torstai 27. syyskuuta 2018

Meillä on kirkko!


Kuten otsikosta käy ilmi meillä on nyt yksi aika iso ja oleellinen osa häitä vihdoin ja viimein hoidossa. Tämän kuun alussa koitti nimittäin kauan odotettu viikko, jolloin Vantaan Pyhän Laurin kirkon nettiajanvarauslomake aukesi ja ensi kesän vihkiaikoja pystyi ruveta varaamaan. Monissa kirkoissahan homma menee niin, että vihkiaikoja voi ruveta varaamaan aina vuotta ennen itse vihkimistä, mutta Pyhän Laurin kirkossa varaussysteemi on toteutettu niin, että syksyisin nettiin aukeaa lomake, jota pystyy täyttelemään viikon ajan ja lomakkeen kautta tulleiden vihkiaikatoiveiden perusteella sitten jaetaan seuraavan kesän (touko-syyskuu) vihkiajat. Ymmärtääkseni haussa ovat etusijalla Tikkurilan seurakunnan (tai Vanda svenska församlingin) jäsenet ja heidän jälkeensä muiden Vantaan seurakuntien jäsenet ja lopuksi Vantaan ulkopuolella asuvat. Meillä oli tässä suhteessa hyvä tilanne sillä asumme Tikkurilan lähistöllä ja kuulumme siis Tikkurilan seurakuntaan. Myöskin hääpäivämme on vilkkaimman hääsesongin ulkopuolella, joten siinäkin mielessä minulla on ollut melko luottavainen olo kirkonsaannin suhteen.

Jotkut sukulaiset ja tuttavamme (etenkin vähän vanhemmat ihmiset) ovat kylläkin hieman ihmetelleet, että miten meillä on jo juhlapaikka, mutta ei kirkkoa. Joskus aiemmin se on tainnut mennä aina niin, että kirkko on varattu ensin, mutta nykyisin, kun suositut juhlapaikat pitää varata jo todella hyvissä ajoin, niin homma taitaa monesti mennä toisin päin. Pikkuisen se on tietysti jyskyttänyt omassakin takaraivossa, että mitenköhän meille oikein tässä kirkkoasiassa käy, kun muut ensi kesän morsiamet ovat kirjoitelleet vuotta ennen häitä saaneensa kirkon, mutta itse on joutunut olemaan vaan, että no syksyllä sitten. Meille kirkko kuitenkin on aika iso osa häitä, joten aika pitkältä tuntuneen ajan tässä on saanut odottaa, että kirkkoa pääsisi vihdoin varaamaan ja varmistamaan tämän oleellisen palasen häistä. Mutta vaikka olen jännityksellä odottanut kirkkovarauksen aukeamista, en ole kuitenkaan osannut ottaa liikaa stressiä näistä kirkkoasioista. Kyseinen kirkko ei nimittäin ollut ainakaan itselleni mikään aivan ehdoton juttu. Itselläni ei ole ennestään mitään suhdetta Pyhän Laurin kirkkoon vaan syy kirkkovalintaamme oli pääasiassa sen sijainti. J:n elämässä kyseinen kirkko on ollut enemmän läsnä sillä se on mm. hänen rippikirkkonsa ja vanhempiensa vihkikirkko. Myöskään J:lle Pyhän Laurin kirkko ei kuitenkaan ollut mitenkään ehdoton, ja jos emme olisikaan saaneet mieluisaa vihkiaikaa sieltä, olisimme tarvittaessa soitelleet muihin kirkkoihin ja kyselleet vapaita aikoja ja viimeisenä oljenkortena meillä olisi vielä ollut juhlapaikalla vihkiminen (johon emme kuitenkaan olisi kovin innolla päätyneet).

Mutta nyt odotus ja epävarmuus on siis vihdoin ohi. Saimme tuossa reilu viikko sitten seurakunnalta sähköpostia, jossa kerrottiin, että saimme vihkiajan Pyhän Laurin kirkkoon hääpäivällemme ja kaiken kukkuraksi saimme myös varsin hyvän ajan. Toiveenani on nimittäin ollut, että saisimme vihkiajan n. klo 15 tienoille ja sellaisen myös saimme. Näin ollen meille jää aamulle/päivälle hyvin koristelu-, kaunistautumis- ja kuvausaikaa ja kuitenkin ehdimme myös juhlimaan monta tuntia ennen kuin juhlatilamme vuokra-aika tulee päätökseen.


