maanantai 28. toukokuuta 2018

Sulhanen vastaa


Hellurei! Sitä oltais nyt palattu takaisin Suomeen, arkeen sekä tänne blogin pariin. Ensi kerralla ajattelin kirjoitella meidän kokemuksia ja vinkkejä koskien Santorinia ja ylipäätään vähän sellaista pientä matkakertomusta meidän reissustamme, mutta ennen kuin päästään siihen vuorossa olisi "sulhanen vastaa" -postaus! En nimittäin malttanut olla täysin erossa blogihommista myöskään lomalla vaan päätin toteuttaa lomamme aikana sellaisena pienenä rantapuuhana tämän kyselyn J:lle. "Sulhanen vastaa" -kysely on tuttu monista hääblogeista ja viimeisimpänä olen törmännyt tähän kyselyyn From Bennet to Bingley -blogin Siirin toteuttamana. Kysymykset on napattu suoraan muista saman kyselyn tehneistä blogeista. J:n vastausten perässä on omat kommenttini kursivoituna. And here we go:

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
No hääohjelmat tai urheilu. On kaksi vaihtoehtoa. 
Ehkä niitä vaihtoehtoja on vähän enemmänkin, mutta hääohjelmia on tullut (jostain kumman syystä) seurattua viime aikoina melko usein ja urheilua katson tosiaan aika paljon. Näiden lisäksi katson kylläkin muutakin "hömppää" eli esim. sisustus- ja puutarhaohjelmia, bacheloria, temppareita jne. Varsinaisia sarjoja olen jostain syystä tosi huono seuraamaan.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
En mä muista, mikä se nyt on. Sitä perussalaattikastiketta.
Eli siis ranskalaista salaattikastiketta. Myös esim. valkosipulisalaattikastike käy, mutta useimmiten syön salaattini kylläkin ilman mitään kastikkeita.

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
Sienet ja kananmuna. En mä tiedä, mitä muita sulla on silleen inhokkeja. Sulla on niin paljon. Äyriäisiä ja etanoita et ole edes maistanut. 
Inhokkeja tosiaan löytyy. Sienien, kananmunan ja äyriäisten lisäksi voisin mainita mm. vuohenjuuston, homejuuston, makkaran, maksan ja raa'an sipulin ja raa'an kalan. Makkaraa ja katkarapuja olen kylläkin viime aikoina opetellut syömään (ja pitänytkin niistä), joten ei voi sanoa, ettenkö olisi maistanut äyriäisiä!

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Cola Colaa ja varmaan jotain pihviä, jotain grilliruokaa, pihviä jossain muodossa.
Varmaan aika lähellä totuutta tuo vastaus. Juomaksi otan yleensä kokista, koska en ole oikein oppinut juomaan viinejä (tai muitakaan alkoholijuomia) ja pelkkä vesi taas on tylsää. Ruuaksi tulee tosiaan valittua monesti joku pihvi tai muu hyvä liharuoka, jollaista ei kotona saa / tule tehtyä kovin usein.

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
36, menikö oikein?
Oikein meni. Toki koko hieman vaihtelee merkistä, mallista ja kenkätyypistä riippuen, joten esim. hääkenkiä piti metsästää koossa 35,5 kun taas talvikengät voi joskus olla jopa kokoa 37.

