedä, mitä mieltä te olette asiasta, mutta minusta kaikki toisen syöttäminen ja käsikynkässä juominen tuntuu jotenkin tosi teennäiseltä. Me lusikoimme kakkua siis ihan vain omiin suihimme. 

Vaikka olinkin jotenkin ihan täynnä ruuan jälkeen, maha oli onneksi ehtinyt painua sen verran jälkiruokaan mennessä, että kakku maistui ja kävimme hakemassa santsipalasenkin. Saimme myös ylimmäisenä olleen "hääparinkakun" mukaan kotiimme, joten kun seuraavana päivänä kotiuduimme hääyön ja tavaranpurkuhommien jälkeen, oli kotona odottamassa lisää kakkua. Oi nam!



Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

perjantai 23. elokuuta 2019

Kenkäleikki


Puheiden jälkeen, ennen kahvittelujen alkamista, oli myös meidän vuoro päästä valokeilaan. Seuraavana vuorossa oli nimittäin kenkäleikki. Kyseinen leikkihän on varsinainen hääklassikko ja se olikin tavallaan yksi hääperinteistä, jotka halusin sisällyttää häihimme. 

Meidän hääohjelmahan oli oikeastaan täysin meidän tiedossa etukäteen ja itse suunnittelemaamme, mutta kenkäleikkikysymykset olivat ainoat, jotka kaaso ja bestman suunnittelivat meidän selkämme takana, eli emme olleet tietoisia, millaisia kyssäreitä on luvassa. Etukäteen olimme puhuneet, että kysymykset saisivat olla melko monipuolisia ja sellaisia, jotka sekä kertoisivat jotain faktaa meistä ja meidän parisuhteesta että olisivat samalla viihdyttävän hauskoja. Sovimme kaason ja bestmanin kanssa myös, että kysymyksiä ei tarvitsisi olla kovin paljoa, jottei leikki käy puuduttavaksi. Mielestäni kaason ja bestmanin keksimät kysymykset osuivat ihan nappiin ja ne näyttivät tältä:


  • kumpaa jännitti aamulla enemmän?
  • kumman puolelta on enemmän vieraita?
  • kumpi on innokkaampi penkkiurheilija?
  • kumpi on enemmän herkkujen perään?
  • kumpi on pahempi sottapytty?
  • kummalla on enemmän kenkiä?
  • kumpi on pahempi unikeko?
  • kumpi päättää televisiokanavan?
  • kummalla on lyhyempi pinna?
  • kumpi on parempi kokki?
  • kumpi tunnusti rakkautensa ensin?
  • loppuun klassinen: kumpi määrää kaapin paikan?


Kenkäleikin perusteella me ollaan varsin yksimielinen pariskunta, sillä taidettiin vastata kaikkiin kysymyksiin samalla tavalla. Osaan kysymyksistä vastaus oli ihan selkeä, kun taas osaan piti vähän enempi miettiä vastausta. Esimerkiksi kenkäkysymykseen emme kumpikaan oikein tienneet oikeaa vastausta, mutta kumpikin nosti lopulta J:n kengän, ja itse ainakin perustelin sen sillä, että J:llä on enemmän erilaisia harrastuskenkiä. Vaikka meidän välillä ei siis ollut pahemmin erimielisyyksiä, jotka olisivat tehneet leikistä hauskan, niin osa meidän vastauksista vaikutti kuitenkin aiheuttavan huvitusta vieraiden keskuudessa. Moni ei nimittäin olisi ehkä uskonut, että minä olen meistä kovempi penkkiurheilija ja J puolestaan parempi kokki. Ja saatiinpa vierailta myös sellainen awww-reaktio, kun vastattiin, että J tunnusti rakkautensa ensin. 

Ainakin meidän häissä kenkäleikki oli siis varsin toimiva ohjelmanumero. Meidän häissä ei ollut oikeastaan mitään muuta meidän parisuhteesta kertovaa (kuvakollaasia, parisuhteen aikajanaa, yms), joten oli kiva, että me ja meidän parisuhde pääsi hetkeksi esille kenkäleikin kautta. Valokuvaajamme ottamista kuvista päätellen kenkäleikki oli myös varsin viihdyttävä, sillä kaikilla oli hymy huulilla leikin aikana. Vaikka kenkäleikki onkin joidenkin mielestä ehkä jo vähän nähty, niin tämän kokemuksen perusteella ottaisin sen kuitenkin osaksi hääohjelmaa ihan milloin vain uudestaan. 



P.S. Itse olin sen verran utelias, että kurkkasin aina vastattuani myös, kumman kengän J nosti, mutta J oli kuulemma niin tunnollinen, ettei kurkkinut leikin aikana yhtään minun vastauksiani. 

Onko / oliko teillä kenkäleikkiä?

Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

maanantai 19. elokuuta 2019

Puheet

Blogi on nyt viettänyt pari viikkoa hiljaiseloa, sillä olimme J:n kanssa viime viikon kesälomalla ja lomaa ennen puolestaan tuntui olevan niin paljon kaikkea, ettei oikein ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt on kuitenkin uusi teksti valmiina ja tällä kertaa aiheena on puheet.

Puheethan ovat monesti iso osa häiden ohjelmaa. Perinteisesti puheita pitävät mm. hääparin vanhemmat taikka kaaso ja bestman. Puheita voi olla monenlaisia, niin sisällöltään kuin viihdearvoltaankin. Parhaimmillaanhan puheet ovat niin hauskoja taikka koskettavia, että ne tempaavat koko juhlaväen mukaansa, mutta huonoimmillaan ne voivat olla myös niin tylsiä taikka esimerkiksi vain insidejuttuja sisältäviä, että osa vieraista toivoisi olevansa muualla. 

Meidän häissä ei kuitenkaan paljoa puheita nähty. Tämä johtui ensinnäkin siitä, että me ei haluttu meidän häistä sellaista juhlaa, jossa on vain puheita puheiden perään. Halusimme häistämme rennot ja jotenkin sellainen liiallinen puhetulva, joka pakottaisi vieraat istumaan hiljaa penkeissään, ei tuntunut yhtään rennolta ajatukselta. Toisekseen meidän lähipiirissä ei edes oikein ollut innokkaita puheenpitäjiä. Kummankaan vanhemmat eivät oikein asiaa mietittyään tunteneet puhehommia omakseen emmekä halunneet heitä siihen myöskään velvoittaa (ainoastaan tervetulosanat nakitin omien vanhempieni hommaksi). Myöskään bestman ei osoittanut erityistä innokkuutta puheen pitämiseen. Kaasosiskoni sen sijaan pohdiskeli ennen juhlia, että hänestä olisi kyllä kiva sanoa jotain pientä ja niin hän lopulta myös tekikin. Kaason lisäksi ääneen pääsivät myös kaksi kummitätiäni yhteisellä puheellaan. Toinen kummeista harrastaa teatteria ja hän on monissa muissakin juhlissa lausunut monesti jotain runonpätkää tai yms. Niinpä hän kysäisi vähän ennen häitämme, voisiko hän pitää pienen puheen myös meidän häissämme, ja kyllähän se vain meille passasi.

Koska puheita oli niin vähän, meidän ei tarvinnut erityisemmin tehdä niille tilaa ohjelmassa. Juhlapaikalta saadun ruokailuaikataulun perusteella sijoitimme ne vain sopivaan kohtaan, joka sattui olemaan juuri ennen kahvitteluja. Ruokailun ja kahvitarjoilun väliin jäi nimittäin sen verran aikaa, että siinä ehti hyvin olemaan sekä luppoaikaa (astiankorjaustauko) että hieman ohjelmaa ilman, että aikataulu meni liian tiukaksi. 



Vähän ennen kahvitteluja kaasosiskoni kilauttikin seremoniakelloamme ja ilmoitti, että on puheiden aika. Ensin ääneen pääsivät kummitätini. Kummini olivat valinneet luettavaksi Leo Ilkka Vuotilan runon Kahdelle, jonka tämä teatteria harrastava kummini sitten luki meille. Runo alkaa näin:


Ajatellaan, että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä, 
on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
toinen puhuu niin toinen haluaa kuunnella,
toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat. 

Runon löytää kokonaisuudessaan mm. täältä.



Kummien jälkeen oli siskoni vuoro. Siskoni puhe sisälsi puolestaan mm. muutaman sanan meistä siskoksina sekä meidän erilaisista luonteistamme. Hän myös kertoi, kuinka ihanaa on, että J puolestaan taas on niin samanlainen kanssani ja että sovimme niin hyvin yhteen. Loppuun siskoni myös heitti ilmoille keksimänsä mietelauseen: "onni ei löydy toisesta ihmisestä, mutta parhaimmillaan hänen kanssaan". Vaikka olinkin jotenkin yllättävän tyyni koko hääpäivän ajan, siskoni puhe oli alttarille astelun lisäksi sellainen hetki, jolloin kyyneeleet nousivat hieman silmiini. Eikä syynä oikeastaan ollut edes puheen sisältö vaan yksinkertaisesti vain se fakta, että siskoni piti häissämme puheen. Siinä kohtaa jotenkin havahduin siihen, että nyt on oikeasti yksi elämäni tärkeimmistä päivistä ja siskoni vieläpä pitää puhetta. Se oli siis vähän sellainen dream come true -hetki.






Onko / oliko teidän häissä minkä verran puheita? Kuka puhuu / puhui ja mitä?



Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa