sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Hääyö Scandic Helsinki Airportissa

- - -  TÄMÄ BLOGIPOSTAUS ON TEHTY YHTEISTYÖSSÄ SCANDIC HELSINKI AIRPORTIN KANSSA - - -


Ajattelin nyt aloittaa häiden läpikäymisen hieman nurinkurisesti eli hääyöstä. Hääkuvien saamisessa kestää nimittäin hetki, mutta hotellikuvat ovat tietty itse räpsimiäni, joten ne pystyn esittelemään heti. 

Me haluttiin J:n kanssa vähän jotain luksusta häiden päätteeksi ja päätimme viettää hääyömme hotellissa. Halusimme hotellin sijaitsevan lähellä juhlapaikkaamme, jotta juhlista olisi lyhyt matka hotellille, joten rajasimme hotellihakumme Vantaan hotelleihin. Viimekesäisen hotellitutkailun jälkeen päädyimme valitsemaan hääyönviettopaikaksemme lentoaseman kupeessa sijaitsevan Scandic Helsinki Airportin. Kyseisen hotellin huoneet nimittäin miellyttivät ulkonäöllisesti eniten silmäämme ja lisäksi Scandic-hotelleista saa hääpareille räätälöidyn hääyöpaketin, joka sisältää: 

- Majoituksen 2 hengen huoneessa (huonetyypit vaihtelevat hotellista riippuen)
- Aamiaisen huoneeseen (sisältää mm. kuohuviinipullon, kahvia, mehua, smoothiet, croissantteja, suklaakakkua, hedelmiä ja vaikka vallan mitä)
- Myöhäisen huoneenluovutuksen klo 14.00 (myöhemminkin voi lähteä aina klo 18:00 asti, klo 14.00 jälkeinen check out maksaa 10 € per tunti)
- Maksuttoman internetyhteyden
- Hotellin kuntohuoneen ja saunan käyttömahdollisuuden
- Scandic Friends -edut ja pisteet (jos löytyy jäsenyys)

Hääpakettitarjous on voimassa viikonloppuisin ja varauksen voi tehdä netistä (koodilla WED), Scandicin puhelinkeskuksen kautta tai suoraan haluamastanne hotellista. Itse varasimme huoneen suoraan hotellista sähköpostin välityksellä ja se sujui näppärästi. Lisätietoa hääpaketista löytyy Scandicin nettisivuilta

Meidän juhlapaikan varausehtoihin kuului, että paikan tuli olla tyhjänä vieraista sekä omista tavaroista vähän yli kello yksi yöllä. Päätimme siksi pistää vieraille pilkun puolille öin, jotta siivousporukka ehtii sitten vielä rauhassa pakkailla tavarat kasaan. Itse päätimme poistua juhlista vähän ennen puolta yötä, jotta vieraatkin tajuavat sitten pikkuhiljaa ruveta lähtemään. Suunnitelmassa pysyttiin ja kello taisi olla suunnilleen varttia vaille kaksitoista, kun hyvästelimme vielä paikalla olleet vieraat ja hyppäsimme meidät hotellille vieneen auton kyytiin. Kurvasimme matkalla mäkkärin autokaistan kautta, sillä siinä kohtaa iltaa alkoi jo taas maha hieman kurnia ja ajattelimme, että on parempi syödä vähän yöpalaa kuin odottaa aamuun asti ruuan saamista. 



Hotellihuoneeseen päästyämme meitä oli vastassa ihanan näköinen huone, jossa oli suklaasydämin sekä pyyhejoutsenin koristeltu sänky sekä ihana onnitteluviesti hotellin henkilökunnalta. Heitimme heti huoneeseen päästyämme juhlavaatteemme pois ja hyppäsimme sänkyyn mutustamaan hamppareitamme. Ennen nukkumaankäyntiä oma hommansa oli vielä kampaukseni avaamisessa sekä meikkien poistamisessa, mutta pian näiden toimenpiteiden jälkeen uni alkoikin jo voittaa. Kroppani kävi kuitenkin selkeästi sen verran ylikierroksilla, että uni ei kuitenkaan maittanut itselläni kovinkaan pitkään. Heräilin jo aamuvarhaisella katselemaan vieraiden instagramiin lisäilemiä kuvia ja tunnelmoimaan hääpäiväämme. Jonkun aikaa sain siis vain fiilistellä yksikseni ennenkuin J:kin heräsi yhdentoista aikoihin huoneeseemme tuodulle aamupalalle. 




