Yhden aikakauden loppu on toisen alku

Nyt ollaan päästy hääblogissani siihen pisteeseen, että on aika sanoa heipat ja kiitokset. 

Tämä tulee siis olemaan Tyttö tahtoo -blogin viimeinen postaus ja tuntuu kieltämättä aika haikealta kirjoittaa tätä. Häät ja hääbloggaaminen on ollut iso osa elämääni vajaan kahden vuoden ajan, joten nyt siis tavallaan yksi aikakausi elämästäni päättyy.

Häistä on nyt kuitenkin jo noin puoli vuotta aikaa, joten pikkuhiljaa ne ovat kieltämättä olleet yhä vähemmän ja vähemmän mielessä ja sitä myötä myös postaustahti on harventunut. Nyt tuntuukin, että kaikki on jo kerrottu (tai ainakin kaikki, mitä haluan kertoa). Olisin toki voinut kirjoitella vielä jotain vinkkipostauksia tai "miten meni noin niinkun omasta mielestä" -tyylisiä postauksia, mutta koen, että tähän on hyvä lopettaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että bloggaaminen loppuisi. 

Ennen hääbloggaamiseen hurahtamista kirjoitin Tyttö touhuaa nimistä käsityöblogia, joka hääbloggaamisen myötä jäi vähän niinkuin tauolle. Nyt on siis aika palata tuon blogin pariin. Päivitin blogia hieman tähän päivään ja jatkossa se kantaa nimeä Tyttö touhuaa - Home edition. Käsitöiden ja muiden näpertelyiden lisäksi blogissa tulee siis näkymään entistä enemmän sisustusjuttuja sekä vähän enempi sellaista lifestyle-meininkiä.

Perustin Tyttö touhuaa -blogille myös instagram-tilin @tyttotouhuaa eli minun näpertelyjäni sekä meidän kuulumisia voi jatkossa seurailla myös sitä kautta. Tällä hetkellä itseasiassa tuntuukin, että Tyttö touhuaa saattaa jatkossa olla enempi instablogipainotteinen, mutta se jää nähtäväksi, mitä tulevaisuus sitten käytännössä tuo.

Pieni päivitys meidän elämään ja kuulumisiin häiden jälkeen olisi varmaan myös tässä kohtaa vielä paikallaan. Viime kerralla kerroinkin, että meillä on ollut tässä syksyn mittaan vähän asuntoprojektia meneillään. Laitoimme syyskuussa kerrostalokaksiomme myyntiin ja sen jälkeen asiat ovatkin tapahtuneet aikamoisella vauhdilla. Meidän nykyinen koti meni kaupaksi hetkessä ja löysimme onneksemme heti uuden unelmakodin tilalle. Meidän uusi koti on Vantaalla sijaitseva paritalo, joka valmistui lokakuun lopussa. Tämän viikon alussa teimme kaupat asunnosta ja nyt pitäisikin sitten ruveta pikkuhiljaa muuttamaan eli loppuvuosi tulee sisältämään paljon sisustelua ja kodin laittoa. Näistä lähtökohdista alkaa siis myös rakentumaan Tyttö touhuaa -blogin uusi tuleminen.

Ennen kuin tämä hääblogini hiljenee lopullisesti, haluan vielä sanoa iiiison kiitoksen kaikille blogini lukijoille meidän hääprojektin seuraamisesta ja myötäelämisestä. Kiitos myös kaikista ihanista kommenteista, joita olen blogini kautta saanut. Hääbloggaaminen on ollut aivan ihana harrastus ja sen on antanut paljon. Erityisen kiitollinen olen kaikista uusista tuttavuuksista, joihin olen blogin kautta tutustunut. Toivottavasti vielä tavataan!

Seurailen hääblogeja varmasti jatkossakin ja odotan innolla kuulevani häätarinoita etenkin niiltä morsiamilta, joiden matkaa olen jo tähän mennessä alkanut seuraamaan. Myös blogin kommenttibokseihin voi jatkossakin jättää viestejä, vastailen niihin kyllä. 

Mutta sen enempää lätisemättä kiitos ja kumarrus tästä parivuotisesta hääblogitaipaleesta sekä tsemppiä kaikille, kenellä häät on vielä edessä!

Hääjuhlan loppumetrit

Lupailin viimeksi, että kertoilen vielä muutaman sanan meidän hääjuhlan loppumetreiltä. Viimeinen virallinen ohjelmanumerohan meillä oli klo 22 aikoihin suoritettu kimpun ja sukkanauhan heitto, jonka jälkeen ilta jatkui dj:n säestämänä. 

Koska meidän häissä oli vieraana jonkun verran lapsiperheitä, kauempaa tulleita sekä vanhempaa väkeä, vierasjoukko hupeni viimeistään heittoleikkien jälkeen suunnilleen puoleen. Myös meidän valokuvaaja poistui paikalta puoli yhdentoista maissa illalla, joten juhlien loppuhetkistä ei ole enää pahemmin kuvamateriaalia. Mitään sen erikoisempaa ei kylläkään enää edes tapahtunut vaan ilta jatkui tanssien, jutellen sekä tietysti juomia siemaillen ja herkkuja napostellen. Tunnelma oli rento ja leppoisa.

Tavallaan olisi tietysti ollut kiva, että kaikki vieraat olisivat jaksaneet juhlia loppuun asti, mutta ymmärrän toki, että aina se ei ole mahdollista. "Pilkkuun asti" viihtyi onneksi kuitenkin sen verran iso porukka, että tunnelma ei alkanut mitenkään lässähtämään. Loppua kohden meno alkoi kylläkin hieman rauhoittumaan, mikä oli oikeastaan ihan hyvä juttu, ettei tarvinnut lähteä juhlien ollessa parhaimmillaan.