Kivaa, että nyt tietää hääpäivän lisäksi myös kellonajan, milloin juhlat alkavat ja voi alkaa suunnittelemaan hääpäivän kulkua vähän tarkemmin. Vielä kun muistetaan hoitaa esteiden tutkinta ja muut häiden paperiasiat kuntoon niin ainakin naimisiin meidän pitäisi nyt siis päästä. Jee!:)

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Vihkisormus

Viime viikon perjantaina oli jännä päivä. Olin nimittäin saanut saapumisilmoituksen puhelimeeni ja pääsin hakemaan sormukseni postista! Olin varautunut odottamaan sormustani hieman pidempään, sillä laitoin tilauksen vetämään vasta viime viikon maanantaina, mutta sormus tulikin pikavauhtia ja oli perillä jo saman viikon aikana. Viikonloppu menikin sitten ihastellessa uutta sormustani. Sormus tuntui nimittäin jotenkin ihan vahingossa eksyvän sormeeni useampaankin otteeseen. Pitihän sitä testata, että on varmasti hyvä!:P


Sormukseni kuuluu nyt kyllä niihin harvoihin asioihin, joiden suhteen olen muuttanut mielipidettäni oikein huolella verrattuna alkuperäisiin ajatuksiini. Nimittäin alun alkaen (jo ennen kihlautumista), kun mietin sormuksia, luulin haluavani jotain todella simppeliä. Ajatuksissani oli hankkia kihlasormukseksi joku siro yksikivinen sormus ja sen vihkisormuskaveriksi rivitimanttisormus. Toisin kuitenkin kävi. Kihlasormusostoksilla menin ja ihastuin rivisormukseen, jonka rinnalla yksikiviset sormukset tuntuivat silloin vähän valjuilta. Alun perin vihkisormukseksi kaavailemani rivisormus vaihtui siis kihlasormukseksi ja ajattelin, että tehdään sitten toisinpäin ja hommataan yksitimanttinen sormus vihkisormukseksi. Toisin kuitenkin kävi tälläkin kertaa ja käytyäni pariin otteeseen sovittelemassa vihkisormuksia yksikiviset tuntuivat yhä vähän valjuilta, jotenkin liian tavallisilta. Sen sijaan suosikikseni alkoi muodostua kolme erilaista tyyliä: kolmekiviset sormukset, joissa keskikivi on hieman reunakiviä isompi, rivisormukset, joissa on pienten timanttien lisäksi yksi isompi kivi keskellä sekä vintagetyyliset rivisormukset, joissa on hieman vaihtelevampi muoto.

Minulle on ollut vihkisormusjahdin alusta saakka selvää, että en halua tuhlata sormukseen mitenkään ylenpalttisen paljon rahaa. 1000€ on toiminut itselläni sellaisena maksimisummana, jota en halunnut ylittää. Olen varsin tietoinen siitä, että monet kauniit sormukset maksavat enemmän, joten määrittelemällä hintakaton rajasin tietysti myös vaihtoehtojani, mutta tiesin myös, että tuohon hintaan oli täysin mahdollista saada ihana sormus. Nettisurffailujen, hintavertailujen ja parin myymäläkäynnin jälkeen päädyin lopulta Malmin korupajan liikkeeseen. Olin katsellut heidän nettisivuiltaan, että heillä on myynnissä muutamia lupaavan oloisia sormuksia kohtuuhintaan ja oi kuinka oikeassa olinkaan!  Yksi ennakkoon netissä ihailemistani malleista oli Kohinoorin Clara, jonka sormeen laitettuani minulle tuli sellainen tunne, että minun ei tarvitsisi etsiä enempää, vaan Kohinoorin mallistosta se sormukseni löytyisi. Malmin korupajalla oli Kohinoorin sormusten lisäksi pilvin pimein muitakin sormuksia ja kokeilinkin muutamia yksilöitä, mutta palasin kuitenkin aina vain takaisin Claraan sekä toiseen (Helene mallistosta löytyneeseen) Kohinoorin sormukseen. En kuitenkaan tehnyt heti mitään lopullisia päätöksiä, vaan lähdin liikkeestä mukanani tarkemmat infot molemmista sormuksista tietäen, että jompikumpi niistä se olisi. 