6. Jos hän keräisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
Mitäköhän sä keräisit? No noita lahjapapereita!
Heh, no tavallaan. Lahjapapereita ja muitakin paketointi- ja askartelutarvikkeita sekä esim. lankoja tulee hamstrattua välillä vähän liikaa ja niitä löytyy jonkunlainen kokoelma, mistä valita. Mitään kunnon keräilyharrastuskokoelmia minulla ei kuitenkaan ole, mutta olen esim. jo useamman vuoden ajan ostanut aina ulkomailla käydessäni turistipostikortin (ihan vain itselleni), jonka liitän valokuva-albumiin reissukuvien seuraksi ja viime keväiseltä Kroatian matkaltamme toin kotiin pienen pyöreän kiven ja jatkoin tätä tapaa tänä vuonna tuomalla kiven myös Santorinilta.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Pizzaa ja suklaata
Ehkä joo. Pizza on kyllä sellainen, mitä tekee tosi usein mieli, mutta jos sitä söisi joka päivä niin kyllä siihen varmasti aika äkkiä kyllästyisi, kuten kaikkiin muihinkin ruokiin. Suklaa ja esim. jotkut marjat varmaan olisi sellaisia, joita voisi syödä päivittäin kyllästymättä.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Kaikennäköistä. Disney-musiikkia, Robinia, JVG:tä ja mitäköhän vielä laitetaan, niitä norjalaisia. 
En ole mikään musiikin suurkuluttaja. Kuuntelen musiikkia lähinnä autoradiosta ja siellä, missä sitä sattuu kuulumaan. Kotona laitan tosi harvoin musiikkia soimaan, mutta silloin, kun itse valitsen musiikin se tosiaan kallistuu jostain hassusta syystä vähän sellaiseen teinipoppiin kuten Justin Bieber, Isac Elliot, One Direction ja viimeisimpänä villityksenäni Marcus ja Martinus (ne norjalaiset). Lisäksi tykkään jonkun verran myös suomiräpistä ja kieltämättä myös musikaali- ja Disney-musiikista. Suurimmaksi musiikkilempparikseni nostaisin kuitenkin sellaisen vähän melodisemman pop-rockin ja lempibändeikseni mm. Coldplayn, Musen ja Sigur Rosin.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Mihin kategoriaan niitä nyt laittaisi? Et sä niin paljoa katso niitä (elokuvia). Ne on sun lemppareita ne lastenelokuvat ja musikaalit.
Jotkut animaatiot menee kyllä ihan leffojen kärkisijoille ja musikaaleista puhuttaessa ehdoton nuoruuden lempparini on ollut High School Musical. Leffamakuni ei kuitenkaan koostu pelkästään lastenelokuvista vaan tykkään myös esim. erilaisista draamaelokuvista, (etenkin joistain tositapahtumiin perustuvista sellaisista, kuten The Theory of Everything) ja toisaalta myös jostain vähän scifimmästä meiningistä, kuten Interstellar, Arrival ja Star Warsit.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Vihreät
Vihreäthän ne on, kuten J:lläkin.



11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
No minä tietenkin. En mä tiedä, kuka sun paras on, niinku ystävä.
No J tietenkin. Samalla kun J on poikaystävä/kihlattu/avomies niin on hän myös paras ystäväni. Ei sitä muiden kanssa tule vietettyä yhtä paljon aikaa ja kerrottua kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä. On minulla myös lukioajoilta peräisin oleva ystäväporukka, josta ei kuitenkaan voi oikein nostaa yhtä ylitse muiden, joten "paras ystävä" -titteli menee J:lle.

12. Asia, mitä usein teet, mistä hän ei pidä?
Ostan urheilutavaraa. Jätän sukkia lojumaan.
Totta. Sukat nyt ei ole niin paha, mutta pyöräjuttuja on kyllä tässä viimeisen vuoden aikana kertynyt meille ihan yllinkyllin. Näiden lisäksi voisin sanoa myös torkuttamisen, aamuhidastelun ja kotitöissä lusmuilun:D

