keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Polttaritoiveita


Osa tämän kesän morsiamista on viime aikoina viettänyt polttareitaan ja jotkut blogimorsiamet ovat kirjoitelleet polttaritunnelmia myös blogiinsa. Blogipäivityksiä lueskeltuani olen itsekin alkanut pohdiskelemaan polttareita ja etenkin tietysti sitä, millaiset polttarit itselleni haluaisin. Vaikka polttareihini on vielä hurjan paljon aikaa, ajattelin, että pikkuhiljaa olisi hyvä ehkä kuitenkin jo ruveta kertoilemaan jonkinlaisia toiveita myös kaason suuntaan, jotta hän ei ehdi suunnittelemaan varalleni jotain aivan erilaista kuin olisin toivonut. Polttarit on nimittäin siitä ärsyttävä asia, etten saa suunnitella niitä itse! Myönnän nimittäin olevani sen verran kontrollifriikki, että en suoraan sanottuna tykkää ajatuksesta, että en voisi yhtään vaikuttaa polttareideni sisältöön. Siksipä toivon, että kaasoni ja ystäväni ottavat toiveeni huomioon ja päivästä tulee ihana:)

Minulla ei ole mitään suuria toiveita polttareideni suhteen siinä mielessä, että niiden pitäisi olla jotain suurta ja mahtavaa, vaan lähinnä toivon, että polttareideni ohjelma olisi minulle mieluisaa ja minun näköistäni. Muutamia polttareita läpikäyneenä ja hääteemaan uppoutuneena ihmisenä osaan nimittäin jo sanoa suoralta kädeltä aika monta asiaa, joita en ainakaan omiin polttareihini halua. Toisaalta tiedän myöskin monen monta juttua, jotka olisivat erittäinkin mieluisia. Osa näistä mieluisista jutuista on kuitenkin sellaisia, jotka voi unohtaa heti kättelyssä, sillä polttarini tulevat luultavasti olemaan maalis-huhtikuussa, joten mistään piknikistä, suppailusta tai muista kesäaktiviteeteista on vähän turha haaveilla. 

Vaikka polttareideni aikaan kesästä ja lämmöstä on siis tuskin vielä tietoakaan, toivon, että polttareideni tunnelma on kuitenkin lämmin. Minulle on tärkeää, että saan itse valita polttareihini osallistuvat henkilöt, sillä haluan polttareistani pienet ja intiimit. Tämänhetkisellä listallani on kaaso-siskoni lisäksi lähin ystäväporukkani (5 hlö), äitini sekä besmanin tyttöystävä eli yhteensä meitä olisi siis 9 naisen porukka, jos kaikki pääsevät paikalle. Polttarivieraiden lisäksi minusta olisi kiva tietää polttareideni ajankohta. Monissa polttareissa tuntuu olevan tapana (tai ainakin tavoitteena) yllättää morsian/sulhanen ennalta aavistamattomana ajankohtana ja kiskoa hänet mukaansa minimaalisten lähtövalmistelujen jälkeen. Itselleni tällainen yllätyselementti ei ole mitenkään tärkeää ja oikeastaan toivoisin siis ennemminkin, että polttaripäivä olisi tiedossani etukäteen, jotta voisin innolla odottaa päivää, enkä stressata joka viikonloppu, että milloin tulee lähtö. Polttareideni sijainniksi toivoisin Helsinkiä, sillä minnekään ulkomaille en halua polttareitani lähteä viettämään enkä toisaalta mielellään myöskään mihinkään mökille metsän keskelle. Reissupolttarit venyvät yleensä myös useamman päivän mittaisiksi ja minulle riittäisi kyllä vallan mainiosti ihan vain yhden päivän polttaroinnit. 