Vasemmalla Helene (pikkurillissä, koska sovituskappale liian pientä kokoa), oikealla Clara

Sormukset olivat aika erilaisia keskenään, joten minun piti hieman pohtia, millaista tyyliä loppujenlopuksi haen. Clara nimittäin on koristeellisempi vintagetyylinen sormus, jossa oli hieman isompi keskikivi ja Helene puolestaan perinteisempi sormus kolmella kivellä. Claran suhteen pohdin etenkin sitä, että sen tyyppiset sormukset ovat muotia nyt, mutta tulenko varmasti tykkäämään siitä jatkossakin. Helenen koin jotenkin turvallisemmaksi valinnaksi, sillä se on todella ajaton ja tavallaan aina in, mutta toisaalta onko turvallinen kuitenkin vähän tylsä? Clarassa on mielestäni vähän enemmän persoonaa, mutta toisaalta pähkäilin kuitenkin, että onko se vähän too much ja etenkin too much bling? Valintaa tehdessäni mietin tietysti myös sitä, kumpi sopii kihlani kanssa paremmin, mutta sen suhteen en osannut oikeastaan tehdä sen suurempaa eroa, sillä mielestäni molemmat sopivat hyvin. 

En halunnut tehdä sormuspäätöstä yksin, joten kysyin tietysti J:n, äidin sekä siskon mielipidettä asiaan ja he kaikki kallistuivat lopulta Claran puoleen. Jotenkin se, että muutkin pitivät kyseistä sormusta minulle sopivana, vahvisti myös omaa mielikuvaani siitä, että Clara se olisi. Vaikka ihastuinkin Claraan hirmuisesti jo heti saatuani sen ensimmäistä kertaa sormeeni, jotenkin vähän arkailin sen valintaa, sillä se on niin erilainen ja paljon koristeellisempi kuin olin alkuperäisissä sormusmietteissäni ajatellut. Yllätin siis itsenikin olemalla paljon enemmän kimalluksen perään kuin olisin ikinä voinut uskoa, mutta silti samat peruskriteerit eli kaunis ja siro sormus säilyivät, vähän säihkyvämpänä vain.

Mutta kaipa se tosiaan on näissä sormusasioissakin vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi miehen, mekon tai yms. suhteen. Sen vaan tietää sitten, kun se oikea osuu kohdalle (vaikka sitä ei välttämättä ihan heti tajuaisikaan tai ainakin vähän jännittäis myöntää se heti itselle). Clara kuitenkin tuntui heti jotenkin omalta, joten eipä minun lopulta tarvinnut tätä sormusasiaa paria iltaa pitempää pähkäillä, kun päätös oli oikeastaan tehty. En kuitenkaan laittanut sormusta heti tilaukseen vaan jätin asian hieman hautumaan, jotten hätiköisi asian suhteen. Kuitenkin soviteltuani häätapahtuma With Lovessa vielä muutamia sormuksia olin aivan varma päätöksestäni. Tiedättekö sellaisen tunteen, kun sovitellessa alkaa miettimään, että voisiko tämä olla parempi kuin se "mun sormus" niin eiköhän asia ole sillä selvä.


Yksi seikka, jonka takia olin myös hieman viivyttänyt päätöstä/tilaamista, oli hinta. Clara-sormus on nimittäin hintaluokaltaan ihan asettamani budjetin yläpäässä (vain paria euroa alle tonnin), joten pienoisena tarjoushaukkana päätin tutkailla, josko sormustani olisi mahdollista saada jonkunlaisella alella jossain kohtaa. Ajattelin viivyttää tilaamista esim. Love Me Do -messuille (joille Malmin Korupaja sekä Kohinoor ovat tulossa) taikka esim. Black Fridaylle asti tarjousten toivossa, mutta toisin kävi tässäkin asiassa. Kohinoorin tuotteet sattuivat nimittäin olemaan heti With Love -messujen jälkeen -25% tarjouksessa Malmin korupajan sivuilla (ja ovat vielä tälläkin hetkellä), joten päätin, etten jäisi odottelemaan enää sen parempaa tarjousta, etten yhtäkkiä jäisikin ilman koko sormusta (ei mitään hajua, kuinka kauan kyseinen malli on tuotannossa). Kuten alussa mainitsin, lastasin sormukseni siis ostoskoriin viime viikon maanantaina ja perjantaina se olikin jo haettavissa postista. Nopeaa toimintaa! 




