Niin se juhlapaikka...

Olen tässä jo muutamaan otteeseen maininnut, että meillä on juhlapaikka varattuna kertomatta kuitenkaan, mikä tämä kyseinen paikka on. Nyt ajattelin vihdoin ja viimein kirjoittaa tämän juhlapaikkapostauksen ja paljastaa, että kyseinen paikka on Wanha Bäckby!

Wanha Bäckby on Vantaalla sijaitseva tilausravintola, joka toimii modernisti entisöidyssä 1900-luvun alkupuolella kaakelitehtaana toimineessa rakennuksessa. Sali on ihanan vaalea ja pelkistetty ja pihapiiri kauniin vehreä. Vaikka ympärillä on melko paljon asutusta, piha on mukavan suojaisa ja hyvällä säällä siellä voi pitää vaikka vihkimisen. Tilassa mahtuu järjestämään max. 150 hengen juhlat, mutta hieman pienemmällä vierasmäärällä jää paremmin tilaa hengittää ja esim. tanssia. Tila on hyvin muokattavissa ja pöytiä sekä esim. tanssilattian kohtaa voi asetella eri tavoin vierasmäärästä riippuen.

Wanha Bäckby on siis tilausravintola, joten häidemme ruuat tulevat sitä kautta. Tilaan saa kuitenkin viedä omat juomat, mikä olikin yksi kriteeri juhlapaikkaa valitessa. Menuvaihtoehtoja on useita ja niitä voi muokkailla itselleen mieluisaksi yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Ruokien lisäksi myös kakku tulee ottaa Wanhan Bäckbyn kautta. Itselleni tämä järjestely sopii paremmin kuin hyvin. Mielestäni se helpottaa huomattavasti suunnittelu-urakkaa, kun ei tarvitse etsiä erikseen mitään pitopalveluita tai kakuntekijöitä. Minulla ei myöskään ole mitään "pakko saada juuri tietynlainen kakku" -päähänpinttymiä, joten sen mukaan mennään, millaisia kakkuvaihtoehtoja heillä on meille tarjota. Ainut, mihin haluan puuttua on kakun koristelu.

Juhlapaikkamme tuntuu olevan myös monen muun suosiossa, joten varaamisen kanssa saa olla ajoissa liikkeellä. Siellä järjestetäänkin aina tammikuussa esittely/varaustilaisuus, jolloin seuraavan vuoden viikonloppuja voi ruveta varaamaan. Esittelytilaisuudessa arvotaan vuoronumerot, joiden perusteella parit saavat mennä esittämään toiveitaan, jotta "nopeimmat ehtii ensin" -ryysiksiltä vältyttäisiin. Mekin olimme siis tammikuussa tällaisessa varaustilaisuudessa ja meidän vuoronumeromme tullessa kaikki kesä- ja heinäkuun viikonloput näyttivät olevan jo alustavasti varattuja, joten päädyimme ottamaan toukokuulla vapaana olleen lauantain. Omissa toiveissani oli alunperin loppukevääseen tai alkukesään sijoittuvat häät ja J puolestaan pohti kesähäitä. Varaustilaisuuteen mennessämme kesäkuu oli siksi ykkösvaihtoehtomme, mutta koska emme kuitenkaan päässeet heti ensimmäisten joukossa valitsemaan, päätimme, että vapaana ollut toukokuun lauantai kyllä kävisi meille ihan yhtä hyvin kuin kesäkuukin. 

Syy miksi halusimme juuri Wanhan Bäckbyn juhlapaikaksemme, on minun ihastukseni kyseistä rakennusta kohtaan. Olin jo muutamia vuosia sitten, ennen kuin J oli edes kuvioissa, nähnyt kuvia Wanhassa Bäckbyssä vietetyistä juhlista ja tykästynyt siihen niin kovin, että se oli muotoutunut ehdottomaksi lempparikseni pääkaupunkiseudun juhlatiloista. Haaveenani olikin, että viettäisin vielä joskus häitäni kyseisessä paikassa ja nyt haaveestani on tulossa totta! Kaiken kukkuraksi asumme nykyään ihan juhlapaikan lähistöllä, joten päätös oli selvä. Emme edes katselleet muita.