13. Missä hän on syntynyt?
Siellä Kerimäellä.
Tarkemmin ottaen Savonlinnan keskussairaalassa, mutta kotikuntani oli synnyttyäni Kerimäki.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Tietenkin toi mansikkatäytekakku.
No tietenkin! Mansikkakermakakkua oli AINA synttäreilläni, kun olin pieni. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ilmeisesti heinäkuun lapselle ollut, joten jossain kohtaa aloin vähän kyllästymään ainaiseen mansikkakakkuun ja mieltämään sen tylsäntavalliseksi. Nyt en kylläkään ole syönyt mansikkakakkua aikoihin, joten jos J päättää leipoa minulle tänän kesänä mansikkakakun niin kyllä kelpaa, sillä hyväähän se on, ei siitä mihinkään pääse.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Tietokoneen ja kännykän, blogin ja ig:n, käsitöiden, sisustusjuttujen.
Aikalailla noihin juttuihin sitä vapaa-aikaa tulee mielellään tai ihan huomaamattakin tuhlattua. Tietysti myös perheen ja ystävien kanssa viettää mielellään aikaa, ja ruuan! En kylläkään ole mikään innokkain kokki, mutta ruokapöydässä istun mielelläni pidempiäkin aikoja, jos on hyvää seuraa ja nenän edestä löytyy maittavaa ruokaa.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Laulaa, he he. Suunnitella, siivota, tehdä käsitöitä tietenkin.
Hassuja vastauksia:D Laulutaito ei tosiaan kuulu suurimpiin vahvuuksiini ja koitan välttää laulamista aikalailla kaikkialla muualla kuin kotona. Kaikenlaisten asioiden suunnittelu on kyllä mukavaa, sillä tykkään ideoida, visioida ja ottaa selvää asioista. Siivoamisen suhteen olen välillä aika pikkutarkka, joten kun ryhdyn oikein kunnolla siivoamaan niin työnjäljen on oltava myös siistiä. Minua myös alkaa ärsyttämään sotkut J:tä herkemmin, joten siivouspuuskieni ansiosta kämppämme pysyy edes jonkinlaisessa järjestyksessä. Käsitöitä olen tehnyt pienestä pitäen sen verran paljon, että voin sanoa olevani ihan hyvä niissä, ainakin tietyissä jutuissa.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Ei sulla ole mitään outoja ruokia.
En kyllä tosiaan taida syödä mitään kovin outoja juttuja. Ehkä jotkut makuparit, joista pidän saattaa olla jonkun mielestä vähän outoja kuten pekoni+vesimeloni tai juustonaksut+vaniljajäätelö.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Aina? Avaimet, kännykkä ja nythän sulla on tuo sormus, mikä on aina mukana. Pinniä ei voinut sanoa, koska se ei ole nytkään mukana (hiukset ponnarilla).
Kyllä ne varmaan perus avaimet+kännykkä+lompakko -linjalle menee. Sormus tosiaan on nykyään aina sormessa ja pinnikään ei kaukana totuudesta ole, sillä sipaisen etuhiukseni melkein jokapäivä sivulle joko nipsulla tai pinnillä, lukuunottamatta sellaisia päiviä, jolloin laitan hiukset ponnarille. Eli jonkunlainen hiusjuttu kuitenkin aina on.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Viisastelu, liika neuvominen, asioiden liika vatvominen.
Sekä jo aiemmin mainittu torkuttaminen ja hidastelu aamulla, jos pitäisi lähteä johonkin. En ymmärrä, miten se herääminen voi välillä olla niin vaikeaa:D Ja Olen tosiaan välillä vähän sellainen "minä itse"-tyyppi, joten jos olen sillä tuulella niin ei kannata tulla neuvomaan! Ärsyynnyn myös välillä vähän liian helposti muiden toheltamisesta ja alan herkästi neuvomaan, vaikka en itsekään pidä neuvotuksi tulemisesta:D

20. Entä piristymään?
Kukkaset, jäätelö, herkut ylipäätään ja mun huippu huumorintaju:)
Eipä J kyllä ihan hirmu montaa kertaa ole minulle kukkia kantanut eli lähinnä itse ostan välillä kukkia kodin ja itseni piristykseksi:D Jos olen mökömökötuulella niin herkut ja ajatusten muualle siirtäminen esim. hömppäohjelmien avulla usein piristää. En yleensä ole kovinkaan pitkävihainen, joten mieli piristyy melko helposti myös J:n hölmöillä jutuilla ja ylipäätään sillä, että tapahtuu jotain kivaa.



21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Et sä ole kertonut, tyhjää lyö.
Ei mulla kyllä ole mitään varsinaisia ihailun kohteita. Saatan kyllä pitää joitain julkkiksia kauniina, taitavina tai arvostaa esim. heidän saavutuksiaan, mutta ei ole ketään tiettyä henkilöä, jota ihailisin kokonaisuudessaan. Esimerkiksi urheilun puolelta löytyy kylläkin joitain fanituskohteita (esim. Fernando Torres ja Sebastian Aho) mutta niidenkään suhteen fanitus ei ole mitenkään fanaattista.

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
No ihana ja huomaavainen, aika menee sun kanssa silleen nopeasti ilman, että on tylsää, sopivan itsenäinen ja kaunis tietenkin, välillä vähän liian pikkutarkka. 
Omasta mielestäni olen tietysti hauskaa seuraa ja hyvä, jos J:kin on sitä mieltä:D Lisäksi koen olevani aika huolehtivainen, mutta toivottavasti ilman, että menee liialliseksi paapomiseksi, välillä myös kieltämättä vähän nipotan ja nalkutan, mutta toivottavasti en liikaa!:D