Olen niin onnellinen, että sormus on nyt hankittuna ja vieläpä niin, että onnistuin saamaan sormukseni ale-hintaan ja säästämään useamman satasen. Tai siis ME tietysti säästimme. Enhän minä sitä sormusta tosiaan yksin maksa vaan se menee meidän yhteisestä hääkassasta. Siinäkin mielessä oli kiva saada sormus vähän edullisemmin. Välillä nimittäin tuntuu, että J raukka joutuu vaan maksumieheksi. Minä olen kuitenkin meillä ollut se, joka on suunnitellut ja päättänyt suurimman osan asioista, joten J:n panos joihinkin asioihin on lähinnä vain rahallinen. Hääohjelmia (etenkin ulkolaisia) katsellessani minua nimittäin aina kauhistuttaa morsiamet, joilla on mitä älyttömämpiä toiveita, jotka maksavat maltaita ja heidän miehensä (taikka isänsä) joutuvat maksamaan kaiken. Itse en halua missään nimessä olla sellainen morsian, mutta tämänkaltaisissa jutuissa tulee välillä mieleen, että apua tuleeko toiveeni kamalan kalliiksi toiselle. En ikimaailmassa esim kehtaisi pyytää J:tä maksamaan minulle jotain 2000€ sormusta. Se ei vain tuntuisi oikealta. Siksipä olen toooosi iloinen, että löysin ihanan sormuksen, joka tuntuu niin oikealta ja vieläpä kohtuulliseen hintaan:)

Onko teillä sormuskuviot jo hoidossa?

perjantai 14. syyskuuta 2018

Häätapahtuma With Love

Mitenköhän tämä elo ihmisen on nyt onnistunut olemaan olevinaan niin kiireistä, etten ole ehtinyt lukemaan muiden blogipostauksia, kommentoimaan/vastailemaan kommentteihin saatika sitten kirjoittamaan uutta postausta. Nyt kuitenkin ajattelin istahtaa oikein ajan kanssa sohvan nurkkaan ja tehdä kaikki nuo edellä mainitsemani asiat. Nimittäin viime viikonloppuna järjestettiin uusi With Love niminen häätapahtuma, jossa minäkin olin mukana, joten kirjoitettavaa, luettavaa ja kommentoitavaa riittää.



With Love järjestettiin siis 8.9.2018 Vanajanlinnassa ja sen ajatuksena oli olla aidosti inspiroiva häätapahtuma. Itselläni on hääsuunnitelmat jo sen verran pitkällä etten lähtenyt kauheasti mitään uutta inspiraatiota tapahtumasta hakemaan vaan lähinnä tapaamaan blogikollegoita ja katsomaan, millainen tapahtuma Vanajanlinnaan oli onnistuttu luomaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt Vanajanlinnassa, joten oli kiva päästä näkemään tämä historiallisen kaunis miljöö ja lisäksi en myöskään ollut käynyt yksilläkään häämessuilla aiemmin (!!!), joten itse häämessuilukin oli siis uutta minulle.

Päivä alkoi Vanjanlinnan Salonkiin katetulla vip-lounaalla, jolle osallistui hääbloggaajia sekä erilaisia hääalan ammattilaisia. Lounaaksi saimme Vanajanlinnan keittiömestarin Mika Jokelan luoman buffetmenun, joka sisälsi mm. broccolinia, kananpoika-couscoussalaattia, ankankoipea, lohta ja ratatouillea. Ruoka oli ihanan värikästä ja erittäin hyvää. Salonki oli myös laitettu tosi nätiksi eri hääsuunnittelijoiden toimesta. Pöydät oli katettu hieman eri tyylein ja jokaisessa pöydässä näkyi kunkin suunnittelijan kädenjälki. 