Olin jotenkin ajatellut, että huoneeseen tuotu aamiainen sisältäisi vain perus kahvit, mehut, sämpylät, kakut ja skumpat, mutta mitä vielä! Huoneeseemme tuotu kärry oli täynnä jos jonkinmoista aamupalaruokaa, jota olisi helposti riittänyt ainakin neljälle hengelle! Mutustelimme niin paljon kuin mahaan mahtui ja ennen hotellista lähtöä söimme vielä hieman uudestaan, mutta silti ruokaa jäi yli, vaikka hyvää olikin!:D







Me varasimme hääyötämme varten kylpyammeellisen huoneen ja otimme lisäksi pari tuntia myöhäisemmän check outin eli saimme nautiskella huoneemme tarjonnasta klo 16 saakka. Tämä oli varsin hyvä veto, sillä nyt aamussa ei ollut yhtään kiireen tuntua vaan saimme rauhassa syödä, käydä kylvyssä sekä ihan vain köllötellä telkkarin ääressä. Hääyö sekä seuraava päivä olivat ihana pieni rauhoittumisen hetki kaiken tohinan välissä. Siirryimme nimittäin hotellilta suoraan J:n vanhempien luokse purkamaan siivousporukan pakuun pakkamia tavaroita, joten kovin pitkää häälomaa emme vielä tässä kohtaa ehtineet viettämään. Onneksi häämatkaan ei ole kovin montaa viikkoa aikaa.



Hääyöhotellimme sijaitsee siis aivan lentokentän kupeessa, joten jos joku teistä on lähdössä heti häiden jälkeen häämatkalle niin en voi kuin suositella Scandic Helsinki Airportia (ja suosittelen toki muillekin). Eikun vain kentän viereen yöksi ja menoksi! 

Kiitos vielä Scandic Helsinki Airport + henkilökunta kestitsemisestä ja hyvästä palvelusta! Meillä oli ihanan rentouttava hääyö!

perjantai 17. toukokuuta 2019

Hääpuvun tarina

Ennen kuin saamme viralliset hääkuvat ja pääsen paneutumaan paremmin itse hääpäivään, olisi vuorossa (pitkä!) postaus aiheesta, joka tuntui herättävän melkoisen paljon mielenkiintoa ja odotusta tässä matkanvarrella, eli hääpukuni! Tänään ajattelin siis paneutua tarkemmin pukuni tarinaan ja siihen, kuinka löysin hääpukuni, taikka oikeastaan, kuinka päädyin tekemään sen itse. En ole ennen häitä jakanut pahemmin kuvia sovituksista taikka muutenkaan hääpukuprojektistani, joten tänään on luvassa sekä sovituskuvia että kuvia mekkoprojektin varrelta (sikäli mikäli olen jotain kuvia ottanut).

Mekkotarinani alkaa tietysti sovituksista, joita minulle ehti kertyä yhteensä neljä, kolmessa eri liikkeessä. Ensimmäisellä sovituskerralla päädyin Fleur d'Orange -liikkeeseen, koska olin heidän nettisivujen kautta tykästynyt muutamaan heiltä löytyvään Mary Bride sekä Bianco Evento -merkin pukuun, sekä edulliseen hintatasoon. Taisin sovitella liikkeessä muistaakseni viittä eri pukua ja alla olevissa kuvissa näkyy näiden pukujen kärkikolmikko. Ensimmäisen puvun kohdalla tykkäsin sen veistoksellisuudesta ja myös yläosa oli mielestäni varsin kiva, joskaan en ollut aivan varma oliko kyseinen pitsi ihan lempparini. Näin jälkikäteen katsottuna puku näyttää kyllä tosi kivalta kuvissa, mutta tunne puvun sisällä ollessa ei ollut ihan niin kiva. Helma oli jotenkin vähän raskaan ja tönkön tuntuinen. Toisessa kuvassa oleva puku puolestaan oli periaatteessa kaikkea mitä hain ja niin nätti kuin onkin, se ei kuitenkaan vain tuntunut omalta. Alemmissa kuvissa näkyvä puku puolestaan tuntui omalta ja siitä muodostui lempparini tässä liikkeessä. Puku olisi ollut melko edullinen, siinä oli ihanan kevyt helma, kiva pääntie ja mieluisa pitsi. Kokopitkät hihat kuitenkin tuntuivat turhan tunkkaisilta ja olisin halunnut lyhentää ne 3/4 pituuteen (kuten ne kuvissakin on nostettu) ja lisäksi selkä oli omaan makuuni aivan liian umpinainen, jolloin sitäkin olisi pitänyt avata ja kaikenkukkuraksi vielä vyökin vaihtaa. Muutostöitä olisi siis ollut paljon, enkä siltikään olisi saanut haaveilemaani avointa pitsireunaista selkää, joten puku jäi liikkeeseen (vaikka jäikin vielä tässä kohtaa vakavaan harkintaan).