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Sä tapasit ensin mun vanhemmat? Eikö se niin ollut? Olisiko ollut tyyliin kuukauden seurustelun jälkeen? Eikö me ihan niiden luona käyty?
En muista itsekään tuon tarkemmin. Mentiin joka tapauksessa käymään J:n vanhemmilla jonkun aikaa yhdessä oltuamme, tarkkaa ajankohtaa ei ole merkattu muistilohkoihimme.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Varmaan hääblogi, ei tule muuta mieleen, mistä olisit erityisen villiintynyt. Tai no hyötykasvien kasvatus.
Hääbloggaaminen nyt ainakin on vienyt mennessänsä aika huolella. Tuo hyötykasvien kasvatuskin on ehkä jonkinlainen uusi villitys, sillä kasvattelin viime kesänä ensimmäistä kertaa parvekkeella itse paprikoita, salaattia, mansikkaa ja yms. Nyt ikkunalaudalla on tuloillansa taas paprikaa, tomaattia ja mandariinia (?!). Pitäisi tässä joku päivä siirtää ne isompiin ruukkuihin parvekkeen puolelle ja lisäksi ostaa vielä kaveriksi jotain yrttejä ja sen sellaista. Parvekeviherpeukalo on siis vauhdissa taas tänä kesänä!

25. Millainen on hänen kotilook?
Toppi ja verkkarit tai lyhyet oleskelushortsit.
Jotain tuollaista kevyttä ja rentoa tulee yleensä pidettyä kotona.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Entä jos sataa


Viimekertaisessa postauksessa kertoilin ajatuksiani hääpäivän säähän liittyen. Sääjumalille lähetetty toiveeni kuuluu, että hääpäivällemme sattuisi kauniin aurinkoinen ei liian kylmä eikä liian kuuma päivä. Mutta kuten jo viimeksi totesin, säästä ei voi ikinä tietää, joten tärkeintä on olla varautunut kaikenlaiseen säähän, etenkin sateeseen. 

Mitä tämä varautuminen sitten meidän kohdallamme konkreettisesti tarkoittaa? Alla oleva lista selventäkööt asiaa.

1. Sateenvarjot
Ensimmäinen kohta ”sadepäivän varalle” -listalla on tietysti sateenvarjot. Tuskin kukaan haluaa olla kuin uitettu koira hääpäivänään, joten sadesäähän hyvä varautua sateenvarjoin. Sitä, millaiset varjot meille tulee, ei ole vielä sen kummemmin mietitty saati päätetty tai ostettu, mutta jotkut nätit ne saisivat olla, sillä tarvittaessa niitä olisi tarkoitus hyödyntää myös valokuvauksessa (ellei nyt aivan kaatamalla sada). Sateenvarjot menevät kuitenkin pihistä-kategoriaan, joten ihan hirmuisia summia niihin ei ole tarjoitus laittaa. Ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jotkut ihan perus markettivarjotkin voisivat toimia, väreinä musta ja valkoinen. 

2. Kumpparit / säänmukaiset kengät
Jos ulkona on lätäkköä lätäkön perään, on varmasti hyvä idea käyttää ulkona jotain muita kuin hääkenkiä. Itse tuskin olen ihan kumisaapaslinjalle lähdössä, mutta aikomuksena on laittaa aamupäiväksi jalkaani jotkut vähän rennommat kengät, joita voin sitten sateen sattuessa käyttää vaikka kirkon portaille asti ja tarvittaessa erilaisiin siirtymiin. Jos kunnon sadepäivä sattuu kohdalle, kumpparit olisivat kuitenkin ihan hauska yksityiskohta esim. hääkuvissa. Kenkien lisäksi on tietysti tärkeää pukeutua muutenkin sään vaatimalla tavalla. Eli jonkinlainen häämekon kanssa yhteensopiva pitkähihainen on ihan hyvä olla olemassa. Sellainen on myös omalla ostoslistallani.