Polttareiden sisällön suhteen minulle ei ole tärkeää, että päivä olisi täynnä jos jonkinmoista ohjelmaa vaan ennemminkin minusta olisi kiva viettää ihan vain leppoisaa aikaa tyttöjen kesken. Minusta on myös tärkeää tehdä asioita nimenomaan yhdessä. En halua, että polttaripäiväni sisältää sellaista ohjelmaa, johon muut eivät voi osallistua ja joutuisivat vain odottelemaan sen aikaa, kun minä kävisin jossain hemmotteluhoidoissa tai yms. Jonkinlaista hemmottelua päivä saa toki sisältää, mutta siinä tapauksessa toivoisin, että kaikki pääsevät osallisiksi siitä. Muutoinkin haluaisin, että päivä olisi rauhallinen ja kiireetön. Minusta olisi ihanaa aloittaa päivä rauhassa brunssilla ja jollain leppoisalla tekemisellä esimerkiksi kaason kotona, jonka jälkeen voisimme sitten siirtyä kaupungille joidenkin aktiviteettien pariin. Kivan leppoisaa tekemistä voisi olla esimerkiksi jonkunlainen kukka/suklaa/koru/mocktail yms. teemainen workshop, jonka voisi siis järjestää myös ihan kotosalla sellaisella diy-meiningillä.





Monissa polttareissa yksi pääaktiviteeteista tuntuu olevan jonkinlainen tanssitunti taikka joku muu liikunnallinen aktiviteetti, mutta itse en oikeastaan haluaisi mitään sellaista. Ensinnäkään en ole erityisemmin innostunut tanssimisesta taikka muista jumppatunneista ja lisäksi minusta on aina jotenkin vaivalloista yrittää äkkiä ehostautua uudelleen tällaisten tuntien jälkeen, joten jos voisin polttaripäivänäni välttyä tällaisilta ärsytyksiltä, olisin kiitollinen. Minusta olisi kiva tuntea itseni nätiksi koko päivän ajan, joten sellainen pikaisesti naamaan lätkäistyssä meikissä paikasta toiseen juokseminen jälkihien puskiessa päälle ei oikein kuuluu polttariunelmiini. Itselleni mieluisat aktiviteetit olisivatkin sellaisia, mihin ei kuulu hikoilua ja vaatteiden vaihtoa eikä myöskään mitään kovin extremeä. Minä en nimittäin ole morsian, jota kannattaa viedä esimerkiksi benjihyppäämään taikka ralliradalle. Minulle mieluisia aktiviteetteja voisi sen sijaan olla esimerkiksi juurikin erilaiset workshopit, joissa pääsisi vähän näpertelemään jotain kivaa tai vaikkapa jonkinlaiset tapahtumat ja nähtävyydet sekä kivat pikkutehtävät. Esimerkiksi Something Gold -blogin Anniinan polttareissaan saama kuvaustehtävä olisi mieluisa ohjelmanumero myös omissa polttareissani. Toiveeseen saada tuntea itsensä nätiksi kuuluu tietysti myös vaatetus, eli en haluaisi mitään älytöntä pellepukua päälleni. Haluaisin, että polttarini olisivat siinä määrin tyylikkäät, että älyttömimmät polttarikrääsät sun muut jätettäisiin ostamatta. Mitään liiallista hienostelua en kuitenkaan toivo ja joku porukkaa yhdistävä asuste olisi kyllä aika kiva.



En halua polttareistani myöskään mitään kännijuhlaa (mitä tuskin tuolla poppoolla edes saisi aikaan), vaan alkoholi voisi olla puolestani joko kokonaan pois kuviosta tai sitä voisi olla tarjolla vähäisissä määrin esim brunssilla. En myöskään halua baariin polttaripäiväni päätteeksi, mutta en toisaalta myöskään haluaisi, että polttarini loppuisivat esimerkiksi ruokailuun tai yms. ja sen jälkeen pitäisi mennä vain kotiin. Haaveenani onkin saada viettää hotelliyö polttaripäiväni päätteeksi jossain kivassa hotellissa ja mennä kotiin vasta seuraavan päivän puolella. Hotelliyöpymisen yhteyteen voisi sitten ottaa vielä jotain hierontaa tai muuta hemmottelua, jota en kesken polttaripäivän halua. Olen myös valmis maksamaan itse hotelliyön kustannukset, jotta tämä toive saataisi toteuttettua eikä kenenkään polttarivieraan tarvitsisi maksaa minun yöpymisiäni. En muutenkaan halua, että ystäväni joutuvat maksamaan itseään kipeiksi polttareideni takia, joten mitään superkalliita suunnitelmia on kuulkaas turha tehdä!:D Haaveilemaani hotelliyötä voisin viettää joko ihan yksinkin tai vaikka yhdessä kaaso-siskoni kanssa. En tiedä mikä siinä hotelliyössä on niin kiehtovaa, mutta jotenkin minusta olisi ihanaa pujahtaa hotellin lakanoihin polttaripäiväni päätteeksi ja viettää vielä seuraava yö ja aamu polttaritunnelmissa, vaikka en monipäiväisiä polttareita haluakaan. 



