maanantai 26. helmikuuta 2018

Fontit paperituotteisiin


Olen pohdiskellut jo jonkin verran häihimme tulevia paperituotteita. Papereina olen ajatellut käyttää ainakin ekopaperia sekä jotain vaaleita (helmiäis)papereita ja ehkä hieman mustaa. Papereiden lisäksi pohdinnan alla on ollut fontit. Haluan kaikille paperituotteille yhtenäisen ilmeen, joten haluan käyttää samoja fontteja sekä kutsuissa, pöytäohjelmissa, menuissa ja yms. 

En kuitenkaan osannut valita mitään yhtä ja tiettyä fonttia, joten päädyin valitsemaan useamman. Useamman fontin valintaan vaikutti myös se, että olen tykästynyt hirmuisesti sellaisiin kutsuihin, joissa on käytetty montaa eri fonttia. On hyvinkin mahdollista, että päädyn tekemään sellaiset myös meille. Valkkasin muutaman hieman erikoisemman fonttisuosikin ja mallailin sitten pari neutraalimpaa fonttivaihtoehtoa sekaan. Osa fonteista löytyy Wordin fonttivalikoimasta ja osa on sellaisia, jotka olen ladannut dafont.com sivustolta. Halusin, että fontit ovat melko erilaisia keskenään, jotta niissä tapauksissa, kun haluan käyttää useampia erilaisia fontteja, ne oikeasti myös erottuvat toisistaan. Fontteja voisi latailla ja pohdiskella vaikka kuinka kauan, mutta joskus on vain tehtävä jonkunlaisia päätöksiäkin. Lopulta päädyin tällaiseen fonttikavalkaadiin:


Näillä olisi nyt sitten tarkoitus kirjoitella kaikki häihin tarvittavat paperituotteet. Fonttijoukkio näyttää kieltämättä hieman sekamelskalta, mutta kaikkia fontteja ei ole tarkoitus käyttää kaikkiin papereihin. Osa fonteista (esim. Courier New) tulee luultavasti näkymään lähes kaikissa paperituotteissa kun taas osa vain niissä, joihin haluan paljon eri fontteja. Tämä fonttiasia tulee kuitenkin hahmottumaan paremmin sitä mukaa, kun saan erilaisia paperituotteita suunniteltua. Nyt on kuitenkin määritelty alustavat raamit sille, mitä fontteja rupean paperituotteisiimme käyttämään. Viime kerralla esittelemissäni karkkirasioissa olikin jo käytössä tuo Britannic bold.

torstai 22. helmikuuta 2018

Ensimmäiset konkreettiset aikaansaannokset

Olen tässä hääblogini alkutaipaleella lähinnä vasta kertoillut ajatuksiani, ideoitani ja suunnitelmiani, mutta tänään ajattelin vihdoin ja viimein esitellä myös jotain konkreettisia aikaansaannoksiani. Kun pää on ideoita pulloillaan, on vähän vaikea valita, mitä niistä rupeaisi ensimmäisenä toteuttamaan ihan käytännössäkin. Minä päädyin aloittamaan niinkin tärkeästä asiasta kuin vieraslahjarasioista!:D

Tykkään nimittäin askarrella ja olen tässä vuosien varrella onnistunut haalimaan itselleni aikamoisen läjän paperia. Siis kyllä, ihan vain paperia. Osa papereista on peräisin esim. Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynneistä ja osa jopa niinkin kaukaa, kuin Tiimarin loppuunmyynneistä, jolloin sisäinen tarjoushaukkani oli sitä mieltä, että minun on ehdottomasti ostettava kivoja papereita kerta halvalla saa, koska kyllähän niitä voi sitten joskus käyttää kaikkiin askarteluihin ja kutsuihin ja yms. Noh, nyt se hetki on sitten koittanut! Kätköistäni löytyi nimittäin mm. kivoja vaalean sävyisiä sekä vaaleanvihreitä helmiäispapereita, joista rupesin askartelemaan pieniä rasioita vieraslahjoja varten.