3. Juhlapaikka
Mielestäni on tärkeää valita sellainen juhlapaikka, joka toimii säässä kuin säässä. Itse pidän tärkeänä, että tila on tarpeeksi suuri, jotta kaikille vieraille on hyvin tilaa ja kaikki ohjelmanumerot mahtuu suorittamaan juhlatilassa. Sadesäällä on nimittäin tärkeää, että kaikki mahtuvat sisälle kuivaan ja lämpimään ja toisaalta on myös tärkeää ettei hääpaikka ole liian "tunkkainen", sillä kuumana hellepäivänä puolestaan olisi nimittäin kurjaa, jos vieraat olisi ahdettu pieneen sisätilaan, jossa on huono ilmastointi eikä ulkoilumahdollisuuksia. Toki esim. ulkona suoritettu vihkiminen taikka puutarhahäät olisi ihania ajatustasolla, mutta itse en sellaisia uskaltaisi suunnitella. Meidän valitsema juhlapaikka on onneksi varsin sääystävällinen, sillä sisätilaa on reilusti ja hyvällä säällä myös pihaa voi hyödyntää. 

4. Ohjelma
Oma ohjenuorani kuuluu: älä suunnittele ohjelmaa ulos. Ihan näin ehdoton ei toki tarvitse olla, mutta ajatuksena on lähinnä, että kaikki ohjelmanumerot on pystyttävä toteuttamaan myös sisällä. Sellaisille ohjelmanumeroille/kyydeille/yms., jotka hyvällä säällä pidetään ulkona, on siis löydyttävä myös plan b huonon sään varalle. Sen verran pessimisti olen, että mitään avoautoja tai hevoskärryjä en esimerkiksi itse lähtisi varaamaan.

5. Ole valmis joustamaan
Mielestäni on myös tärkeää olla tekemättä liian tarkkoja suunnitelmia. Ennemminkin kannattaa tehdä vaihtoehtoisia suunnitelmia. Miksi nimittäin nyhjöttää koko päivä sisällä, jos ulkona ihana sää ja miksi taas väkipakolla värjötellä ulkona, jos on kylmä ja sataa. Joidenkin asioiden suhteen on hyvä elää vähän tilanteen mukaan. Yksi näistä on esimerkiksi valokuvaus. Itse ainakin aion miettiä vaihtoehtoisia kuvauspaikkoja sekä ulos että sisälle ja lisäksi juhlan aikataulu on tarkoitus laatia sen verran väljäksi, että juhlan aikanakin ehtii käydä räpsimässä hieman potrettikuvia ulkona, jos sää ei sitä ennen vihkimistä salli.

6. Positiivinen asenne
Ja viimeisimpänä, mutta ei varmasti vähäisimpänä, on tärkeää muistaa, että sade ei pilaa hääpäivää. Se ei ehkä ole sitä mitä säältä toivoit, mutta (niin siirappiselta kuin kuulostaakin) se ei estä sinua sanomasta tahdon unelmiesi miehelle ja viettämästä ikimuistoista juhlaa läheistesi kanssa. Itse aion siis säilyttää positiivisen asenteen olipa hääpäivämme sää millainen tahansa. Ja sitähän sanotaan, etää sade tuo onnea tulevalle avioliitolle, joten no worries vaikka sataisikin:)


Ensi viikolla meidän ei J:n kanssa onneksi tarvitse pahemmin säästä stressata, sillä ennusteet lupaavat ihanaa lomasäätä matkamme ajaksi. Vaikka eipä se sää täällä kotopuolessakaan taida ihan kurja olla, joten nauttikaamme ensi viikolla lämmöstä sekä Suomen että Kreikan auringon alla! Palailen blogin pariin seuraavan kerran sitten reissun jälkeen. 

Accuweather.com

Jos jollakulla on kokemusta sateisesta hääpäivästä tai kokee, että listalta puuttuu jotain olennaisia sateeseen varautumiskeinoja, niin eikun vaan kommenttia tulemaan:) 


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Sää ja keväthäät

Ah, miten ihanasta säästä olemme saaneet nauttia viime päivät! Tällaisen aurinkoisen päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa eräästä aiheesta, joka on varsin oleellinen osa hääpäivää, nimittäin juurikin SÄÄ. 