Ensimmäisen sovituskerran perusteella oma mielikuvani unelmieni hääpuvusta kuitenkin vahvistui ja selkiytyi. Kriteereinä oli:


- valkoinen
- sweetheart kaula-aukko
- pitsiä yläosassa
- piparkakkureunainen avoin selkä
- hihat
- vyötäröltä levenevä kevyt helma
- simppeli vyö, jossa ei ole koristeita, josta solmitaan rusetti selkäpuolelle
- kohtuuhintainen

Tyylillisesti minulla ei siis ollut hakusessa mikään sellainen erityisen tyylikkään naisellinen hääpuku vaan enemmin vähän sellainen tyttömäinen ja keijukaismainen mekko, joka olisi samalla yksinkertaisen tyylikäs. En myöskään halunnut pukuuni kauheasti mitään kauhean juhlavia kimalteita ja koristeluja vaan halusin sen olevan ennemmin jotain rentoa ja simppeliä, taisinpa käyttää joskus jopa sanaa arkinen:D

Näillä kriteereillä siis jatkettiin ja toinen sovituskertani suuntautui Zazabella-liikkeeseen. Siltä reissulta ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään näytettävää, sillä mikään mekko ei oikein iskenyt. Samalla kertaa kävin kuitenkin myös Stockmannin yläkerrassa sijaitsevassa White Dress -liikkeessä, jonne palasin vielä uudestaan äitini ja siskoni kera. White Dressissä ihastuin etenkin By Malina -merkin pukuihin (joita olin katsellut jo ennakkoon netistä), mutta sovittelin myös muutakin. Ensimmäisessä kuvassa näkyvän puvun otin sovitukseen etenkin sen ihanan pitsin takia. Selkäpuoli puvusta osoittautuikin aivan ihanaksi, mutta en kuitenkaan lämmennyt v-aukkoiselle kaula-aukolle yhtään. Lisäksi olin nähnyt kyseisen puvun useammissa eri kuvissa muiden morsiamien päällä, joten erikoisuudestaan huolimatta se ei tuntunut uniikilta. Myös kakkoskuvan pitsipuvussa ongelmana oli kaula-aukko. En tuntenut itseäni yhtään kotoisaksi v-aukkoisissa puvuissa, vaan halusin, että etuosa olisi umpinaisempi. Myöskään kokopitsinen puku ei tuntunut oikein omalta, vaikka kuvissa se kieltämättä näyttääkin hurjan nätiltä. Kolmannen kuvan puvussa kaula-aukko oli enempi sitä, mitä hain, mutta kuten kuvastakin näkee, olen vähän turhan tikku tuollaisiin vartalonmyötäisempiin mekkoihin ja puku oli lantiolta ihan liian löysä (sekä kokopitsinen). Kokeilimme kuitenkin samaa mekkoa myös irtohameen kera (kuva 4), jolloin kokonaisuus alkoi näyttämään enemmän siltä, mitä hain. White Dressissä oli myös mekko (By Malina -merkin Isa-puku), joka osoittautui lempparikseni, mutta joka ei jostain syystä päätynyt kuviin. Liikkeessä mekkoa pystyi sovittamaan sillä hetkellä vain vihreässä värissä, joten ihan tarkkaa kuvaa lopullisesta kokonaisuudesta ei saanut, mutta voin kertoa, että ei ollut kovin kaukana, että olisin tilannut kyseisen puvun. Lopulta asiaa mietittyäni en kuitenkaan jotenkin vain millään halunnut maksaa yli tonnia niin simppelistä mekosta. Mutta jos en olisi päätynyt tekemään mekkoa itse, kyseinen mekko olisi hyvinkin saattanut olla hääpukuni.





Koska mekkokriteerini olivat tässä kohtaa muotoutuneet todella tarkoiksi, turhauduin vähän morsiuspukuliikkeissä kiertelyyn ja sen täydellisen puvun etsimiseen ja aloin sen sijaan selaamaan tori.fi:tä etsien kehityskelpoista yksilöä, jonka pystyisin muokkaamaan haluamani kaltaiseksi. Ja niin vain hääpukuni tupsahti yhtäkkiä silmieni eteen: Zazabellan kevyt sifonkihelmainen mekko sweetheart pääntiellä ja pitsiyläosalla hintaan 200 €. Kävin sovittamassa mekkoa ensin yhtenä päivänä (se sopi todella hyvin!), mietin asiaa pari päivää ja sitten vain ilmoitin myyjälle, että kyllä minä sen otan. Hullun hommaa!:D



Puku oli minulle alusta asti siis runko, jota lähtisin muokkailemaan. Siinä oli monia juttuja, joista en varsinaisesti pitänyt kuten pitsikankaan ulkonäkö, koristevyö, selkäpuolen liiallinen umpinaisuus sekä turhan kapoinen helma. Mutta noin niinkuin malliltaan se oli kuitenkin juuri sellainen, kuin halusinkin ja se istui yläosasta todella hyvin, joten potentiaalia löytyi.