Netti on pulloillaan mitä ihanampia vieraslahjaideoita, mutta minä ajattelin tehdä meidän vieraillemme ihan vain perinteiset karkkirasiat. Vieraslahjat ovat mielestäni kiva ele, mutta en halua käyttää niihin ihan hirmuisesti rahaa, enkä myöskään halua antaa vieraillemme mitään turhaa krääsää, jolle ei luultavasti olisi mitään käyttöä. Mielestäni hyvä vieraslahja on siis jotain, minkä voi joko ottaa mukaansa taikka halutessaan syödä vaikka heti pois paikan päällä ja tämän kriteerin karkkirasiat täyttävät.

Ohjeen rasioihin nappasin Amalian askartelut -blogista. Tein rasiani niin, että yhdestä A4-arkista sai aikaiseksi aina yhden rasian. Leikkasin arkin ensin puoliksi ja tein toisesta puolikkaasta neliön kantta varten. Toisen puolikkaan leikkasin vajaan 1cm kapeammaksi ja tein sitten siitäkin neliön pohjaa varten. Tämän jälkeen taittelin molemmat paperit ohjeen mukaisesti ja lopuksi teippasin pohjaosioiden sisäpuolelle erilaisia "rakkautta on..." sanontoja, jotka tulevat esiin sitten, kun karkit on syöty.

Kätköistäni ei löytynyt niin paljoa samanväristä paperia, että olisin saanut tehtyä rasioista aivan samanlaisia. Siksipä teinkin ihan tietoisen valinnan tehdä rasioista erivärisiä. Minusta on itse asiassa aika kiva ajatus, että vieraiden lahjat ovat hieman yksilölliset eri väreineen ja erilaisine sanontoineen. Pöydät luultavasti myös näyttävät kivoilta, kun niissä on vähän erinäköisiä rasioita täysin identtisten sijaan. Aion koristella rasiat vielä täyttämisen jälkeen tuollaisella pitsilahjanauhalla sekä juuttinarusta tehdyllä rusetilla. Omasta mielestäni rasiat näyttävät hirmuisen söpöiltä ja olen erittäin tyytyväinen, että sain käytettyä laatikon pohjalle jääneitä papereita näinkin tehokkaasti. 




Mallailin rasioihin hieman Halvan suklaalakukuulia, jotka lukeutuvat lempikarkkeihini (niin hyviä!). Karkkien suhteen ei kuitenkaan ole tehty vielä mitään päätöksiä, mutta luulen, että suklaata ne eivät tule olemaan. Suklaa ja paperi ei nimittäin ole ehkä kaikista paras yhdistelmä, joten jonkinlaiset kovat karkit sopisivat varmasti paremmin tuollaisiin paperisiin rasioihin. Tykkään kuitenkin siitä, kuinka söpöltä tuollaiset pyöreät karkit näyttävät noissa rasioissa vaikkakaan noiden lakukuulien väri ei ole kaikista houkuttelevin. Ehkä voisin ostaa joku päivä testiin esim. irtokarkkihyllystä löytyviä toffeepalloja?




Olen nyt askarrellut rasioita sellaisena pienenä iltapuhteena aina muutaman rasian illassa. Rasioita on tällä hetkellä kasassa jo n. 50 kappaletta, mutta vielä pitää askarrella vähän lisää. Tämän hetkisellä vieraslistallamme on nimittäin yli 90 nimeä!

Millaisia vieraslahjoja teille on tulossa?

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ei ei ja vielä kerran ei

Makuja on varmasti yhtä monia kuin on morsiamiakin ja monesti vielä sitäkin selvempää, mistä pitää, on se, mistä ei todellakaan pidä. Tässä postauksessa aionkin siis esitellä asioita, joita EN HALUA omiin häihini. Tarkoituksena ei ole missään nimessä mitenkään mollata niitä morsiamia, jotka puolestaan pitävät alla listatuista asioista. Ennemminkin haluan tuoda esille, kuinka ihanan erilaisia me morsiamet osaammekin olla! :D

  • EI mitään yhtä selkeää teemaväriä
  • EI ruusu/murattiköynnöksiä tai -kaaria
  • EI ruusunterälehtiä
  • EI menu/ohjelmakolmioita
  • EI hääparin omia laseja
  • EI cover/humppabändiä
  • EI karaokea
  • EI miljoonia puheita
  • EI lohikeittoa, makaroonilaatikkoa tai yms. perusruokia
  • EI väkeviä viinoja
  • EI mansikkakermakakkua
  • EI kuppikakkukakkua 
  • EI rumaa/hassunhauskaa hääparia esittävää kakunkoristetta
  • EI värillistä tai moniväristä mekkoa
  • EI tiaraa
  • EI hanskoja
  • EI tylsäntavallista helmikaulakorua