Suurin osa morsiamista voi varmasti yhtyä siihen, että unelmien sää hääpäivälle olisi aurinkoinen, mutta ei liian kuuma eikä liian kylmä sää. Meidän häät tulee olemaan keväällä, joten liiasta kuumuudesta tuskin on vaaraa, mutta kuten tämän hetkisestä helteestäkin voi huomata, ei sitä ikinä tiedä. Keväällä sää voi vaihdella hyvinkin paljon ihan vain muutamasta asteesta jopa tällaisiin yli 25 asteen helteisiin, joten hääpäivämme sää voi olla melkeinpä  mitä vain kylmän räntäsateen ja aurinkoisen hellepäivän väliltä. Ei siis auta kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa, että myös ensi vuonna toukokuun 11. päivälle sattuisi kauniin aurinkoiset kelit, jotta pystyisimme hyödyntämään myös juhlapaikkamme kaunista piha-aluetta juhlissamme. Meillä on suunnitelmissa mm. ottaa valokuvia ulkosalla ja lisäksi olisi mukavaa, että vieraat voisivat piipahdella juhlien lomassa happihyppelylle pihan puolelle. Mutta koska Suomen säästä ei tosiaan voi ikinä tietää, on varauduttava myös siihen, että hääpäivälle ei satu juuri se unelmien sää ja valokuvaus (taikka muut ulos suunnitellut ohjelmanumerot) on siirrettävä muualle. 

Sää siis aiheuttaa hääsuunnittelussa hieman ylimääräistä päänvaivaa, sillä moniin säästä riippuvaisiin yksityiskohtiin on oltava olemassa sekä plan A että plan B. Olisi nimittäin melko pöhköä suunnitella kaikki vain luottaen siihen, että hääpäivälle sattuu hyvä sää. Tällainen ylimääräinen vaivannäkö on kuitenkin mielestäni pientä verrattuna siihen, että joutuisi häiden alla stressaamaan sitä, voiko suunniteltuja juttuja toteuttaa vai ei. Itse sää siis harvoin on varsinainen ongelma, vaan se miten siihen suhtaudutaan ja varaudutaan. Turhaa stressiä säästä ei mielestäni kannata ottaa, sillä sää kuuluu niihin asioihin, joille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään. Pääasia on, että on tiedossa, kuinka minkäkinlaisessa säässä toimitaan. 


Käväisin helatorstaina meidän juhlapaikan läheisyydessä vähän kurkkimassa, miltä siellä tähän aikaan vuodesta näyttää. Sää oli mitä mainioin ja olisi ihanaa, jos hääpäivämmekin olisi yhtä aurinkoinen. Jos niin ei kuitenkaan käy, ei sille voi mitään. Käyntini pääpointti ei kuitenkaan ollut ihailla juhlapaikkaamme auringonpaisteessa vaan vähän tutkailla, miltä siellä näyttää tähän aikaan keväästä kasvillisuuden puolesta. Juhlapaikan pihalla näytti jo vihertävän kivasti ja lähialueiden koivut olivat kasvattaneet lehtiä oksilleen. Osa puista oli vielä lehdettömänä, mutta ainakin ruoho jo viherti ja muutenkin näytti ihanan keväiseltä. Tälläista vihreää vehreyttä olisi toiveissa myös ensi vuodelle ja ei se auringonpaistekaan toki haittaisi:)



Ensi kerralla kirjoittelen muutamia konkreettisia asioita, joita aiomme hankkia/ottaa huomioon hääsuunnitelussamme sadepäivän varalle. 

perjantai 11. toukokuuta 2018

-1v hääpäivän sukunimi pohdiskeluja

Arvatkaapa mitä! Nyt olisi enää tasan 365 päivää ennenkuin minusta tulee rouva W. Sana vaimo ja etenkin sana rouva tuntuvat vielä jotenkin hassuilta titteleiltä, mutta ehkä niihin ehtii tässä vuoden aikana tottumaan. Minusta on ihanaa, että minusta tulee J:n vaimo, mutta että rouvaksi kutsuttaisiin, se saa olon tuntumaan jotenkin vanhalta. Vaikka kai tässä jo aika vanha alkaa muutenkin olemaan. Enää pari kuukautta, että täytän 30. Ou nou! 



Ja niin, minusta tulee tosiaan rouva W. Tämä sukunimiasia on ollut meille alusta asti sen verran selvä, että meidän ei ole tarvinnut käydä sen suurempia keskusteluja aiheesta. Olemme kai sen verran perinteisiä, että haluamme naimisiin mentyämme kulkea yhteisen nimen alla ja myös, jos jossain vaiheessa saamme perheenlisäystä, meille on tärkeää, että kaikilla perheenjäsenillä on yhteinen nimi. Jotenkin minusta tuntuisi jopa hassulta pitää oma nimeni, vaikka olemme naimisissa ja myöskin muut vaihtoehdot kuin se, että minä otan J:n nimen, tuntuvat epäluonnollisilta meidän tapauksessamme. 