Seuraavaksi ei auttanut kuin lähteä metsästämään kankaita muokkauksia varten. Eurokankaasta onneksi löytyi kaikki tarvittava yhdellä kertaa. Halusin siis vaihtaa yläosan pitsin uuteen sekä lisätä hihat, joten ostin pitsikangasta ja lisäksi halusin muhkeutta helmaan, joten ostin tylliä sifongin alle sekä lisää hieman kermaisemman väristä sifonkia päällimmäiseksi helmakerrokseksi. Ostamani pitsi oli nimittäin väriltään hieman kermaisempi/ivory/mikä lie väri onkaan kuin alkuperäinen, joten ilman ylimääräistä sifonkikerrosta helman ja yläosan värit olisivat vähän riidelleet keskenään. Ja tuplasofonki tarkoitti tietysti myös sitä, ettei tyllikerros näkyisi liikaa läpi. 



Varsinaiset muokkaustyöt etenivät erittäin hitaasti pienissä sykleissä. Ensimmäisenä työn alle päätyi puvun yläosa, jossa olikin eniten hommaa. Ensin irrotin vyön sekä vanhan pitsin, jonka avulla tein kaavat uutta pitsiä varten. Koska halusin avonaisen selän,  oli puvun takaosa muokattava myös muutoin täysin uuteen uskoon. Tämä tarkoitti siis pientä sovita-muokkaa-sovita-muokkaa rumbaa, jotta takaosan sai istuvaksi. Kesän ja alkusyksyn jälkeen olin kuitenkin päässyt siihen pisteeseen, että yläosa istui, uusi pitsi oli kiinnitetty ja lisäksi helmaan oli kiinnitetty tyllikerros.  


vanhan pitsin irrotus ja uuden kiinnitys
selkäpuolen ja hihojen mallailua

Tämän jälkeen mekkoprojekti kuitenkin jäi pitkäksi aikaa unholaan, kunnes helmikuussa tartuin vihdoin tuumasta toimeen ja jatkoin projektia. Kolmen varsin tehokkaan päivän aikana sain ensin kiinnitettyä hihat, joiden suhteen olin pohdiskellut, että olisiko pitkät vai lyhyet paremmat. Lopulta päädyin lyhyisiin, sillä ne tuntuivat jotenkin raikkaammilta. Toisena päivänä puolestaan valmiiksi tuli helman sifonkikerros sekä vyötärösauma ja kolmantena päivänä kiinnitin mekkoon uuden vetoketjun sekä ompelin satiinivyön. Seuraavalla viikolla tein vielä pieniä sipistelyjä, kuten kiinnitin satiinivyön mekkoon sekä laitoin vetoketjun yläpuolelle hakaset, jotta vetoketju ei pääse valahtamaan auki. Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää helman lyhennys, joka sekin saatiin hoidettua äitini avustamana maalis-huhtikuun vaihteessa ja tadaa, vihdoin hääpukuni oli valmis!



Lopputuloksesta tuli sellainen kuin haaveilinkin. Mekko on valkoinen ja siinä on sweetheart-neckline sekä pitsiyläosa, jossa on avonainen piparkakkureunainen selkäpuoli. Lisäksi siinä on kevyt helma ja vyö, josta saa solmittua rusetin selkäpuolelle. Olin niin onnellinen sekä hääpuvun valmistuttua että myös hääpäivänä, kun sain vihdoin pukea mekon päälleni. Minulla oli tosi hyvä olla puvussa koko hääpäivän. Se ei painanut eikä puristanut, ja koska siinä ei ollut mitään laahuksia tai yms. sen kanssa oli varsin helppo liikkua. Ainut, että helmakankaat meinasivat välillä jäädä korkojen alle tuolilta noustessa, mutta paria pientä langanjuoksua suurempaa damagea helmalle ei tainnut tulla. 

Mikään erityisen helppo juttu tämä mekkoprojektini ei siis kuitenkaan ole ollut enkä kyllä suosittelisi tällaista projektia kenellekkään, ellei kyseessä ole joku oikeasti taitava ompelija. Itsekin olen vain jonkunsortin käsityöharrastelija, joten puku ei lähempää tarkasteltuna näytä todellakaan mitenkään ammattimaisesti tehdyltä taikka liikkeestä ostetulta. Mutta ketä kiinnostaa, ei mua ainakaan!:D Se on kuitenkin mun puku ja olen tyytyväinen siihen. Jos kuitenkin kysytään, että tekisinkö uudestaan? Luultavasti en. Puvun tekeminen (taikka sen keskeneräisyys) on aiheuttanut jonkunverran stressiä ja vienyt paljon aikaa. Eikä pukuni ole edes mitenkään kovin erikoinen, minkä takia se olisi ehdottomasti täytynyt tehdä itse. Tuskastuin nimittäin ehkä vähän turhan äkkiä sovitteluun, joten jos vain olisin käynyt sovittelemassa enemmän, unelmien puku olisi voinut ihan hyvin kävellä vastaan liikkeessäkin. Toki ei näin halvalla. Joten on siinä itsetekemisessä tietty se hyvä puoli, että rahaa säästyi luultavasti useita satasia ellei jopa tonni. Nythän puvulleni tuli hintaa alle 300 €.