  • EI valkoista pukua sulholle
  • EI plastronia sulholle
  • EI hattua sulholle
  • EI isoa liutaa kaasoja ja morsiusneitoja samannäköisissä mekoissaan
  • EI pieniä morsiusneitoja tai sulhaspoikia

  • EI kyyhkysiä
  • EI hevoskärryjä


Mutta eikös se mene niin, että älä ikinä sano "ei ikinä", joten luultavasti meidän häissä tulee lopulta olemaan jotain näistä:D

Millaisia asioita teidän "ei todellakaan" -listalta löytyy?

torstai 15. helmikuuta 2018

Hääbudjettipohdiskeluja

Häät maksavat, sen tietää jokainen. Se, kuinka paljon ne maksavat, on kuitenkin monen tekijän summa. Isoimpina tekijöinä häiden kustannuksiin vaikuttavat etenkin vierasmäärä ja juhlapaikka. Niiden lisäksi hankintalistalla on mm. hääparin puvut, kukat, kutsut ja valtava määrä pikkujuttuja, joista voi syntyä varsin isokin summa. Olen lueskellut jo useamman vuoden ajan hääblogeja ja pistänyt mieleen erilaisia hääbudjetteja, joita niissä on kertoiltu. Tietojeni pohjilta lähdin muotoilemaan meille alustavaksi budjetiksi n. 10 000 euroa. Ajattelin tuon summan kuitenkin sellaiseksi ylärajaksi, jonka alapuolella haluan hääkustannuksissamme ehdottomasti pysyä. Mitä enemmän alle sen parempi.


Maalailin vähän alustavia arvioita siitä, kuinka paljon mikäkin voisi maksaa ja sain alla olevilla laskelmilla summaksi 10 500€. Shiiit! Osa menoeristä (kuten juhlatilaan liittyvät kulut) on jo melko tarkasti tiedossa, joten budjetissa on jotain varmaakin, mutta monien juttujen kohdalla heittelehtimistä tulee luultavasti tapahtumaan suuntaan sekä toiseen. Osa kohteista saattaa olla ali- ja osa taas ylibudjetoituja, mutta tietenkin toivon, että ylibudjetoituja olisi enemmän. 

Ideaalitilanteessa lopullinen hääbudjetti muotoutuisi n. 8 000 - 9 000 euron pintaan, mutta se taitaa kuitenkin olla hieman toiveajattelua, sillä juhlatila ja ruoka tulevat varmuudella nielemään yli 5 000€, enkä tiedä, kuinka paljon pystymme nipistämään erilaisista pikkujutuista. En nimittäin halua jättää joitain juttuja ostamatta/tekemättä vain siksi, että säästäisimme sillä muutaman kympin tai satasen. Mutta aina, kun koen, että se on mahdollista, penniä venytetään mahdollisimman pitkälle. Halpaa lystiä häät ei kuitenkaan missään nimessä ole, joten ei auta, kun ruveta laittamaan rahaa säätöpossuun. 


Juhlatila
  • Budjetoitu: 2500 €
  • Maksettu:
    • Varausmaksu 500 €
Ruoka
  • Budjetoitu: 3 500 €
  • Maksettu: -
Juoma
  • Budjetoitu: 600 €
  • Maksettu: -
Musiikki
  • Budjetoitu: 500 €
  • Maksettu: -
Valokuvaaja
  • Budjetoitu: 1000 €
  • Maksettu: -
Koristeet
  • Budjetoitu: 200 €
  • Maksettu: -
Kukat
  • Budjetoitu: 100 €
  • Maksettu: -
Morsiamen pukeutuminen + laittautuminen
  • Budjetoitu: 1200 €
  • Maksettu: -
Sulhasen pukeutuminen + laittautuminen
  • Budjetoitu: 600 €
  • Maksettu: -
Kaasot + bestman
  • Budjetoitu: 200 €
  • Maksettu: -
Kutsut + paperituotteet
  • Budjetoitu: 50 €
  • Maksettu: -
Kuljetukset
  • Budjetoitu: 50 €
  • Maksettu: -
Yhteensä: 10 500 €