Luulen, että tätä sukunimiasiaa olisi tarvinnut miettiä enemmän, jos J:n sukunimi ei olisi ollut minulle mieluisa ja olisin siitä syystä halunnut mielummin pysyä Hanna L:na taikka miettiä muita vaihtoehtoja. Tykkään kuitenkin J:n sukunimestä tosi paljon, joten minulle oli itsestään selvää, että otan hänen nimensä. En koe myöskään, että sukunimi W vähentäisi yhteyttäni sukuun L millään lailla, sillä eivät kaikki muutkaan lähisukulaiseni enää kanna sukunimeä L. Minulla on isäni puolelta tullut sukunimi, mutta isäni kuoli, kun olin pieni. Äitini vaihtoi sukunimeään mentyään myöhemmin isäpuoleni kanssa naimisiin ja lisäksi mummoni (isän äitini) on myös mennyt uudestaan naimisiin isän isäni kuoltua, joten kanssani samaa sukunimeä ovat kantaneet viime vuosina lähinnä enää siskoni sekä setäni perheineen. 

Ainakaan vielä en siis tunne mitään sen suurempaa identiteettikriisiä sukunimen vaihtamisen suhteen, mutta totuttelua uusi nimi tietysti vaatii. Osaan jo kuvitella itseni Hanna W:na, mutta nähtäväksi jää miten helposti se sitten käytännössä juurtuu osaksi minua. 

Hurjaa kuitenkin ajatella, että enää vuosi niin olen vaimo! Rouva Hanna W.


maanantai 7. toukokuuta 2018

Kangasostoksilla

Kuten monet ovat ehkä lukeneet, ostin joku aika sitten itselleni hääpuvun. Tai oikeastaan ennemminkin hääpuvun rungon, jonka aion muokata unelmieni hääpuvuksi. Toivottavasti.

Puku on nyt roikkunut useita viikkoja pukupussissaan makuuhuoneemme puolella ja olen vain pariin otteeseen hieman sovitellut sitä ja pähkäillyt, mitä rupeaisin sille tekemään. Minua tavallaan vähän hirvittää ruveta koskemaan pukuun, sillä pelkään, että pilaan sen. Mutta nyt kuitenkin päätin vihdoin ja viimein ottaa itseäni niskasta kiinni tämän pukuasian suhteen ja ottaa seuraavan askeleen. Lähdin siis kangasostoksille. 


Olin jo aiemmin tehnyt sen verran suunnitelmia, että tiesin, minkälaisia kankaita tarvitsen ja kuinka paljon minun suunnilleen tarvitsee mitäkin kangasta ostaa. Nappasin siis puvun mukaani ja painelin Eurokankaaseen. Eurokankaassa minua palveli ystävällinen myyjä, jonka avulla löysin tarvitsemani kankaat eli sifongin, tyllin sekä pitsin. Tyllin ja sifongin suhteen valinta ei ollut vaikea, mutta pitsi oli sellainen, jonka kohdalla piti hieman pähkäillä, minkä näköisen pitsin sitä oikein ottaisi. Olin kylläkin tutkaillut jo etukäteen erilaisia vaihtoehtoja Eurokankaan sivuilta ja ihan kovin montaa oikean väristä ja tyylistä vaihtoehtoa ei ollut, mistä valita. Onneksi niitten joukosta löytyi kuitenkin mieluinen pitsikangas. Juuri se, jonka olin jo nettikatselmuksien perusteellakin rankannut ykköseksi. 



Nyt minulla on siis puvun lisäksi läjä kangasta, jolle pitäisi jossain kohtaa ruveta tekemään jotain. Hääpukuprojekti liikahti siis taas askeleen eteenpäin, mutta saa nähdä, milloin seuraava askel koittaa. Ehkä sitä pitäisi tässä joku päivä vain ryhtyä tuumasta toimeen. Muuten puku ei ole vielä hääpäivänäkään valmis!


keskiviikko 2. toukokuuta 2018

-1v häämatka


Viime kerralla kirjoittelin meidän häämatkahaaveista ja arvatkaapas mitä, lomalle lompsis käy tiemme myös reilun parin viikon päästä, sillä me lähdetään nimittäin viikoksi Santorinille! Matka on varattu jo viime vuoden puolella, joten aika kauan tässä on ehtinyt reissukuumeilla, mutta nyt voi onneksi alkaa puhumaan jo, että matkaan on enää tietyn verran päiviä eikä kuukausia. Blogi tulee luonnollisesti olemaan hiljaa matkamme ajan, mutta instagramin (@tyttotahtoo) puolelle laittelen varmasti jotain reissukuulumisia.