Polttareihin tuntuu monesti kuuluvan olennaisena osana myös sauna ja siihen liittyvät polttariperinteet. Minulle saunominen ei ole mikään välttämättömyys. Minua ei harmita, jos en pääse morsiussaunaan, mutta toisaalta ei minua myöskään haittaa, jos sellainen minulle järjestetään. Mitään erillistä saunatilaa sitä varten ei mielestäni välttämättä tarvitsisi vuokrata vaan jostain syystä minulle on kehkeytynyt hirmuinen hinku päästä Allas Sea Poolille polttaripäivänäni. En oikein tiedä, mistä tämä hinku kumpuaa, sillä en ole edes vielä kertaakaan käynyt koko paikassa, mutta ehkäpä juuri siksi ajattelisin, että polttaripäivä olisi loistava tilaisuus mennä. Siinä yhdistyisi samalla yhteinen tekeminen, saunominen ja sellainen urbaani Helsinki-meininki, jota polttaripäivältäni toivon. Mielestäni Altaalle meno olisi loisto tapa päättää polttaripäiväni virallinen osuus, jonka päätteeksi voisin sitten vain lipua hotellille, ilman että tarvitsisi enää sitä kammoamaani kiireessä suoritettua ehostustuokiota:D Allas Sea Poolin lisäksi olisi hauskaa, jos polttarini sisältäisivät joitain muitakin asioita, jotka kuuluvat sellaiselle "pitäisi käydä/tehdä" -listalle, mutta joita ei syystä tai toisesta ole aiemmin tullut toteutettua. Tällaiselta listalta löytyy niin ruokapaikkoja kuin erilaisia käyntikohteitakin, kuten vaikka Sea Life, SkyWheel, Hop-On Hop-Off -kiertoajelu ja vaikka vallan mitä. 



Jos näitä ajatuksiani yrittää koostaa vähän yksinkertaisempaan muotoon, unelmieni polttaripäivä voisi siis olla esimerkiksi tällainen:



Brunssi 
Kukka/mocktail/suklaaworkshop kaason kotona
Kuvatehtävä kaupungilla
Joku kiva aktiviteetti/ohjelmanumero/käyntikohde
Ruokailu hyvässä ravintolassa
Uinti ja saunominen Allas Sea Poolilla
Hotelliyö
Aamupala ja hieronta hotellilla ennen kotiinlähtöä


Millaisia polttaritoiveita teillä on? 

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Pöytäasetelmien ensiaskeleet

Minulla on ollut hääsuunnittelun alusta lähtien melko selkeä visio häidemme yleisilmeestä eli niin sanotusta teemasta sekä hääväreistä. Pikkuhiljaa sitä on kuitenkin ruvettava muuttamaan visiota konkretiaksi ja yksi osa-alue, joka on ottanut viime aikoina ensimmäisiä konkreettisia askeleitaan on pöytäasetelmat. Pöydät ja niiden koristelut on aika olennainen osa häiden yleisilmettä, joten haluan saada niiden suhteen sävelet selviksi, jotta voin sitten suunnitella myös muita/pienempiä yksityiskohtia.

Pöytiin tulee juhlapaikan kautta valkoiset pöytäliinat sekä valkoiset servetit. Tämä sopii varsin mainiosti, sillä haluan pöydistä tosi raikkaat ja no, valkoiset. Jotain väriä kaiken valkoisuuden lisäksi pöytiin on kuitenkin tarkoitus laittaa ja luvassa on teemavärien mukaisesti ainakin vihreää sekä juuttinarun/ekopaperin väristä ruskeaa. 

Pohdiskellessani pöytiä, pöytäliinoja ja pöytäasetelmia sekä niihin liittyviä vaihtoehtoja minulle iski jotenkin hirmuinen allergia kaitaliinoja kohtaan ja päätin, että sellaisia meille ei ainakaan tule. En tiedä, mikä niissä oli mutta jotenkin sain kaitaliinoista päähäni vain sellaiset pinkit tai turkoosit kuitukankaiset liinat, jotka ovat eiei-listallani. Rupesin siis pohtimaan jotain muita vaihtoehtoja, joilla saisi hieman väriä valkoisten liinojen päälle ja muutaman mutkan kautta päädyin korkkiin ja siitä leikattuihin pyörylöihin. Alla olevissa inspiraatiokuvissani näkyviä puukiekkoja harkitsin myös, mutta koin ne turhan hankalaksi toteuttaa. 