 

Lounaan jälkeen siirryimme pihalla sijaitsevan juhlapaviljongin puolelle, jonne itse messut oli pääasiallisesti rakennettu. Näytteilleasettajien ständeiltä löytyi mm. sormuksia, kukka-asetelmia ja kimppuja, kutsuja ja paperituotteita, koristeita, alusasuja sekä kaiken kruununa juhlapaviljongin keskelle katettu Say It With A Caken upea kakku sekä pikkuherkut Floramoren kukka-asetelmiem kera. Kaikki häätapahtumassa mukana olleet näyttelilleasettajat löytyy Häätapahtuma With Loven sivuilta.






Messut ylettyivät myös päärakennuksen puolelle ja siellä sijaitseva Allassali oli pyhitetty yksinomaan hääpuvuille. Esillä oli pari rekillistä kauniita hääpukuja sekä asusteita. Itseäni kiinnostivat etenkin Heidi Tuiskun puvut, joita esiteltiin myös pariin otteeseen pienenä näytöksenä (sekä vip-lounaan aikana Miss Suomi finalistien voimin!) ja kyseiset puvut olivatkin mielestäni yksi häätapahtuman kohokohdista. Tykkään nimittäin tosi paljon Heidin pukujen muotokielestä. Ne ovat omaan makuuni sopivan simppeleitä, mutta niissä on todella kauniita pitsejä ja yksityiskohtia. Jos minulla ei olisi vielä pukua hommattuna, saattaisin tapahtuman innoittamana kääntyä pukuasioissa Heidi Tuiskun puoleen, niin kivoja puvut mielestäni olivat. Hyödynsin Heidin paikallaoloa kuitenkin kysymällä vähän neuvoa omaa pukuprojektiani varten ja hän ystävällisesti jakoi muutamia ompeluvinkkejä minua mietityttäneisiin asioihin.



Pääsimme päivän aikana myös pienelle kierrokselle Vanajanlinnan tiloihin ja meille kerrottiin linnan historiasta, nykykäytöstä sekä tietysti myös Vanajanlinnasta hääpaikkana. Jos pätäkkää riittää ja tykkää tuollaisesta linnamaisesta tyylistä niin Vanajanlinnahan olisi tosiaan mitä mahtavin paikka järjestää häät. Sieltä löytyy useampia eri juhlatiloja, vihkimiseen soveltuvia paikkoja sekä myös sviittejä hääyötä varten ja hotellihuoneita vieraille. Kaikki muutkin järjestelyt onnistuu näppärästi hotellin kautta.



Näytteilleasettajien ständien sekä aiemmin mainitsemieni hääpukunäytösten lisäksi häätapahtumassa oli päivän aikana ohjelmassa myös muutamia näytteilleasettajien haastatteluja sekä workshoppeja. Kävin kuuntelemassa Juhlahumuan pitämää Häävuosi-workshoppia, mutta myöhäisemmälle Hääsomistus-workshopille en enää jäänyt. Tapahtuma oli kuitenkin sen verran pienimuotoinen, että näytteilleasettajien pisteet oli aika äkkiä kierretty ja osittain aikani kuluikin itse linnan ja sen pihapiirin tutkailuun ja ihasteluun.




Koska en kuitenkaan tiennyt, kuinka kauan aikaa häätapahtumassa menee, olin varannut paluujunalipun vasta illalle. Ajatuksissani olikin viettää vähän sellaista Hämeenlinnapäivää ja tutkailla Vanajanlinnan lisäksi myös vähän Hämeenlinnan keskustaa, jos aikaa jää. Ja jäihän sitä, joten ehdin häätapahtuman jälkeen käydä myös syömässä sekä kävelemässä vähän pitkin Hämeenlinnan katuja ja ihastelemassa myös itse Hämeen linnaa. Sää oli kyseisenä päivänä mitä mainioin, joten kaupunki näyttäytyi parhaimmillaan.