Santorini valikoitui meidän matkakohteeksi, koska haluttiin lähteä tällä kertaa juuri Kreikkaan eikä kumpikaan ollut vielä aiemmin käynyt Santorinilla ja se kuitenkin oli Kreikan kohteista sellainen, johon molemmat ehdottomasti halusi päästä joskus. Santorini on myös todella suosittu häämatkakohde, joten olisimme toki voineet lähteä sinne myös vasta ensi vuonna häämatkallemme, mutta ajattelimme, että miksi meidän tartteisi säästellä Santorinia juuri häämatkaa varten, kun nyt tuntui oikelta hetkeltä lähteä. Lisäksi erään ystäväni häämatka suuntautui Santorinille, joten emme halunneet matkia heitä tässä asiassa. Matkamme ajoittuu kuitenkin sopivasti n. vuotta ennen häitämme, joten voimme kutsua sitä vaikka meidän -1v häämatkaksi taikka harjoitushäämatkaksi. 





Me tykätään J:n kanssa molemmat matkustaa, mutta ollaan oltu vasta sen verran vähän aikaa kimpassa, että ei olla ehditty käydä yhdessä vasta kuin Riikassa, Tallinnassa sekä Podgorassa (Kroatiassa). Yhteisiä reissuja on kuitenkin luvassa toivottavasti monen monta lisää seuraavien vuosien aikana. Meidän reissumieltymykset menee aika kivasti yhteen, sillä ollaan molemmat enemmän lökölomailijoita kuin reppureissaajia tai kaupunkikiertelijöitä. Itse tykkään kyllä kaupunkilomistakin, mutta yleensä on kivempi päästä ihan vain rannalle lojumaan. Tykkään kuitenkin, että rantakohteissakin on jotain tehtävää ja nähtävää, jotta koko reissu ei mene ihan pelkäksi lojumiseksi. J ei ehkä ole ihan niin innokas kaupunkikiertelijä ja nähtävyyksien katselija kuin minä, mutta kiltisti se esim. Riikassakin kipitti kanssani katsomaan kaikki nähtävyydet, jotka olin listalleni merkannut.

Olen tosiaan aikamoinen suunnittelija mitä reissuihin tulee. Tykkään selvittää etukäteen kaikki paikan nähtävät ja tehtävät, jotta on sitten jo ennen reissua selvillä, missä kaikkialla haluaa käydä, ettei mitään kullanarvoista jää näkemättä. Yleensä minulla on kaikki bussiaikataulut ja kartatkin tulostettuna valmiiksi:D 

Tätä Santorinin matkaamme varten olen myös tehnyt jonkinverran taustatyötä ja aikomuksenamme on käydä ainakin Oiassa, Firassa ja Kamarissa. Oia on Santorinin pohjoiskärjessä kalderan reunalla sijaitseva kylä, jonka postikorttimaisemat ja auringonlaskut ovat varmasti monille tuttuja. Oiassa tarkoituksenamme on mennä ihastelemaan maisemia ja viettää leppoisaa päivää kierrellen pikkukujia pitkin. Fira puolestaan on Santorinin pääkaupunki, joka sekin sijaitsee jyrkänteen reunalla. Firassa haluaisin etenkin kävellä 600 portaiset rappuset alas vanhaan satamaan, josta näkee kalderan myös alhaaltapäin ja tulla sitten joko aasilla tai köysiratahissillä takaisin ylös. Kamari on meidän matkakohteemme Perissan vieressä sijaitseva kylä, josta löytyy enemmän tekemistä kuin Perissasta. Ajatuksissa olisikin viettää sellainen kiva treffi-ilta Kamarissa, johon sisältyisi ainakin minigolffia, syömistä ja lopuksi leffailta Kamarin ulkoilmaelokuvateatterissa.



Nähtäväksi jää mitä kaikkea muuta näiden lisäksi keksimmekään. Ainakin aiomme lojua Perissan mustilla laavahiekkaisilla rannoilla (jos vain sää sallii) ja ihan vain nautiskella elämästä. 



Jos joku teistä on käynyt Santorinilla, niin matkavinkkejä otetaan ilolla vastaan!