Wanha Bäckby on mielestäni todella kaunis sellaisenaan, joten tila ei kaipaa ihan hirmuisesti koristeluita, mikä on varsin hyvä juttu, sillä vuokra-aika on lauantaina vain klo 9-01. Henkilökunta hoitaa etukäteen pöydät paikoilleen ja astiat valmiiksi pöytiin, joten vähäiset koristelut saa varmasti laitettua aamulla melko äkkiä paikoilleen ennen juhlia. Tila pitää myös tyhjentää heti juhlien jälkeen, joten mitä vähemmän tavaraa sen parempi. Näillä näkymin meille on siis tuskin tulossa mitään hirmuista koristepaljoutta, vaan keskitymme lähinnä pöytien koristeluihin ja tila itsessään saa hoitaa loput tunnelmasta.

Tämän postauksen kuvat on napattu eilisen kävelylenkkini varrelta. Toivotaan, että ensi vuoden toukokuussa ei olisi mitään takatalvea ja pihapiiri olisi vähän vehreämpi. Vaikka nättihän tuo Wanha Bäckby on myös talviasussaan. Lisää kuvia Wanhasta Bäckbysta ja siellä järjestetyistä häistä löytyy googlettelemalla ja esimerkiksi Siru Danielssonin, Maria Hedengrenin sekä Täydenkuun kuvan sivuilta. 

I did it! - Hääpuku hommattu

Niin siinä sitten kävi, että menin ja ostin hääpuvun. Kuten viime kertaisessa mekkopäivityksessäni kerroin, aloin miettiä hääpuvun tekemistä osittain itse. Hääpukusovituksien myötä mekkokriteerini olivat muotoutuneet melko tarkoiksi ja jotenkin vähän turhauduin morsiuspukuliikkeissä kiertelyyn ja rupesinkin sen sijaan taas selaamaan tori.fi:tä. Aiemmin olin koittanut katsella torista täydellistä hääpukua, mutta nyt tutkailinkin valikoimaa uusin silmin ja etsin kehityskelpoista yksilöä, puvun runkoa, jonka pystyisin muokkaamaan haluamani kaltaiseksi. 

Ja sellainen sieltä löytyi! Zazabellan kevyt sifonkihelmainen mekko sweetheart pääntiellä ja pitsiyläosalla hintaan 200 €. Sovin myyjän kanssa sovitusajan ja menin testailemaan pukua, joka kaikeksi onneksi istui päälleni aikalailla täydellisesti. Onneksi olin juuri saanut hommattua hääkengätkin, joten pystyin testaamaan myös helman pituuden, joka sekin osoittautui juuri passeliksi. Puvun yläosan malli ja siinä oleva pitsi ei kuitenkaan ole aivan sellainen kuin haluan, joten sovittelussa sai käyttää mielikuvitusta ja yrittää koittaa nähdä millainen puvusta voisi tulla muutostöiden jälkeen. Pitsin vaihdon lisäksi puvun selkää pitää muokata avonaisemmaksi sekä lisätä hihat. Visioinnin lisäksi koitin tutkailla myös puvun rakenteellisia ominaisuuksia ja miettiä, että osaisinko tehdä tarvittavat muutostyöt. Joku hullu pieni ääni päässäni sanoin, että osaisin ja pari päivää asiaa pohdittuani päätin tehdä kaupat puvusta. 

Kävin hakemassa puvun eilen ja nyt se odottaa kaapissa hetkeä, jolloin minulla olisi aikaa sovitella sitä J:n näkemättä ja ruveta mallailemaan kaavoja muutostöitä varten. Sen jälkeen seuraava askel olisikin sitten marssia kangaskauppaan ostamaan tarvittavat kankaat. Onneksi puku ei ole erityisen massiivinen, joten sen saa otettua mukaan kangasostoksille. Muuten olisi ehkä hieman vaikeaa arvioida eri kankaiden värisävyjä ja niiden sopivuutta pukuni väriin.