Ainiin, ja teinhän minä tosiaan hunnunkin! Tai oikeastaan viitan. Se oli melko simppeli, mutta kuitenkin jonkun verran aikaa vievä projekti sekin. Tein hunnun samasta tyllistä, jota laitoin hääpuvun helmaankin. Hunnun alaosaan tein kaartuvan reunan, johon ompelin käsin (=aikaa vievä osio) mekkoni pitsikankaan jämistä kuvioita. Lopuksi leikkasin hunnun reunat siististi ja hieman ylöspäin kapenevasti sekä leikkasin hieman kaarevuutta selän kohdalle. Hunnun nurkkiin ompelin siistit taitokset, joihin kiinnitin pätkät kapeaa satiininauhaa, joiden avulla huntu sitten kiinnitettiin pukuni olkapäille pienin rusetein. Simple as that. Hunnulle tuli hintaa alle 5 euroa eli tasan tyllikankaan hinta, sillä pitsin tosiaan otin ylijäämäpaloista ja satiininauhatkin olivat niitä paidoissa roikkuvia ripustusnaruja, jotka aina leikkaan pois uusista vaatteista:D Huntuasiaa käytin loppujen lopuksi vain kirkossa, sillä potrettikuvaukselle jäi lopulta sen verran vähän aikaa, etten viitsinyt ruveta temppuilemaan hunnun kanssa ja juhlapaikalle päästyä huntuni irtosi toiselta olkapäältä heti onnittelujen aikana, joten otin sen pois (tarkoituksena ei kyllä ollutkaan käyttää sitä enää juhlapaikalla). 

Parempia kuvia valmiista puvusta on luvassa muiden postausten yhteydessä, kunhan saadaan lisää vieraiden sekä valokuvaajamme ottamia kuvia hyppysiimme. Tässä kuitenkin yksi tähän astisista lemppareistani:


Kuva: häävieras

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Hääkirppis

Ennen kuin päästään häätunnelmiin niin tällainen pikku infopostaus. Koitan nimittäin päästä meidän häätavaroista eroon mahdollisimman nopeasti, jotta saadaan meidän koti näyttämään kodilta eikä varastolta, joten blogin yläreunasta löytyy nyt Hääkirppis-niminen palkki


Kirppisosio tulee täydentymään sitä mukaa, kun ehdin lisäilemään sinne tuotteita. Jos joku siis bongaa kirppikseltäni jotain itselleen/omiin häihinsä tarpeellista tavaraa, niin eikun vain viestiä tulemaan joko hääkirppiksen kommentteihin taikka sähköpostilla tyttotouhuaa@gmail.com. Ja jos haikailet jonkun tietyn häissämme nähdyn tavaran perään, jota en ole vielä lisäillyt kirppikselle niin saa myös kysellä niistä. Ihan kaikkea en kuitenkaan ole myymässä. Pienet tuotteet voin tarvittaessa postittaa (ostaja maksaa postikulut). Isot saa vain noutamalla ne meidän kotoa Vantaalta. Pienemmät tuotteet kulkeutuvat mukanani myös esim. Itikseen ja ajoittain mahdollisesti myös muualle päin pääkaupunkiseutua. 

Lisäilen tavarat jossain kohtaa varmaan myös häätori.fi:hin/tori.fi:hin, mutta blogin lukijat saavat nyt pienen etumatkan muihin nähden ja pääsevät ostelemaan romppeita jo nyt. En tiedä, kuinka suurta kiinnostusta ihmisillä on näitä meidän tavaroita kohtaan, mutta suositelen olemaan nopea, jos bongaat jotain kiinnostavaa, jotta ei ehdi mennä nenän edestä!:D


maanantai 13. toukokuuta 2019

Naimisissa ollaan!

Tuore rouva W ilmoittautuu! 

Kuva: Pauli Haanpää

Meidän häitä juhlittiin siis viime lauantaina ja voin kertoa, että häät meni kyllä niin hyvin! Olen tässä parin päivän aikana toistellut J:lle varmaan sata kertaa kuinka onnellinen olen siitä, kuinka ihanat häät meillä oli. Kaikki meni niinkuin oli suunniteltu ja toivottu. Ihmisillä oli kivaa, kaikki näytti nätiltä, ruoka oli hyvää ja tunnelma oli katossa. Pari kommellusta mahtui toki mukaan, mutta mikään ei mennyt pilalle, joten niillekin asioille voi nyt vain nauraa. Kerron näistä ja kaikesta muusta sitten myöhemmin lisää. 