Korkkitarinaan kuuluu olennaisena osana myös itse pöytäasetelmat, joiden alle korkkipyörylät on tarkoitus laittaa. Olen nimittäin kovasti tykästynyt (jo monista muistakin häistä tuttuihin) Happy Joe -pulloista sekä erilaisista piltti-/muista purkeista tehtyihin maljakoihin ja tuikkukuppeihin. En kuitenkaan halua ripotella niitä sillälailla yksi kukka taikka kynttilä sinne tänne tyylillä vaan ajatuksena on tehdä niistä tuollaisia inspiraatiokuvissa näkyvän kaltaisia rykelmiä, joiden alle siis myös kaipasin jonkinlaisia alusia. 


Nyt sekä korkki- että purkkiasiat ovat edenneet jo konkreettiselle tasolle, sillä tilasin Adlibrikselta korkkilevyä, josta olen nyt muutamana päivänä leikellyt sopivia pyörylöitä. Aluksi ajattelin ostaa korkkikangasta, mutta käytyäni hypistelemässä sitä Eurokankaassa totesin sen aivan liian ohueksi. Löysin kuitenkin pian sen jälkeen nämä korkkilevyt ja hintaakin niille tuli paljon vähemmän kuin mitä korkkikankaalle olisi tullut, joten hyvä vaan, ettei heti ekalla yrittämällä tärpännyt. Myös purkkeja on alkanut kertymään nurkkiin ihan hyvää vauhtia. Siideriä olen lipitellyt silloin tällöin, jotta pulloja kertyisi ja purkeiksi on valikoitunut ainakin näin alkuun Dolmio-kastikkeiden purkit, joista teemme aina silloin tällöin ruokaa. Dolmioiden lisäksi tarkoituksena on haalia kasaan myös pienempiä purkkeja, esim. pilttipurkkeja, joita olen nyt myös alkanut kerryttää syömällä välillä vähän Pilttiä välipalaksi. Etenkin maku persikka-banaani on osoittautunut yllättävän hyväksi!:D




Dolmio- sekä pilttipurkkeihin olen ajatellut laittaa kynttilöitä ja Happy Joe -pulloihin puolestaan jonkinlaiset pöytänumerotikut. Näiden lisäksi rykelmään tulee kukkamaljakko, joka ei tule olemaan juuri kuvassa näkyvän kaltainen, mutta hyvin paljon sinne päin. Ikeasta löytyy nimittäin edullisia Karaff-nimisiä karahveja/maljakoita, joita olisi tarkoitus joku päivä lähteä ostamaan. Pullojen ja purkkien ympärille on tarkoitus kieputella hieman juuttinarua koristeeksi kuvissa näkyvällä tavalla.


Vaikka pöytäasetelmat alkavat pikkuhiljaa hahmottumaan, osa yksityiskohdista on kuitenkin vielä pohdinnan alla. Kuten esimerkiksi sellainen "pikkujuttu" kuin kukat! En jotenkin osaa päättää, mitä niiden suhteen tekisi. Yksi jo pitkään mielessäni ollut vaihtoehto on nimittäin olla hankkimatta ollenkaan aitoja kukkia vaan tehdä kankaasta tuollaisia maljakoihin laitettavia kukkapalloja. Tämä vaihtoehto houkuttaa minua ekaksikin siksi, että se säästäisi kukkaroa ja toiseksi siksi, että se olisi jotain hieman uniikimpaa ja itse tehtyä ja sitä kautta saisi taas hieman lisää omaa kädenjälkeä näkyviin. Mutta aidot kukat on kuitenkin aitoja kukkia, joten juuri tällä hetkellä en vielä tiedä, mihin vaihtoehtoon tulemme päätymään. Jos tilaamme aitoja kukkia, haluaisin, että niistäkin tehtävät asetelmat olisivat malliltaan jotain tuollaisia valkoisia palloja, eli vaihtoehtoina voisi olla esim. hortensiat taikka harsokukat. Tällä hetkellä juuri harsokukat houkuttelevat ehkä kaikista eniten. Ja toisaalta, onko minun pakko edes päättää feikkien ja aitojen kukkien välillä vai voinko ottaa molemmat? Esimerkiksi niin, että pöytäasetelmiin tulisi aitoja kukkia ja vaikka lahja- ja buffetpöytiin kukkapalloja? Kukkien suhteen riittää siis vielä kysymyksiä ja pohdittavaa, mutta eiköhän nämäkin asiat ala jossain kohtaa selkiytymään. 