Vip tapahtumaan osallistuneet saivat kotiinviemisiksi myös pienen goodiebagin. Itselleni etenkin goodiebagistä löytyneet Urjalan makeistukun herkut olivat mieluisia, sillä olin jo aiemmin suunnitellut tilaavani heiltä vieraslahjarasioihin toffeepalloja, mutta nyt pääsin maistelemaan myös kauniin hopeisia ja kultaisia suklaalakupalloja, jotka sopivat kokonsa ja näkönsä puolesta hyvin yhteen toffeepallojen kanssa. Lisäksi rupesin miettimään, että ehkä olisi ihan hyvä, jos vieraslahjakarkkeina olisi vähän jotain muutakin kuin ällömakeita toffeepalloja, joten myös hopeasuklaalakut taitavat lähteä tilaukseen (kunhan vain niitä sekä toffeepalloja on saatavilla vielä ensi vuoden puolellakin).


Vaikka häätapahtuma ei tarjonnut itselleni varsinaisesti kauheasti mitään uutta ja ihmeellistä, päivä oli kuitenkin kokonaisuudessaan kiva piristysruiske arjen keskelle. Oli kivaa käydä vähän häähömpöttelemässä muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa ja viettää sellaista "määpäivää" Hämeenlinnassa. Ihan piristävää nimittäin tehdä välillä tuollaisia pieniä irtiottoja myös ihan itsekseen:)

Kiitos siis Häätapahtuma With Love, järjestäjät, näytteilleasettajat ja blogikollegat kivasta päivästä!

torstai 6. syyskuuta 2018

Häävillasukat

Kristallihäät-blogin Krista kirjoitteli joku aika sitten postausta siitä, kuinka välillä tuntuu kuin aivot olisivat korvautuneet häillä. Voin niin samaistua tähän tunteeseen ja siitä esimerkkinä olkoon tämä postaus. 


Sain nimittäin tuossa joku päivä päähänpiston, että minun pitäisi neuloa itselleni valkoiset hääsukat. Ajatus lähti muistaakseni siitä, että joku kanssabloggaajista kommentoi jossain blogissa varaavansa kakkoskenkien sijaan itselleen villasukat, jotka vaihtaa jalkaansa, kun hääkengät alkavat illalla puristaa. Itse en luultavasti aio vaihtaa villasukkiin hääpäivänämme, mutta tästä kommentista innostuneena ajatukseni lähti kuitenkin laukkaamaan ja totesin, että pitäähän sitä jokaisella itseään kunnioittavalla morsiamella tosiaan häävillasukat olla. 

Kehittelin ajatusta hieman päässäni ja totesin, että talvi on tulossa ja paljon hääjuttuja tehtävänä, joten voisin neuloa itselleni sellaiset morsiussukat, joita käyttää esim. hääaskarteluja tehdessäni. Kyseisten sukkien pitäisi tietysti olla valkoiset ja sopia muutenkin morsiamelle, joten päädyin neulomaan sukkiini simppelin pitsivarren. 


Mielestäni sukista tuli aika kivat ja niitä voi toki käyttää häiden jälkeenkin (vaimosukat!), joten mikään yhden talven asuste tämä ei ole. 


En tiedä oliko tämä sukkainnostus nyt enemmän häähulluutta vai sitä, etten ole neulonut viime aikoina kauheasti ja sormet syyhysivät näin syksyn tullen neulomusten pariin. Olipa kummin vain, minulla on nyt hääsukat, jotka jalassa on kiva jatkaa häiden valmistelua. Jos joku muukin on innostunut neulomisesta ja haluaa liittyä "hääneulontakerhooni" neulomalla itselleen samankaltaiset sukat, niin ohje varressa käytettyyn pitsineuleeseen löytyy Taito Itä-Suomi -sivustolta. Pitsivartta lukuunottamatta sukat on neulottu ihan perusvillasukan ohjeella luonnonvalkoisesta Novitan Seitsemän veljestä -langasta. 


Sanonpahan kuitenkin vaan: voi hääaivot sentään! Ja tilannetta ei varmaan kauheasti paranna lauantaina Vanajanlinnassa järjestettävä With Love -häätapahtuma, jonne minäkin olen menossa (kunhan vaan flunssastani tokenen). Saa nähdä, mitä kaikkia uusia häähömpötyksiä sieltä oikein päähänsä saa:D