Ajattelin kirjoitella nyt tässä lähiaikoina joitain hieman irrallisia postauksia erinäisistä asioista, jotka eivät ole riippuvaisia valokuvaajamme kuvamateriaalista (kuten valmistelut, hääyö, jne.). Ja sitten, kun saan myös kaikki valokuvaajamme ottamat kuvat hyppysiini, rupean käymään häitä paremmin, kronologisemmin ja ennen kaikkea yksityiskohtaisemmin läpi. On niin paljon kaikkea kerrottavaa, että juttua riittää kyllä varmasti vielä pitkän aikaa!

Tämän kertaisena pääpointtina siis vain, että naimisiin päästiin, kaikki meni ihanasti ja hurjan onnellisia ollaan! 

P.S. Sulhanen oli sitä mieltä, että parempi vain pistää hänenkin pärstä blogiin kuin blurrata se hääkuvista pois, joten jatkossa myös J vilahtelee kuvissa jonkun verran:)

perjantai 10. toukokuuta 2019

Hääviikko

Se ois kuulkaas semmonen juttu, että me mennään huomenna naimisiin!


Mä olen tässä viime päivien aikana koittanut toitottaa itselleni tuota asiaa, sillä tuntuu, että en ole oikein vieläkään sisäistänyt, että nyt se oikeasti tapahtuu. Olen yllättänyt itsenikin olemalla jotenkin varsin cool asian suhteen, eikä kauhean suuri jännityskään tuntunut puskevan ennen kuin vasta nyt ihan viime päivinä. Toki joistain asioista olen saattanut vähän hermoilla ja ainakin J:n mielestä olen viime aikoina osannut puhua vain häistä, mutta oma sisäinen olotilani on kaikesta huolimatta ollut melko rauhaisa. Oikeastaan vasta siis tällä viikolla ja etenkin parin viime päivän aikana on alkanut jännittämään pikkuisen enemmän. Vähän sellainen levoton olo minulla on kylläkin ollut heti alkuviikosta lähtien, ja on tuntunut, ettei malttaisi olla paikoillaan vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotakin. Saa nähdä, millainen jännitys huomenna iskee! 

Tänään ajattelin kirjoitella pienen katsauksen meidän hääviikosta, eli siitä, mitä kaikkea ollaan tämän viikona ehditty touhuilla ja saada aikaan. Me ollaan J:n kanssa molemmat lomalla tämä viikko, sillä ajateltiin, että on kivempi tehdä viimeiset häävalmistelut rauhassa, kuin että joutuisi hätäseen hoitamaan asioita aina töiden lomassa. Ei myöskään vielä tuossa joku aika sitten tiedetty, kuinka paljon hommaa hääviikolle jää, joten jos tehtävää olisi ollut enemmänkin, niin olisipahan ollut sitten aikaa hoitaa niitä. Ollaan kuitenkin saatu hommat melko hyvin pakettiin jo aiemmin, joten nyt ollaan ehditty myös rentoutumaan ja fiilistelemään, joten yhtään huono veto tämä hääloma ei ollut. Alla meidän päiväkohtaiset puuhailut:

MAANANTAI

Maanantai käynnistyi omalta osaltani kauppareissulla (kiitoslahjaostoksia), hääohjeistuksien kirjoittamisella sekä häätavaroiden läpikäymisellä, pesemisellä ja pakkailulla. J:llä päivä ei puolestaan meinannut käynnistyä millään, sillä hänellä oli viikonloppuna polttarit ja kaiken kukkuraksi hän kävi vielä su-ma yönä tekemässä vartiovuoron venekerhon satamassa. Päästiin siis yhdessä työntouhuun vasta illalla, jolloin hurautimme Plantageniin hakemaan pari isoa maljakkoa buffetpöytää varten. Alunperinhän ajatuksena oli laittaa buffetpöytään kankaisista kukkapalloista ja eucalyptuksista erilaisiin maljakoihin ja pulloihin kyhätty asetelma, mutta juhlapaikkapalaverissa kävi ilmi, että asetelma on ensinnäkin ehkä vähän liian matala ja toisekseen buffetpöydässä ei ole tilaa monelle maljakolle ja pullolle. Alkuun mietimmekin, että skippaisimme buffetpöydän koristelut kokonaan ja antaisimme ruuan olla yksinään pääosassa, mutta lopulta päädyimme kuitenkin siihen, että ostaisimme pari korkeaa maljakkoa, joihin teemme tilaamistamme harsokukista ja eucalyptuksista jonkinlaiset asetelmat. Maljakoiden hankinta tässä vähän jäi, mutta nyt nekin on siis vihdoin kotiutettu. Maanantaina ei pitänyt sisällänsä oikeastaan pakkailua ja viime hetken ostoksia kummempaa.