Tämä pukuprojektini tuntuu yhtäaikaa sekä täysin oikealta ratkaisulta että aivan hullun hommalta. Minulla ei ole harmainta aavistusta, mitä lopputuloksesta tulee ja nyt minulla on tavallaan uusi entä jos -ajatus hääpukuni suhteen. Entä, jos suunnittelemani muokkaukset eivät onnistu ja pilaan koko puvun? Sitten ollaan taas takaisin lähtöpisteessa. Samalla kuitenkin olen todella innoissani siitä, että onnistuessaan pukuni tulee olemaan aivan uniikki ja juuri sellainen kuin haluan. Vielä en kuitenkaan uskalla sanoa, että puku on the dress. Tällä hetkellä puku on ennemminkin runko, josta the dress pikkuhiljaa toivottavasti rakentuu. Onneksi tässä on kuitenkin vielä hyvin aikaa tällaiselle "pikku" projektille. Tiesin jo heti alkuun olevani melkoinen diy-morsian, mutta tämän pukuprojektin myötä tämä diy-villitys lähti nyt kyllä ihan uusiin sfääreihin:D

Hääkenkähankintoja

Kuten jo otsikosta voi päätellä mulla on nyt hääkengät! Mutta ennen kuin päästään niihin, saanko hetken valittaa kenkien ostamisen vaikeudesta.

Monet nimittäin toivoisivat, että heillä olisi pieni ja siro jalka. Mutta voin kertoa, että kun jalka on liian pieni ja siro kenkäostoksilla olo on yhtä tuskaa, etenkin pikkukenkien kohdalla. Jalkani on siis n. kokoa 36. Normikenkiä löytää yleensä ihan hyvin, mutta kun olisi aika ostaa balleriinoja taikka korkkareita tilanne on aivan toinen. Niiden kohdalla 36 kokoiset kengät monesti vain hölskää jalassa eikä ole mitään toivoa, että niillä pystyisi kävelemään. Joissain liikkeissä löytyy välillä myös kokoa 35, mutta mallit ovat rajalliset ja yleensä käy niin, että koko 35 puolestaan sitten tuntuu pieneltä. Koko 35,5 eli UK koko 3 olisi yleensä aivan perfecto, mutta kyseinen koko tuntuu puuttuvan suomalaisista kenkäkaupoista monesti kokonaan.

Siksipä päätin aloittaa hääkenkien metsästyksen ajoissa. Kiertelin alkuun läpi monet kenkäkaupat Dinskosta Stockaan vain todetakseni, että sopivia kokoja ei löytynyt sopivissa malleissa. Toki kesäksi olisi tulossa varmasti vielä paljon lisää juhlakenkiä, mutta en malttanut odottaa siihen saakka. Sovittelujen perusteella parhaiten jalkaani tuntuivat istuvat Gaborin avokkaat, joita kuitenkin onnistuin löytämään vain 36 eli 3,5 koossa. Päätinkin etsiskellä Gaboreita sitten netin kautta ja Zalandolta niitä löytyi useitakin eri malleja koossa 35,5. Gaborit on kuitenkin melko hintavia ajattelemaani kenkäbudjettiin nähden, joten arvatkaapa vain ilahduinko, kun Zalandoa selaillessani silmiini osui -40% alennuksessa olevat vaaleanpunertavat Gaborit koossa 35,5. Pohdin asiaa yhden illan verran ja heitin kengät sitten ostoskoriin ja pistin tilauksen vetämään.

Hääkenkähaaveissani oli jotkut vaaleat mutta ei kuitenkaan valkoiset avokkaat, joille olisi mahdollisesti käyttöä häiden jälkeen muutenkin. Väritoiveet vaihtelivat alkuun nuden, vaaleanharmaan, hopeisen ja vaaleanpunaisen välillä, mutta jotenkin tuo vaaleanpunainen vain tuntui houkuttavan koko ajan enemmän ja enemmän. Vielä, kun sattui löytymään nuo hennon vaaleanpunaiset (väri: nelke = suom. neilikka) Gaborit alessa niin päätös oli sillä selvä. Hääkenkäni ovat vaaleanpunaiset!

Zalandon kuvien perusteella olin kuitenkin hieman huolissani, että kengät olisivat liian violetit. Kuvien perusteella kenkien väri oli nimittäin hieman violettiin päin vivahtava vaaleanpunainen ja sitä se on itseasiassa myös livenä. Väri on sellainen helmiäisvaaleanpunainen, joka jossain valossa näyttää vähän violetimmalta, mutta ei mielestäni onneksi liikaa.