Myös kynttiläasiat ovat vielä pohdinnassa. Olen nimittäin lukenut sen verran monia varoitteluja purkkien poksahteluista, joten en tiedä uskallanko ainakaan noihin pitkulanmallisiin Dolmio-purkkeihin laittaa tuikkuja. Mutta esim. sellaiset kelluvat kynttilät voisi ehkä toimia, koska silloin purkit eivät varmaan pääsisi kuumenemaan liikoja. Toinen vaihtoehto on led-kynttilät, mutta hieman mietityttää, että meneekö koko touhu sitten jo ihan liian feikiksi, jos ei ole aitoja kukkia eikä kynttilöitä.

Jos jollakulla on ideoita tai mielipiteitä näihin minun pohdintoihini liittyen, niin otan niitä mielelläni vastaan. Ja jos joku keksii, mihin korkkilevyistä jääneitä ylijäämäpaloja voisi hyödyntää, niin kertokaa ihmeessa:)


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Sananen Santorinista


Tämä viikko on hujahtanut kuin siivillä! Aikomuksenani oli kirjoitella tämä postaus jo keskemmällä viikkoa, mutta enhän minä mitään ehtinyt saamaan aikaiseksi. Nyt kuitenkin olisi viimeksi mainostamani reissupostauksen aika, joten eikun matkaan!

Vietimme siis viime viikon (tai no lauantaista lauantaihin) Santorinilla ja tarkemmin ottaen Perissassa, joka on Santorinin kaakkoispuolella sijaitseva pieni kylä. Syy, miksi valitsimme juuri Perissan kohteeksemme, oli pääasiassa ranta + hyvä hotelli -kombo, jonka löysimme Apollomatkojen kautta. Lisäksi Perissa vaikutti mukavan rauhalliselta lomakohteelta. Santorinin postikorttimaisemat sekä kuuluisimmat kohteet, kuten Oia ja Fira, sijaitsevat kuitenkin saaren länsirannikolla, joka on vuoristoinen ja kohoaa merestä jyrkkänä. Nämä jyrkät kallioseinämät ovat saaneet muotonsa tuhansia vuosia sitten tapahtuneen valtavan tulivuorenpurkauksen seurauksena. Tuliperäisyyden vuoksi myös saaren tasaisemman itärannikon (esim. Perissan) rannat ovat mustan laavahiekan peittämät. Pääsaaren vieressä sijaitsevilla Nea Kamenin ja Palea Kamenin saarilla sijaitsee jopa joitain aktiivisia kraatereita sekä rikkipitoisia kuumia lähteitä, joissa voi uida. 

Santorinia kuulee monesti kutsuttavan Kreikan kauneimmaksi saareksi ja sen maisemia ihastellaan ympäri maailman. Saaren maaperä on kuitenkin melko kuivaa ja karua, joten ainakaan omasta mielestäni Santorini ei noin niinkuin kokonaisuudessaan ollut kauneinta, mitä maa päällään kantaa. Santorinin jyrkkiin rinteisiin rakennetut kylät valkoisine rakennuksineen ja kapeine kujineen ovat kuitenkin todella ihastuttavia ja maisemat jyrkänteen reunalta olivat mitä mahtavimmat. Mitään vihreää vehreyttä saarelta ei kuitenkaan kannata odottaa vaan saaren sisäosissa maisemat ovat tosiaan aika ruskeasävytteisiä.