Laitan tämän budjettilistan etusivun yläpalkkiin, joten sieltä voi halutessaan tutkailla, millaiseksi tämä meidän budjetti alkaa kehkeytymään ja minkä verran rahaa mihinkin menee. Päivittelen budjettia sitä mukaa, kun maksut alkavat varmistua ja erilaisia hankintoja tulee tehtyä.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Tyttö tahtoo löytyy nyt instagramista

Sellaista tulin kertomaan, että tämä Tyttö tahtoo -blogini löytyy nyt myös instagramista. Halukkaat voivat siis klikkailla itsensä seuraajaksi myös sitä kautta. Instagramiin on näillä näkymin luvassa jonkun verran sellaista behind the scenes materiaalia esim. erilaisista askarteluprojekteista ja sneek peekkejä blogiin tulevista jutuista sekä tietysti myös tietoa uusista blogipostauksista. Instagram-tilini tulee luultavasti myös elämään blogia paremmin hetkessä mukana kun taas tämä blogi päivittyy hieman verkkaisempaan tahtiin ja aina hieman jälkijunassa tapahtumiin nähden. 



Tyttö tahtoo instagram-tilille pääsee blogin oikeasta reunasta löytyvien instagram-kuvien kautta taikka etsimällä instagramista tilin tyttotahtoo. Myös hashtagilla #tyttotahtooblogi löytää oikeaan paikkaan. 


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Mulla on kaaso!

Kävimme eilen siskoni ja äitini kanssa teatterissa. En ollut vielä nähnyt heitä kihlautumisemme jälkeen, joten samalla reissulla tuli paljastettua tämä ilouutinen sekä kerrottua myös hääsuunnitelmistamme. Minulle oli heti alusta lähtien selvää, että haluan siskoni kaasokseni, joten kysyin siskoltani samaan syssyyn myös tämän kaasokyssärin. Tai oikeastaan annoin kortin. Minusta sellaiset kaasoboksit, joita monet kokoavat kaasoilleen kysyessään tämän kysymyksen ovat kivoja, mutta koin sellaisen kuitenkin omalla kohdallani vähän turhakkeeksi. Siksipä en ruvennut kokoamaan mitään erityisempää lahjaa siskolleni vaan askartelin vain pienen kortin, jossa on kaikki olennaisimmat. Toiselta puolelta korttia löytyy netistä bongaamani teksti "I have my mister but I can't say I do without my sister" sekä "tulisitko kaasokseni?" -kysymys ja toisella puolella on save the date -tyyppinen kalenteri häidemme ajankohdasta. Ja kuten otsikosta voi päätellä, siskoni suostui tehtävään:)




Tein samanlaisen save the date -kortin myös vanhemmilleni, joten annoin tavatessamme kirjekuoret sekä siskolleni että äidilleni ja tämä hääasia paljastui heille heidän luettuaan kortit. Kumpikaan ei onneksi ehtinyt ennen sitä huomata sormustani, joten yllätys onnistui, vaikkakin äiti oli jo kuulemma aavistellut, että tälläisia uutisia saattaisi olla lähiaikoina tiedossa. 

J:n vanhemmille kerroimme asiasta jo aiemmin tällä viikolla, kun he kävivät luonamme kylässä. Tein myös heille tuollaisen save the date -kortin. 

Myös J:llä on jo bestman hommattuna, sillä hän pyysi veljeään bestmanikseen heti kihlauksen jälkeen. Tämän enempää kaasoja ja bestmaneja meille ei sitten olekaan tulossa, joten meillä on nyt häätiimi koossa!