Maksoin hääkengistäni 39 euroa, mikä on mielestäni varsin kohtuullinen summa Gaborin avokkaista, jotka on kaiken kukkuraksi SOPIVAT! Ihanaa, että tämä kenkäasia on nyt pois päiväjärjestyksestä, ettei tarvitse sitten enää viime hetkillä koittaa etsiä niitä kissojen ja koirien kanssa.

Mekkokuulumisia

Kuten viime viikolla kerroin, minulla oli viime viikon torstaina ensimmäinen sovitusaika hääpukuliikkeeseen. Kyseinen liike oli Helsingissä sijaitseva Fleur d'Orange. Piipahdin samalla reissulla myös MinnaLisa nimisessä juhlapukuliikkeessä sekä käytettyjä hääpukuja myyvässä Lovebirds liikkeessä, mutta niissä silmiini ei osunut mitään mieluisaa. Syy, miksi juuri nämä liikkeet valikoituivat ensimmäisiksi käytikohteikseni on hinta (sekä myös sijainti, sillä kaikki sijaitsevat lyhyen matkan päässä toisistaan). Olen nimittäin koittanut tehdä hieman hintavertailua eri morsiuspukuliikkeiden välillä ja päätin aloittaa liikkeistä joiden hintatason olen todennut kohtuulliseksi. Osassa liikkeistä pukujen hinnat tuntuvat nimittäin olevan halvimmillaankin yli tonnia, joten kerta haavenani on saada hääpukuni alle tonnilla tuntui tyhmältä lähteä kiusaamaan itseään kyseisiin liikkeisiin joillain kahden tonnin puvuilla. 

Olin tutkinut Fleur d'Orangen valikoimaa ennakkoon heidän nettisivuiltaan ja löytänyt useampia silmääni miellyttäviä pukuja ja liikkeestä löysin niitä vielä lisääkin. Pukua ei vielä tällä ensimmäisellä sovituskäynnillä kuitenkaan mukaani lähtenyt, mutta yksi Bianco Evento merkkinen puku jäi erityisesti mieleeni ja jätin asian hautumaan.

Tämän viikon torstaina suunnistin uudestaan mekkojahtiin ja suuntana oli Stockmannin 7. kerroksessa sijaitseva White Dress sekä Zazabella. White Dress ei kuulu halvimpiin hääpukuliikkeisiin, mutta olin ihastunut heidän kautta saataviin ByMalina merkin hääpukuihin, joita olin selaillut netissä. Erityisesti yksi puku oli nettiselailujen perusteella noussut suosikikseni ja sellaiseksi se osoittautui myös livenä. Zazabellasta puolestaan en löytänyt mitään erityistä.

Kuten aiemmin kerroin, alustavat kriteerit puvulleni olivat siis:

- valkoinen
- sweetheart kaula-aukko
- tyllihelma
- pitsiä yläosassa
- vyötäröltä levenevä helma
- kohtuuhintainen

Sovittelujen myötä nämä kriteerit ovat muuttuneet sen verran, että tyllin sijaan pidänkin enemmän kevyistä sifonkihelmoista. Totesin myös tykkääväni satiinivöistä, jotka muodostavat pienen rusetin selkäpuolelle ja pitsiyläosista, jotka ovat edestä melko umpinaisia mutta muodostavat kauniin avonaisen pitsin reunustaman selän. Lisäksi huomasin tykkääväni hihoista.

Sekä Fleur d'Orangesta löytämäni Bianco Evento -puku sekä White Dressissa oleva ByMalina-puku täyttävät kriteerini melko hyvin. Kummassakin puvussa on kuitenkin jotain, joka saa minut mietteliääksi, joten ihan vielä en ole valmis sanomaan yes to the dress. 