Vaikka länsirannikolta löytyy paljon mahtavilla näkymillä varustettuja hotelleja, me arvostimme matkaa varatessamme enemmän rantaa ja valitsimme saaren itäpuolen. Näin matkan jälkeen olen vähän kiikun kaakun sen suhteen, minnepäin Santorinia kannattaisi mennä, sillä molemmilla puolilla vaikuttaisi olevan hyvät ja huonot puolensa. Riippuu vähän siitä, mitä matkaltansa haluaa. Meidän itärannikolla sijaitsevaan kohteeseemme ei nimittäin näkynyt Santorinin kuuluisat auringonlaskut vaan aurinko laski luonnollisesti lännen puolelle ja meidän kylässämme se tarkoitti kukkuloiden taakse. Muutoinkaan Perissan maisemat eivät olleet mitenkään erityiset vaan ympärillämme oli lähinnä kukkuloita ja rantaa. Mutta meillä oli kuitenkin ranta, ja aika kiva ranta olikin. Saaren länsipuoliskolla puolestaan rannasta voi vain haaveilla, sillä kalliojyrkänteet laskevat suoraan mereen, joten mitään lököilyrantoja sillä puolen saarta ei ole. Sen sijaan siellä on kuitenkin upeat jyrkänteeltä avautuvat maisemat ja ne kuuluisat auringonlaskut. Jos ranta, auringonotto ja uiminen ei siis kuulu ykkösprioriteetteihisi, suosittelisin ehdottomasti valitsemaan saaren länsipuolen. Myös häämatkalaisille suosittelisin länsipuolta, sillä siellä se Santorinin taika piilee. Toki monissa länsipuolen hotelleissa on uima-altaita (jopa yksityisaltaita), joten uimaan sielläkin pääsee ja vieläpä mahtavien maisemien kera, mutta tälläisesta lystistä on tietysti oltava valmis maksamaan hieman (tai hieman enemmänkin) ekstraa. Santorini on kuitenkin sen verran pieni saari, että päädyitpä minne päin saarta tahansa, matkat paikasta toiseen eivät ihan hirmu kauan kestä ja yhden loman aikana ehtii käymään saaren aika monessa kolkassa, jos vain intoa riittää. 

Me reissasimme Santorinille siis lauantaina ja meidän lentomme (Finnairin suora lento n. 3,5h) oli perillä vasta illansuussa, joten ensimmäisenä päivän emme ehtineet kauheasti muuta kuin käydä illallisella ja mennä nukkumaan. Sunnuntaina pääsimmekin sitten paremmin lomakohteemme kimppuun ja pyhitimme pari seuraavaa päivää rannalla loikoiluun ja kylämme kiertelyyn. Ihan kauheasti nähtävää Perissassa ei kuitenkaan ollut, joten kylä oli aika äkkiä koluttu ja varsinaisten nähtävyyksien sijaan nostaisinkin kylämme parhaiksi puoliksi rannan sekä kylää ympäröivät kukkulat, joista rannimmaisen nimesimme murikaksi (oikealta nimeltään Mesa Vouno). Kyseisen kukkulan päällä sijaitsee muinaisen Theran rauniot ja sinne kulkee jonkinlainen patikkareitti, mutta me emme olleet niin kiinnostuneita raunioista, että olisimme jaksaneen lähteä kapuamaan kukkulalle. Myös viereisen kukkulan laella sijaitsevaa luostaria päädyimme ihastelemaan vain alhaalta käsin. 



Tiistaina päätimme kuitenkin hieman aktivoitua ja lähdimme retkelle viereiseen kylään Kamariin. Olin jo ennakkoon tutkinut, että Kamarissa on mm. minigolfrata sekä ulkoilmaelokuvateatteri, joten lähdimme piskuisesta Perissastamme hieman suurempien huvien perässä Kamariin. Perissasta Kamariin ei ole linnuntietä pitkä matka, mutta Kamari sijaitsee "murikan" toisella puolella, joten sinne ei pääse kävellen. Perissan ja Kamarin välillä kulkee kuitenkin vesitaksi (eli vene), jolla alunperin ajattelimme mennä, mutta päädyimmekin lopulta perinteiseen taksikyytiin (mm. tuulisesta säästä aiheutuneen merenkäynnin vuoksi). Kamari osoittautui odotusten mukaisesti Perissaa isommaksi ja vilkkaammaksi rantalomakohteeksi laajempine ravintola- ja pikkuputiikkitarjontoineen. Muutoin maisemat olivat melkolailla samanlaiset kuin Perissassa ja olin ihan tyytyväinen, että näistä kahdesta vaihtoehdosta olimme päätyneet hieman rauhallisempaan Perissaan. Se mikä, teki Kamarin retkestämme kuitenkin erityisen oli Cine Kamari eli hieman Kamarin keskustan ulkopuolella sijaitseva ulkoilmaleffateatteri, jonne suuntasimme illemmalla. Illan hämärtyessä paikan puutarhamaiset puitteet loivat kivan tunnelmallisen leffaillan. Leffana oli kyseisenä iltana The Shape of Water. 