perjantai 9. helmikuuta 2018

Miten meistä tuli me


Meidän tarinamme sai alkunsa loppukeväästä vuonna 2016 ah niin ihanan Tinderin kautta. Ei siis mikään maailman romanttisin "katseemme kohtasivat ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä"-kohtaaminen, mutta so what. Viestittelimme ensin toisillemme jonkun aikaa ennen kuin päätimme tavata kasvotusten. Ensitreffeillä J vei minut pelaamaan biljardia ja jotenkin oli ensihetkistä alkaen sellainen olo, että toisen kanssa on hyvä ja helppo olla. Ensitreffien jälkeen rupesimme tapailemaan melko tiiviiseen tahtiin ja eipä siinä sitten kauhean kauan mennytkään, kun voitiin jo sanoa seurustelevamme. Itse kuvailen asiaa niin, että silloin ensitreffeillä kuului vain klik, kun palaset loksahtivat kohdalleen. Vuosipäiväämmekin päätimme viettää ensitreffipäivänämme, koska meidän ei ole tarvinnut mitenkään erikseen sopia, että mistä lähtien aloimme seurustelemaan. Suhteemme alkoi tavallaan heti ensitapaamisesta. 

Yhteen muutimme syksyllä 2017. Asiasta oli toki ollut puhetta jo aiemminkin, mutta emme halunneet hätiköidä asian suhteen, vaan ryhdyimme toimiin vasta kun aika tuntui oikealta. Aluksi suunnittelimme, että olisimme heti ostaneet yhteisen kodin, mutta erinäisten työ- ja asuntotilanteiden takia päätimme kuitenkin, että minä muutan J:n kaksioon Vantaalle ja etsimme hieman isomman yhteisen kodin sitten myöhemmin. Tällä hetkellä ajatuksenamme on juhlia ensin häät alta pois ja miettiä asumiskuvoita uudestaan taas sitten sen jälkeen. 


Häävuoden löimme lukkoon tammikuussa 2018 ja silloin myös kävimme varaamassa hääpaikkamme. Kihloja ei kuitenkaan oltu vielä tuolloin vaihdettu vaan (kuten viime postauksessa kerroin) kihlautuminen tapahtui 1.2.2018. J kertoi, että päätti kosia juuri silloin, koska se oli tarpeeksi helppo päivämäärä muistettavaksi. Nauroimmekin, että eihän siinä tosiaan tarvitse kuin laskea yy kaa ja muistaa vuosi niin päivämäärä on tiedossa:D

Nyt olemme kulkeneet yhteistä polkua n. 1v 8 kk ajan ja h
äiden koittaessa olemme siis olleet yhdessä n. 3 vuotta. Joidenkin mielestä se saattaa kuulostaa  melko lyhyeltä ajalta, mutta meidän mielestämme ihan riittävältä. Osa ystävistäni on mennyt naimisiin nopeammallakin aikataululla. Jotenkin sen vain tietää, kun se oikea tulee vastaan, joten turha kai tässä tämän kauempaa on ruvetta odottelemaan ihan vain sen takia ettei hätiköisi. Vaikka emme ole olleet tämän kauempaa yhdessä, olemme kuitenkin ehtineet kokea yhdessä sekä arkea että juhlaa ja iloja sekä suruja. Olemme oppineet tuntemaan toistemme hyvät sekä huonot puolet ja luoneet yhteisen elämän. Me myös koemme, että olemme jo niin selkeästi me, ettei häät ole meille mikään uuden alku vaan ennemminkin vain jatkumo meidän tarinallemme ja eräs merkkipaalu (toivottavasti hyvinkin pitkällä) yhteisellä taipaleellamme.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Kosinta ja kihlasormus


En ole ikinä haaveillut mistään spektaakkelimaisista kosinnoista ja varsinkaan mistään julkisista rakkaudenjulistuksista suuren ihmisjoukon edessä. Mielestäni kosinta on kahden ihmisen välinen asia ja toivoin, että kun koittaisi hetki, jolloin minua kosittaisiin, se tapahtuisi kahden kesken jossain rauhallisessa paikassa. Ja mikä olisikaan rauhallisempi ja kahdenkeskisempi paikka kuin oma koti, joten toiveisiini vastattiin ja J kosi minua 1.2.2018 kotisohvalla kesken ruuanlaiton. Täydellistä sanon minä! 