Viimeisimmän sovituskerran jälkeen minulle tuli myös sellainen olo, että visioni hääpuvusta alkaa olla kohta jo ihan liian tarkka. En nimittäin tiedä onko sellaista pukua edes olemassa, joka täyttäisi kaikki kriteerini ja mahtuisi lisäksi budjettiini. Rupesin jopa miettimään, että tekisin hääpukuni itse, jotta siitä tulisi juuri sellainen kuin haluan, mutta totesin, että se olisi täyttä hulluutta. Ajatus itse tekemisestä ei kuitenkaan ole jättänyt minua täysin rauhaan vaan tällä hetkellä päässäni pyörii ajatus entä jos. Entä jos hankkisin käytetyn hääpuvun "rungon" ja tekisin kaikki haaveilemani yksityiskohdat itse?

Saa siis nähdä, mihin tämä mekkojahti minut vielä viekään:D

Meillä on valokuvaaja!

Häärintamalla on nyt tapahtunut melko paljon viime aikoina ja suunnitelmat etenee hurjaa vauhtia eteenpäin. Minulla on tavoitteena saada tässä kevään aikana hankittua/päätettyä joitain isoimpia juttuja kuten mekko, kirkko, jne, jotta voin sitten keskittyä vain pienempiin yksityiskohtiin. Yhden näistä isoista asioista saan nyt kuitenkin jo heti roikata pois to do -listalta, sillä meillä on kuvaaja!

Päätin päästä tässä valokuvaaja-asiassa helpolla. Minua jotenkin ahdisti ruveta tutkailemaan eri valokuvaajien portfolioita, vertailla heidän kuvia sekä hintoja keskenään ja koittaa pohtia, kuka nyt oikein olisi paras henkilö kuvaamaan meidän häät. Päätin siis olla tekemättä niin. Sen sijaan laitoin viestiä Pauli Haanpäälle. Pauli on kaverini kaveri (tai itseasiassa kahdenkin eri yhteyksistä tutun kaverin kaveri), joka oli muutama vuosi sitten kuvaamassa ystäväni häät, joissa olin kaasona. Mielestäni Paulin ottamat kuvat olivat ihanan raikkaita ja hän oli taltioinut monia yksityiskohtia tosi kauniisti. Minulla ei siis ole epäilystäkään etteikö Pauli saisi taltioitua meidänkin häät ihaniin kuviin, joten päätin luottaa jo aiemmin hyväksi havaittuun tyyppiin enkä edes vilkuilla, että olisko joku muu sittenkin parempi. Kirjoittelin Paulille asian tiimoilta sähköpostia muutama viikko sitten ja ilokseni Pauli vastasi "kyllä" kuvaajatiedusteluihini. Mielestäni on kivaa, että kuvaaja on ennestään (edes hieman) tuttu ja mukavaksi todettu. Kaiken lisäksi vältyin sen suuremmilta kuvaajastresseiltä, mistä olen tooosi iloinen. 

Me tilasimme Paulilta dokumentaarisen hääkuvauksen, johon sisältyy potretit, vihkiminen sekä hääjuhlan kuvaaminen. Jos jotakuta kiinnostaa, Paulin nettisivuilta voi kurkata joitain hänen ottamia hääkuvia. Sivuilta löytyy myös hintatietoja sekä tietysti yhteystiedot, jos joku muukin sattuisi olemaan innokas hyödyntämään Paulin kuvaustaitoja. Itse ainakin odotan innolla, että pääsen reilun vuoden päästä näkemään Paulin ottamat hääkuvamme. 

Kihlajaiskahvit

Me juhlistettiin eilen J:n ja minun kihlautumista oikein perinteisillä kakkukahveilla. Alunperin ajattelimme ettemme pitäisi mitään erityisempiä kihlajaisia, sillä me koemme kihlautumisemme sellaisena meidän välisenä vahvistuksena näille meidän avioliittoaikeillemme ja tarkoituksena on juhlia perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa isommin sitten häissä. 

Mutta.

Kihlautumisemme jälkeen etenkin J:n perheen/sukulaisten puolelta alkoi tulla kyselyjä, että milloinkas kihlajaiset pidetään. Osalle tuntui olevan varsin tärkeää, että pitäisimme jonkinlaiset kakkukahvit asian tiimoilta, joten vaikka tarkoituksenamme ei ollut pitää mitään kihlajaisia, päätimme kuitenkin pitää pienet kahvittelut J:n vanhempien luona vanhemmillemme sekä isovanhemmillemme.