TIISTAI

Aamu alkoi taas pesuhommilla, kun pesaisin edellisenä iltana ostamamme maljakot (miten kaupassa voidaan myydä niin likaista tavaraa!). Hemmottelin itseäni aamupäivällä myös kasvonaamiolla ja jatkoin tavaroiden pakkailua. Tiistaina sain myös tulostettua kaikki hääohjeistukset. Tein kolme erilaista ohjeistusta: yleisohjeistuksen apujoukoille mm. aikatauluista, koristeluista ja siivouksesta, tarkemman ohjeen kaasolle ja bestmanille, joka sisältää mm. tarkan aikataulun sekä leikit ja infopuheiden sisällöt, ja ohjeistuksen juhlapaikan henkilökunnalle, jossa on kaikki heidän toimintansa kannalta tärkeä tieto. Iltapäivän puolella hurautimme kultasepänliikkeeseen ja jätimme kihlasormuksemme putsaukseen ja kaiverrukseen. J:lle ei tule vihkimisen yhteydessä uutta sormusta, joten hänen kihlasormukseensa kaiverrettiin myös hääpäivämäärä. Illemmalla J kävi pelaamassa padelia kavereiden kanssa, minä vietin laatuaikaa ilta-auringossa parvekkeella. Loppuillasta menimme vielä katsomaan chämppärifutista J:n vanhempien luo. Varsin leppoisa päivä siis.


KESKIVIIKKO

Keskiviikkona meillä oli siivouspäivä. Illemmalla hurautimme meidän kirkolle kirkkoharjoitusta ja vihkikeskustelua varten. Myös kaaso, bestman sekä vanhempani tulivat mukaan harjoitukseen ja samalla sain isäpuoleltani myös hääpukuni takaisin, sillä se oli ollut silityksessä hänen työpaikallaan. Kirkolla meitä odotti pieni ylläri, sillä kirkon pääovien edustalla oli aloitettu jonkinsortin arkeologiset kaivaukset ja oven edessä oli aidattu monttu. Ei kovin nätti näky. Kehiteltiin kuitenkin papin kanssa heti plan b. Eli jos kuoppa on lauantaina yhä siinä, käytämme poistumiseen kirkon sivuovea. Silloin vieraat mahtuvat paremmin oven edustalle ja saamme haaveilemamme poistumisen kuplasadekujaa pitkin. Muutoin kirkkoharjoitus sujui hyvin. Kävimme läpi alttarille saapumisen, vihkikaavan kohdat, polvistumiset, sormustenlaiton, kaason ja bestmanin tehtävät jne. Harjoituksen jälkeen meillä oli vielä vihkikeskustelu papin kanssa, jonka aikana kävimme vihkikaavan sanamuotoja vielä vähän tarkemmin läpi ja lisäksi pappi kyseli vähän meistä ja meidän parisuhteesta. Pappi vaikutti tosi mukavalta eikä hän esittänyt meille mitään supervaikeita kysymyksiä tai tentannut millään lailla. Olimme jo etukäteen valinneet ja ilmoittaneet papille kaikki vihkimiseen tulevat raamatunkohdat, marssit sekä virren ja vihkikeskustelua varten olimme J:n kanssa merkailleet myös netistä tulostettuun vihkikaavaan mieluisimmat vaihtoehdot ja sanamuodot vihkikaavan eri kohtiin. Pappi oli jotenkin yllättyneen oloinen siitä, kuinka aktiivisia olimme itse olleet vihkimisen sisällön suhteen. Itse olin kuvitellut, että kyllä nyt varmaan muutkin miettii sellaiset asiat jo valmiiksi, mutta ilmeisesti ei ainakaan kovin moni. Kirkolta päästyämme pidimme vielä kaason ja bestmanin kanssa pienen hääpalaverin ja kävimme läpi mm. hääpäivän kulkua, koristeluja ja tietysti heidän tehtäviään. Hääpäivän aamuna meillä on vielä aikaa miettiä viimeisetkin kuviot läpi (esim. kuka jakaa kirkko-ohjelmat, kuka menee milläkin kyydillä kirkolle, kuka opastaa lahjapöydän luona jne.), mutta pääpiirteittäin häiden sisällön ja tehtävien pitäisi nyt olla selvillä. Illalla menimme taas J:n vanhemmille katsomaan vähän chämppäriä ja grillailemaan. 



TORSTAI 

Eilen eli torstaina oli vähän leppoisampi päivä kuin olin alunperin ajatellut. Silloin oli nimittäin kukkien toimituspäivä ja olimme äitini kanssa sopineet, että hän tulisi auttelemaan niiden laitossa. Heti aamusta postilta tuli kuitenkin viesti, että kukkien toimitus on vasta illalla, joten päätimme äitini kanssa, että hoidamme kukkahommat vasta perjantaina. Kukkien saavuttua iski kuitenkin pieni paniikki, sillä osa kukista puuttui! Pikaisen Juhlakukille soitetun hätäpuhelun jälkeen sai kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä siellä pistettiin heti hösseliksi ja loput kukat luvattiin toimittaa perjantaina. Huoh! Kukkiin piti leikkailla uudet imupinnat ja laittaa ne veteen toipumaan matkasta, joten jonkun aikaa minulla meni kukkien parissa torstainakin, mutta minkään sortin kimppuihin lajittelua en vielä torstain aikana alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen sitten tehnyt. Äitilläni on onneksi myös perjantai lomaa, joten hän tulee nyt sitten perjantaina eli tänään auttelemaan kukkien kimputtamisessa. Torstain ohjelmaan kuului kukkalähetyksen vastaanottamisen lisäksi vieraskarkkirasioiden täyttö, mitä en ollut vielä aiemmin halunnut tehdä, jotta karkit pysyvät hyvinä eikä rasioiden paperi kerkeä imeä kaikkia suklaan rasvoja itseensä. J kävi myös päivällä pesemässä meidän auton sekä hakemassa sormukset puhdistuksesta (+kaiverruksesta). Ja niin muuten, meidän hääautokuviot muttuivat tässä ihan viime hetkillä. J oli nimittäin polttareissaan jutellut kaverinsa kanssa, että tämän kyseisen kaverin kaveri voisi lainata hänen mersuaan meidän hääautoksi. Itselleni hääautolla ei ole niin väliä, joten olin, että okei, sopii mulle. Meidän omalle autolle on kuitenkin myös käyttöä hääpäivänä, joten hyvä sekin oli siis saada puhtaaksi, vaikka se ei nyt hääauton kunniatehtävää saakaan. Illalla vietimme leppoisan koti-illan tehden hyvää ruokaa ja katsellen telkkarista hömppää.

PERJANTAI

Sitten päästäänkin tähän päivään eli perjantaihin. Tänään meillä olisi luvassa siis vielä kukka-asetelmien tekoa sekä tietysti tavaroiden pakkausta. Postilta tuli jo viesti, että meille olisi tulossa paketti (puuttuvat kukat), mutta nyt odottelen vielä postin soittoa, jotta saadaan sovittua toimitusaika. Sormet ristiin, että toimitus onnistuisi mahdollisimman aikaisin, eikä tarvitsisi väsätä kukkia enää iltamyöhällä. Pakkauksen suhteen ollaan varsin hyvällä mallilla, sillä suurin osa tavaroista on jo pakattuna, mutta esimerkiksi kaikki vaatteet, meikit, hääyön tavarat ja sen semmoiset on vielä pakkaamatta. Lisäksi kaikki juomat ja tavarat pitäisi illalla saada vielä pakattua pakettiauton kyytiin, jotta hääaamuna voi sitten vain hurauttaa pakun juhlapaikan pihaan ja alkaa purkamaan ja koristelemaan. Kukat jää kylläkin yöksi meille kotiin, sillä en halua niitä pimeän pakun sisään yöksi, kun ei voi tietää kuinka ne pärjäilee siellä. Lisäksi kukkia ei ehkä viitsi kuljetella veden kera (kuten ne joutuisi illalla pakettiauton kyytiin laittamaan), joten hääaamuna pitää sitten vain kaataa maljakoista vedet pois, pakata kukat kyytiin ja laittaa ne sitten taas heti juhlapaikalla takaisin veteen. Pakkaushommien lisäksi pitää ainakin vielä silittää J:n paita ja ehkä housutkin, hoitaa vähän kauneutta ja ennen kaikkea koittaa saada unenpäästä kiinni hyvissä ajoin, sillä huomenna on luvassa pitkä ja jännä päivä! Olen pari viime yötä nukkunut jotenkin tosi huonosti. Tänäänkin heräsin aivan liian aikaisin, kun stressasin kukkien saapumista. Ennen häitä olisi kuitenkin kiva saada nukuttua hyvin, jotta jaksaa pitkän päivän. Lisäksi ainakin minulla jännityskin tuntuu aina huonona olona, jos on väsynyt, joten sormet ristiin myös sen suhteen, että ensi yönä uni maistuisi. 

Mutta nyt painelen aamupalan kautta hommiin, jotta ei toivottavasti tarvitse touhuta tänään yömyöhille asti. Palaillaan asiaan sitten, kun olen rouvashenkilö! Hurjaa!