Olimme juuri laittaneet ruuan uuniin ja lösähdin sohvalle katsomaan telkkaria. Minulla ei ollut mitään aavistusta, että jotain sellaista voisi tapahtua sillä hetkellä, mutta niin vain J tuli sohvaa kohti, polvistui ja sanoi "kuules kultsi, tulisitko mun vaimoks?". Vastasin tietysti "kyllä" ja siinä me sitten olimme kotisohvalla lököverkkareissamme ja tukka sekaisin tuoreena kihlaparina. Niin ihanan yksinkertainen ja arkinen kosinta, että en osaa kuin hymyillä, kun ajattelen sitä:D

Olin puhunut J:lle etukäteen, että kun kosinta koittaa niin tahtoisin mielelläni valita itse sormukseni. Ei sillä ettenkö luottaisi J:n sormusmakuun, mutta kihlasormus on kuitenkin asia, joka tulee olemaan sormessa loppuelämän, joten olisi kiva, että se olisi sitten oikeasti tosi mieluisa. Varmuuden vuoksi olin myös pariin otteeseen kuvaillut hieman toivomiani sormusmalleja ja väriä, joten jos J olisi halunnut ostaa sormuksen valmiiksi, hän olisi tiennyt minkälaisista pidän. J kuitenkin päätti kunnioittaa toivettani ja kosinta suoritettiin ilman sormuksien laittoa. 

Kipitimme kuitenkin heti parin päivän päästä yhdessä sormuskaupoille valitsemaan kummallekin mieluisan sormuksen. J halusi ihan perinteisen keltakultaisen sormuksen ilman mitään ihmeempiä krumeluureja ja minulla taas oli mielessäni muutama valkokultainen sormus, joita olin jo muutamaan otteeseen ihaillut netistä. Nettiselailujeni perusteella olin tykästynyt etenkin kolmentyyppisiin sormuksiin: yksitimanttisiin, joissa on upotettu kivi, kapeisiin rivisormuksiin sekä timanttihiottuihin sormuksiin.


Ennakkoselailujen perusteella halusin ehdottomasti mennä sovittamaan Laatukorun kihlasormusvalikoimista löytyvää timanttihiottua valkokultaista sormusta, joka olisi ollut hinnaltaankin vain vajaat 200€. Pettymyksekseni sormus oli kuitenkin jotenkin laimean näköinen sormessa, joten rupesin sovittelemaan seuraavaksi rivisormuksia. Laatukorusta ei löytynyt täydellistä yksilöä, joten jatkoimme matkaa Timanttisille, jossa toinen sovittamani sormus olikin sitten "the ring". Sovitin vielä varmuuden vuoksi paria muutakin samantyylistä sormusta, mutta palasin vain jokaisen jälkeen tähän tiettyyn sormukseen, joten sen kauempaa miettimättä päätin, että se olisi sormukseni. Myös J:n mielestä kyseinen sormus oli ehdottomasti paras sovittamistani sormuksista. Myymälästä sattui vielä kaiken lisäksi löytymään minun kokoni, joten sain sormuksen heti mukaani. J:n sormus puolestaan piti laittaa tilaukseen, mutta sen saamme luultavasti käydä hakemassa jo tällä viikolla.


Sormus, jonka valitsin on Jyväskyläläisen Kultaseppä Ailion valmistama 11 kivellä varustettu siro rivisormus (malli nro 1416B). Sormus erottui edukseen muista rivisormuksista, sillä siinä oli jotenkin erityisen nätisti istutetut timantit ja se oli ihanan kapea. Minun porkkanasormiini ei nimittäin pysty laittamaan kovin paksua sormusta ja etenkään kahta paksua, joten sormuksen valinnassa on ajateltu hieman myös tulevia häitä. Lisäksi halusin kihlasormuksen, joka on myös ulkonäöltään sellainen, johon on helppo yhdistää sitten myöhemmin myös vihkisormus. Mielestäni kihlani täyttää tämän kriteerin.

Rahaa kihlasormukseen meni hieman enemmän kuin olisin toivonut, mutta onneksemme Timanttisilla oli sopivasti -25% alennus kaikista timanttikoruista, joten täyttä hintaa emme sormuksesta maksaneet. Lisäksi myyjä antoi ystävällisesti hieman alennusta myös J:n sormuksesta. Tulevan vihkisormuksen hankinnassa yhtenä kriteerinä voisi kuitenkin olla, että se maksaisi korkeintaan saman verran kuin kihlani, mutta mielellään vähemmän. En nimittäin todellakaan halua, että sormuksiini uppoaisi monia tonneja rahaa, joten en aio edes haaveilla mistään yli tuhannen euron hintaisista sormuksista.