Rajasimme kutsuttavat siis hyvin pieneen joukkoon, sillä muutoin kihlakahvit olisivat yhtäkkiä olleet kunnon sukukokous eikä se todellakaan ollut ajatuksissa. Pienellä piirillä juhlittaessa vanhemmillamme oli myös mahdollisuus tutustua toisiinsa rauhassa, sillä he eivät itse asiassa olleet vielä tavanneet toisiaan ennen eilistä.

Tarjoiluiksi näihin meidän kihlakahvitteluihin leivoin itse hieman sitruunajuustokakkua ja kinkkuvoileipäkakkua. En ollut koskaan aiemmin tehnyt voileipäkakkua, mutta J:n äidin pohtiessa kakkujen tilaamista muualta ehdotin, että minähän voisin itse leipoa kakut. Väkersin kakut perjantai-iltana ja lauantaina pääsimme sitten maistelemaan niitä ja hyvää oli! Voileipäkakkukin onnistui ihan yli odotusten. Jee!

Mitään kihlajaislahjoja me emme kaivanneet, mutta niin vain kätemme täyttyivät kukkasista ja kirjekuorista, joista löytyi pientä avustusta hääkassaan. Kiitollisina otimme tällaiset lahjat vastaan.   

Nyt on siis kihlajaiset vihdoin vietetty ja mammat ja papat tyytyväisiä. Oli myös mukavaa huomata, että vanhempamme tulivat hyvin toimeen ja juttua riitti. Tästä on mukava jatkaa sitten itse häiden suunnittelua. Ensi viikolla olisikin luvassa lisää hääpukusovitteluja!

Mekkounelmia

Varasin viime viikolla ihka ensimmäisen sovitusajan hääpukuliikkeeseen ja tämä kyseinen sovitusaika on TÄNÄÄN, joten nyt olisi varmaan hyvä aika kirjoitella vähän siitä, millaisen hääpuvun ylipäätään haluan. Hääpuku on nimittäin usein yksi häiden tärkeimmistä yksityiskohdista morsiamelle, enkä minä tee poikkeusta. Haluan näyttää kauniilta hääpäivänäni ja hääpuku tulee tietysti olemaan koko häätyylini perusta. Haluan, että puku imartelee kroppaani parhaalla mahdollisella tavalla ja on tyyliseni. Minulla ei ole ihan hirmuisesti naisellisia muotoja, joten esim. merenneitomalliset mekot sekä muut kroppaa nuolevat mallit ovat ihan nou nou kohdallani, sillä ne eivät tee kunniaa kropalleni eikä kroppani myöskään sellaiselle mekolle. 

Haluan enemminkin, että mekko itsessään luo hieman kurveja ja siksipä olen tykästynyt sweetheart kaula-aukkoihin, jotka luovat hieman muotoa rinnuksiin sekä heti vyötäröltä leveneviin helmoihin, joilla saa hieman muhkeutta takamukseen. En kuitenkaan ole vielä aivan varma, kuinka muhkean helman haluan. Toisaalta minua kiehtovat hieman modernimmat, maltillisesti levenevät hääpuvut, mutta toisaalta taas muhkeammat prinsessamaisemmat hääpuvut. Mitään ihan liian puf mekkoa en kuitenkaan halua, sillä en halua näyttää kuppikakulta hääpäivänäni. Ennemminkin mekko saisi olla sellainen eteerinen ja vähän keijukaismainen.

Pidän myös erittäin paljon viime vuosina muodissa olleista pitsisistä yläosista. Kokopitkiä hihoja en pukuuni halua, mutta puvussani saisi mielellään olla jonkun verran pitsiä rinnuksissa sekä selän puolella ja pienet hihat eivät ole myöskään mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Helman puolestaan haluaisin olevan tyllinen. Väriltään puvun tulee ehdottomasti olla valkoinen mutta ehkä ennemmin esim. norsunluunvalkoinen kuin ihan vitivalkoinen.