Kun vauhtiin päästiin, niin päätimme heti seuraavana päivänä lähteä toiselle retkellemme. Tällä kertaa suuntasimme saaren länsipuoliskolle Oiaan ja Firaan. Matkasimme paikasta toiseen Santorinin paikallisbusseilla, jotka kulkevat saaren eri kolkista pääkaupunki Firaan ja takaisin. Oiaan mennessämme meidän täytyi siis ensin matkustaa Perissasta Firaan ja hypätä sitten toiseen bussiin, joka vei meidät Oiaan. Busseja kulki melko usein ja hinnat olivat varsin kohtuullisia (n. 2 euron molemmin puolin). 



Oiaan päästyämme vietimme siellä jonkun aikaa ihan vain kierrellen pieniä kujia pitkin ja ihastellen maisemia. Oia on melko sokkeloinen kaikkine kujineen eikä meillä ollut mitään selkeää suunnitelmaa sen kiertämiseen, joten menimme vain sinne, minne jalat veivät. Parasta mielelestäni olikin vain pujahdella isommilta kujilta pienemmille ja tutkailla, millaisia näkymiä minkäkin nurkan takaa löytyy. Oia oli maisemien puolesta lomamme ehdoton kohokohta, vaikka sää ei ollutkaan kyseisellä hetkellä kaikista kirkkain. Oian kuuluisaa auringonlaskua emme kuitenkaan jääneet odottelemaan, sillä halusimme ehtiä saman päivän aikana myös Firaan.




Oian bussiasemalle palatessamme Santorinin turismi iski vasten kasvojamme. Asema oli täynnä takaisin Firaan aikovia turisteja. Kaikeksi onneksi pian tuli kuitenkin yhtäaikaisesti kaksi bussia, joten kaikki halukkaat mahtuivat juuri ja juuri kaaoksen omaisesti ahtautumaan kyytiin. Myös Oian kujilla turisteja oli paljon ja siellä oli nähtävissä myös Santorinin hääturismi, sillä ehdimme törmäämään Oia visiittimme aikana kolmeen hääpukuiseen pariskuntaan. Turisteja oli siis jo näin alkusesongista varsin runsaasti liikkeellä, joten en halua edes ajatella, millainen ryysis Oiassa on turistisesongin vilkkaimpina aikoina. Oia-retkeä varten kannattaa siis varata mukaan myös hieman kärsivällisyyttä ja hotellia en suosittelisi varaamaan aivan Oian keskustasta. Kävelymatkan päässä Oiasta sijaitseva hotelli olisi kuitenkin aika bueno, kun voisi piipahdella Oiassa aina silloin, kun siltä tuntuu välttäen samalla kuitenkin turistibussiruuhkat.


Oiasta matkasimme siis takaisin Firaan ja aikomuksenamme oli kierrellä myös siellä jonkun verran ja mm. kävellä satamaan vievät portaat alas ja tulla kaapelihissillä ylös. Noh, tämä suunnitelma ei aivan toteutunutkaan, sillä hetken aikaa Firassa oltuamme alkoi sataa. Sade ei kylläkään kestänyt kauaa, mutta ehdimme jo ennen sateen loppumista luopua rappustenkävelystä, palata takaisin bussiasemalle ja lähteä kohti Perissaa. Sateen aikana aloimme ihmetellä, mitä ihmeen likaa vaatteissamme oli, ennen kuin tajusimme, että sateen seassa taivaalta tuli myös hiekkaa. Ilmeisesti hieno hiekka oli jotenkin onnistunut nousemaan pilviin ja tuli sateen mukana alas. Tulipahan koettua siis ihkaensimmäinen hiekkasadekin:D



Sää ei muutenkaan ollut lomamme alkupuolella kaikista paras vaan taivaalla oli alkuun jonkun verran pilviä taikka utuista pilviharsoa. Sadetta ei kuitenkaan tullut kuin tuon yhden ainoan kerran ja joka päivä aurinko kuitenkin näyttäytyi ainakin ajoittain ja rannalla ja altaalla pystyi olemaan pilvisyydestä huolimatta. Loppua kohden sää kuitenkin koko ajan selkeni ja loppuviikon ajan sää oli mitä mainioin. Päivälämpötila kiekkui koko reissun ajan n. 25 asteen paikkeilla. 