Vaikka meillä on jo myös häät suunnitteilla, niin kyllä tuo kihlautuminenkin toki tuntuu hirmuisen ihanalta. Aivan kuin sormessani olisi nyt eräänlainen vahvistus sille, että "sinut minä haluan".

lauantai 3. helmikuuta 2018

Juttuhan on niin...

... että me ei oltu vielä hetki sitten kihloissa. Olin jo aika varma, että saan kirjoittaa tänne blogiinkin postauksen, jossa kerron, kuinka vielä odottelen kosintaa, vaikka hääpäivämme on jo lyöty lukkoon, mutta toisin kävi.

Monilla morsiamilla hääsuunnittelu alkaa varmasti vasta kosinnan jälkeen, mutta meilläpä tilanne on ollut hieman toinen. Itselleni ainakaan kihlautuminen ei ole se iso juttu vaan tavallaan välivaihe ennen naimisiinmenoa, joten sinällään asialla ei ole ollut kiire. Se, mikä on tehnyt tilanteesta kuitenkin hieman hankalan, on etten ole halunnut kertoa hääsuunnitelmistamme kenellekkään ennen kihlausta. Olen jotenkin kokenut, että olisi hassua ruveta puhumaan häistä ystäville ja sukulaisille ilman minkäänlaista rinkulaa sormessani. Ainoat henkilöt, joille olen tähän mennessä kertonut asiasta ovat mummoni sekä muutamat työkaverit. 
Vielä tällä hetkelläkään nämä meidän hääaikeemme eivät ole perheidemme eikä ystäviemme tiedossa, joten jos joku tietää/tunnistaa minut näiden tekstien perusteella niin hyst hyst, säilytetään salaisuus vielä hetken aikaa jooko?:) Olemme nimittäin menossa TÄNÄÄN (!!!) J:n kanssa sormuskaupoille, joten sen jälkeen olisi sitten pikkuhiljaa tarkoitus julkistaa tämä uutinen kaikille. Sen verran innoissani olen kuitenkin ollut näistä hääjutuista, etten ihan kamalan kauaa varmastikaan olisi edes pystynyt pimittämään asiaa perheeltäni ja lähimmiltä ystäviltäni.

Mutta jos minua ei kerta oltu kosittu, miten sitten päätimme mennä naimisiin?

Hääsuunnitelmamme alkoivat ihan niinkin yksinkertaisesti, että aloimme suhteemme edetessä pikkuhiljaa puhumaan ajatuksistamme naimisiinmenon, perheen perustamisen ja yms. suhteen. Kerroin jossain vaiheessa J:lle haaveilemastani hääpaikasta. Näytin hänelle kuvia kyseisestä paikasta ja kävimme kävelyllä paikan lähistöllä. Myös J piti paikasta, joten päätimme, että se olisi häidemme pitopaikka. Syksyn puolella aloin sitten alustavasti kyselemään, olisiko kesä 2019 hyvä häiden ajankohdaksi vai odottaisimmeko vielä seuraavaan kesään. J rupesi pohdiskelemaan asiaa ja totesi, että kesä 2018 tulee ainakin liian äkkiä, mutta 2019 olisi hänenkin mielestään hyvä. Tämän päätettyämme marssimme tammikuussa järjestetyyn esittely/varaustilaisuuteen ja nyt meillä on hääpaikka varattuna toukokuulle 2019! 

Minä olen siis (ylläripylläri) ollut aktiivisempi osapuoli näissä hääsuunnitelmissa, mutta tuntuu, että asiat ovat kuitenkin edenneet varsin luonnollisesti eteenpäin. Siksipä en halunnut stressata liikoja kihlautumisestakaan. Ajattelin, että eiköhän J hoida sen sitten, kun sopivaksi näkee. Ja niin hän tekikin:) En kylläkään oikeastaan osannut odottaa kosintaa vielä näin äkkiä, sillä
 J:n mielestä hääsuunnittelun aloittaminen 1,5v ennen häitä on vähän hassua. Ajattelin, että hän haluaa vielä vähän lykätä kihlautumista ja sitä myötä hääpäivän julkistamista. Mutta eipä halunnutkaan!  

Tarkemmat yksityiskohdat kihlautumisesta luvassa seuraavassa postauksessa:)