Yksi ratkaiseva tekijä puvun valinnassa on myös sen hinta. En näe itseäni maksamassa montaa tuhatta euroa unelmieni hääpuvusta, jota tulen käyttämään vain päivän. Toivon, ettei pukuni hinta ylitä 1000 euroa ja aivan maksimi puvulle on 1500 €. Voisin myös kuvitella itselleni käytetyn puvun, mutta sellaisen etsiminen vain on aika työlästä. Pitäisi löytyä juuri sopiva malli ja koko. Luulen siis, että pääsen helpommalla ostamalla uuden puvun, mutta en kuitenkaan vielä tässä kohtaa sulje pois myöskään sitä mahdollisuutta, että unelmieni puku tupsahtaa eteeni käytettynä. Tähän mennessä häätori.fi ja tori.fi sivustoilla ei kuitenkaan ole tullut eteeni yhtään potentiaalista mekkoa.

Alustavat kriteerit puvulle ovat siis:

- valkoinen
- sweetheart kaula-aukko
- tyllihelma
- pitsiä yläosassa
- vyötäröltä levenevä helma
- kohtuuhintainen

Nämä kriteerit mielessäni lähden kohta sovittelemaan pukuja. Netistä löytyvien kuvien perusteella minulla on jo muutama lempparimalli kyseisen liikkeen valikoimissa ja niitä haluan ehdottomasti päästä kokeilemaan. Ties vaikka löytäisin pukuni jo ensisovituksella!

Hääohjelma mietteitä

Esittelin viime kerralla erään häihimme tulevan ohjelmanumeron eli hääbingon, mutta ajattelin nyt kirjoitella vähän muitakin mietteitämme hääohjelman suhteen.

Haluamme J:n kanssa mahdollisimman rennot ja hyväntuuliset häät, joissa hyvä ruoka, ihmisten kanssakäyminen, hauskat ohjelmanumerot sekä illemmalla tanssilattialle kutsuva musiikki ovat pääosassa. Tästä johtuen yritämme välttää mm. pitkiä puuduttavia puheita, kiusallisia leikkejä sekä liian täyteen ahdettua ohjelmaa.

Puheiden suhteen tuskin menemme ihan nollalinjalla. Ajatuksissa on, että ainakin kaaso ja bestman pitäisivät jonkinlaisen infopuheen ja halutessaan esimerkiksi kummankin vanhemmat voivat pitää pieniä puheita. Emme kuitenkaan ajatelleet erikseen pyytää ketään puheen pitoon ja toivomme, että esim. lapsuusmuisteloja tai yms. sisältävät puheet loistaisivat poissaolollaan.

Hääleikkejä haluamme sisällyttää ohjelmaamme, mutta haluamme, että niihin osallistuminen ei ole mitenkään pakollista tai tunnu vieraista kiusalliselta. Hääbingon lisäksi meillä on ajatuksissamme salatehtäväleikki, jossa jokainen vieras saa lapulla pienen tehtävän, joka olisi tarkoitus suorittaa illan aikana (tai halutessaan jättää suorittamatta). Ystäväni häissä oli viime kesänä vastaava leikki ja mielestäni se toi kivaa pientä jännitystä sekä muutamia hauskoja tilanteita juhlaan. Ajatus salatehtäväleikin sisällyttämisestä myös meidän häihimme tuli itse asiassa J:ltä, eikä minullakaan ole mitään kyseistä leikkiä vastaan, kunhan tehtävät pysyvät hillittyinä, ettei kukaan esim. joudu ryömimään pöytien alla tai muuten hölmöilemään. Ajattelimme myös, että joku pieni leikki, jossa hääpari olisi pääosassa voisi olla mukava.

Perinteisistä hääohjelmanumeroista mukana tulevat olemaan kakunleikkuu polkaisuineen, häätanssi sekä kimpun- ja sukkanauhanheitto, mutta esimerkiksi morsiamen taikka sulhasen ryöstöt ajattelimme skipata. Näiden lisäksi haavenani on pistää pystyyn pieni polaroidkameralla toteutettava photobooth sekä eräänlainen vieraskirja.