Sään parantuessa pyhitimmekin sitten loppuloman ihan vain auringosta ja elämästä nautiskeluun hengaillen sekä rannalla että hotellimme altaalla. Yleensä en ihan hirmuisesti viihdy hotellin altaalla, mutta tämä Meidän Aqua Blue niminen hotelli oli sellainen, jonka altaalla kyllä viihtyi. Muutenkin hotellimme oli mielestäni aivan ihana kaikessa valkoisuudessaan. Huone oli tosi nätti ja melko tilava, hotellin aula oli aivan hirmuisen kaunis ja kokonaisuudessaan koko hotellialue oli varmaan hienoimpia, mitä Perissasta löytyi. Ainoan miinusmerkin antaisin aamupalan mehuautomaatille. Paitsi että mehu oli pahaa niin automaatti myös reistaili varmaan joka toinen päivä:D




Muutoin ruuassa ei kyllä ollut valittamista vaan kaikissa käymissämme ravintoloissa ruoka oli maistuvaa. Viikon aikana ehdimme syödä mm. erilaisia kreikkalaisia ruokia kuten souvlaki-vartaita, moussakaa, gyroksia ja stifado-pataa sekä pariin otteeseen kävimme myös iltapäiväletuilla kahvilassa, josta sai hurjan isoja erilaisin täyttein varusteltuja lettuja. Hintataso Perissassa oli melko edullinen ruokien suhteen. Perus ruoka-annokset olivat n. 10 € tai vähän yli. Läheisessä minimarketissa hinnat olivat kuitenkin kohtuu korkeat, sillä 0,5l limupullokin maksoi yli 2 euroa. Yleisesti ottaen Santorinia pidetäänkin koko Kreikan kalleimpana saarena ja etenkin suosituimmissa turistirysissä ruuasta saa ymmärtääkseni pulittaa hieman noita Perissan hintoja enemmän. Suomen hintatasoon verrattuna hinnat ovat kuitenkin kohtuullisia. 

Lopputulemana Santorinista voisin siis sanoa, että saari ei mielestäni ollut ihan sen kaiken etukäteen lukemani hypetyksen veroinen, ellei sitten ole valmis maksamaan maltaita jyrkänteen reunalla sijaitsevasta hotellista, jolloin voi ihastella maisemia kaiket päivät. Tehtävää ja nähtävää Santorinilta kuitenkin löytyy moneen eri makuun ja saari on sen verran pieni, että sen saa helpposti tutkittua päästä päähän joko ihan omatoimisesti esim skootterilla, mönkijällä tai paikallisbusseilla taikka sitten erilaisten valmisretkien kautta. Meidän lomamme oli nyt enempi vain sellainen lököloma, joten kaikkia Santorinin tarjoamia tekemis- ja näkemismahdollisuuksia ei nyt kyllä tullut hyödynnettyä, mutta ns. tärkeimmät tuli nähtyä, eli etenkin Oia ja sen maisemat. Häämatkan suhteen ajatus ihan vain lököilyyn keskittyvästä lomasta vahvistui entisestään, sillä tuollakin huomasi, että pääasiassa lököilyä me lomalta kaipaamme. Välillä on kiva vain nostaa varpaat pystyyn ja olla ilman minkäänlaisia menoja ja suunnitelmia.


Niin ja kyllähän me lopulta näimme sen kuuluisan auringonlaskunkin. Paluulentomme lähti nimittäin juuri sopivasti auringonlaskun aikaan ja kentällä sekä koneessa saimme ihastella laskevaa aurinkoa. Koneen ikkunasta kännykällä napatussa kuvassa kyseinen näky ei pääse kunnolla oikeuksiinsa, mutta voin kertoa, että nousun aikana näkymä oli jotain todella kaunista.



Jos jotain oleellista jäi sanomatta tai muuten vaan herää kysymyksiä Santoriniin liittyen niin kommenttia ja kysymyksiä saa laittaa!:)