Tällä tavalla listattuna ohjelmaa tuntuu riittävän, mutta monet ohjelmanumeroista on sellaisia, joita vieraat voivat tehdä/suorittaa/täytellä omaan tahtiin illan mittaan, joten en usko, että ohjelmaa on liikaa. Erilaisten tehtävien ja pisteiden (photobooth, vieraskirja jne.) avulla vieraille löytyy kuitenkin aina halutessaan tekemistä eikä heidän tarvitse vain odotella ns. virallisia ohjelmanumeroita. Toiveenamme onkin, etteivät vieraat vain istu koko iltaa omissa penkissään vaan osallistuvat leikkeihin, tutustuvat toisiinsa ja uskaltautuvat loppuillasta tanssilattiallekin. 

Minkälaista hääohjelmaa teidän häihin on suunnitteilla?

Hääbingo

Minulle on ollut alusta asti selvää, että yksi häiden ohjelmanumeroista tulee olemaan hääbingo. Olen lueskellut monesti muiden morsiamien hääbingoista ja ollut myös itse kerran häissä, jossa bingottiin ja hauskaahan se oli kuin mikä! Vaikka bingovoitto ei napsahtanut silloin omalle kohdalleni, niin mielestäni tuollainen pieni kisailu vieraiden kesken oli mukavaa. Bingon myötä sitä myös oli ehkä hieman valppaampana kaikkien häissä tapahtuvien asioiden suhteen eikä pelkästään keskittynyt höpöttelemään omalle pöytäseurueelleen. Bingossa on mielestäni myös se hyvä puoli, että siihen osallistuminen ei ole millään lailla pakollista vaan jokainen voi osallistua tai jättää osallistumatta ihan oman mielensä mukaan. En nimittäin halua, että vieraamme tuntevat osallistumispakkoa hääleikkeihimme, jos ne eivät ole heille mieluisia. Uskon kuitenkin, että suurin osa vieraista on innolla mukana bingoamassa.

Yritän tässä pikkuhiljaa jo ruveta tekemään erilaisia hääaskarteluja, jotta kaikki ei jää sitten toteutettavaksi juuri ennen häitä. Osa askarteluista toki on sellaisia, jotka pystyy tekemään vasta lähempänä häitä, mutta esim. nämä bingolaput pystyin tulostelemaan valmiiksi jo tässä vaiheessa. Hääbingoja myydään ihan valmiinakin setteinä, mutta minä halusin väkertää ne itse. Suunnitelin bingot jo aiemmin hehkuttamallani powerpointilla ja tulostelin ne sitten ekopaperille niin että yhdestä A4:sta sai kaksi bingolappua. Käytin bingoihin viime kerralla esittelemiäni fontteja ja taisi mukaan eksyä vielä joku ylimääräinenkin fontti. Olen myös tykästynyt hirmuisesti tuohon bingokuponkeihin laittamaani sydänlehtiseen puuhun, joka taitaakin tulla eräänlaiseksi teemaksi paperituotteisiimme sekä näkyä ehkä myös eräällä muulla tavalla häissämme (siitä lisää myöhemmin).

Bingojen kaveriksi ostin vihreitä lyijykyniä. Kynät ovat väriltään ehkä hieman liian tummia meidän väriteemaa ajatellen, mutta minulta löytyi jo ennestään yksi 10 kynän paketti kaapista ja puolittamalla kynät niistä sai 20 pikkukynää, joten ajattelin, että pöhköähän se olisi jättää ne hyödyntämättä. Ostin siis muutaman samanlaisen kynäsetin lisää ja nyt tartteisi enää pätkiä kaikki loputkin kynät puoliksi. Luulen, että se saa kuitenkin olla J:n homma, jotta hänkin pääsee vähän osallistumaan hääaskarteluihin. 

Bingokuponkien teko oli varsin yksinkertaista, mutta vaati toki hieman aivotyötä suunnitteluvaiheessa. Lisäksi halusin, että mahdollisimman monella vieraalla on erilainen bingokuponki, joten tein kupongista aika monta eri versiota, joissa bingoruutujen paikkoja on sekoiteltu eri järjestykseen. Pienellä vaivalla bingot on nyt kuitenkin suunniteltu, tulostettu ja leikattu valmiiksi, joten ensimmäinen ohjelmanumero tsek!

Onko teille tulossa hääbingoa?