Kun kello alkoi olla noin puoli kaksitoista, me rupesimme J:n kanssa tekemään pikkuhiljaa lähtöä. Olimme sopineet, että me poistumme paikalta puoleen yöhön mennessä, jotta apujoukoille jää sitten myös aikaa siivota tavarat ulos ajallaan. Kello taisikin olla lopulta suunnilleen varttia vaille puolen yön, kun me lähdimme eräiden häävieraiden kyydillä kohti Scandic Airportia viettämään hääyötä, josta kerroinkin jo aiemmin. Tämän jälkeen myös viimeisetkin vieraat alkoivat pikkuhiljaa lipua pois paikalta ja apujoukot jäivät tyhjentämään juhlatilaa meidän omista tavaroista.

Juhlat on nyt siis taputeltu ja ollaan päästy tarinassa jo siihen pisteeseen, että aikalailla kaikki on kerrottu meidän hääpäivän osalta. Vielä on kuitenkin luvassa ainakin yksi postaus, mutta pikkuhiljaa alkaa olla aika laittaa tämä hääblogiprojekti pakettiin. Samaan aikaan kun postausaiheet ovat vähentyneet, myös into kirjoittaa häistä on kieltämättä alkanut pikkuhiljaa hiipua. Meidän häistä on nyt kuitenkin kohta jo puoli vuotta aikaa, joten ehkä onkin jo aika siirtyä eteenpäin uusiin haasteisiin. Ja uusista haasteista puheenollen. Arvatkaapa, minne me olemme menossa huomenna!

Katsomaan meidän uutta kotia!!!

Viime aikoina työnalla onkin siis ollut nykyisen asunnon kauppaaminen ja uuden etsiminen. Nykyinen koti on jo saatu myytyä ja ensi viikolla pitäisi vielä lyödä kaupat lukkoon uudesta kodista. Sitten sitä pääsisikin jo pian muuttamaan. Ajatukset ja intoilut tulee siis jatkossa kohdistumaan uuteen kotiin ja sen laittamiseen, kunhan nyt ensin saadaan nämä käytännön asiat hoidettua alta pois. Meidän ja uuden kodin kuulumisia on mahdollista seurata jatkossakin blogin ja instagramin kautta, mutta kertoilen siitä lisää kunhan saan nekin kuviot ensin järjestettyä kuntoon. 

Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

Kimpun ja sukkanauhan heitto

Hääjuhlan loppupuolella, n. klo 22 aikoihin, meillä oli vuorossa viimeiset viralliset ohjelmanumerot, eli kimpun ja sukkanauhan heitot. Minullahan ei ollut mitään intoa säilyttää hääkimppuani, joten en ollut hankkinut mitään erillistä heittokimppua vaan viskasin menemään ihan varsinaisen hääkimppuni. 

Kimpun heittoa varten dj pyöräytti soimaan Beyoncen Single Ladies biisin ja kaaso pyysi kaikkia naimattomia naisia kerääntymään tanssilattian toiselle laidalle. Itse astelin kimppuni kanssa vastakkaiselle laidalle, ja, kun kaikki olivat ehtineet kerääntyä jonkinlaiseksi rykelmäksi, nakkasin kimppuni menemään. Sisätiloista (ja kattokruunuista) johtuen en uskaltanut heittää kimppuani kauhean kovaa ja korkealle (vaikkakin olin tehnyt aamulla pari kuivaharjoitusta juuttinarupallon kanssa) ja kimppu päätyikin vain eturivin ulottuville. Kimpun nappasi lopulta hyppysiinsä J:n 11-vuotiaan serkku, joten seuraavia J:n puolen suvun häitä saa näköjään odotella vielä muutaman vuoden:D

Kimpun heiton jälkeen kaaso ja bestman pyysivät vuorostaan naimattomia miehiä tanssilattian reunalle. Minulle annettiin tuoli, johon istua ja J alkoi kaivamaan sukkanauhaa hampaillansa helmojeni alta. J sai kaivettua nauhan varsin helposti, vaikka itse koitin samalla pitää huolen, ettei helmat nouse liian korkealle ja mitään kriittisiä paikkoja pääse vilahtelemaan vieraiden näkökenttään. Kun sukkanauha oli löytynyt, J heitti sen miesjoukkoa kohti ja velipuoleni I onnistui pitkänä ihmisenä nappaamaan sen hyppysiinsä, vaikka varsin moni muukin sitä tavoitteli kyllä ihan hyvällä tsempillä itselleen. Ei kun siis vain hääsuunnitelmat tulille velipuoli I ja vaimoke M!

Meille nämä heittoleikit oli ihan must have, sillä jotenkin molemmat koimme niiden kuuluvan niin olennaisena osana häihin, että olisi yksinkertaisesti tuntunut hassulta jättää kimppu ja sukkanauha heittämättä. Ymmärrän toki myös heitä, jotka haluavat tällaiset leikit skipata, mutta meille tällaisten hääperinteiden sisällyttäminen hääjuhlaamme tuntui tärkeältä.

Leikkien jälkeen juhlat jatkuivat vielä parin tunnin ajan jutustelun, musiikin, tanssahtelun, juoman ja napostelun merkeissä. Kirjoittelen ensi kerralla vielä muutaman sanan hääjuhlan loppumetreistä ja sitten itse hääjuhlan läpikäyminen alkaisikin olla paketissa.

Oliko teillä / tuleeko teille kimpun ja sukkanauhan heittoa?

Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

Juomien menekki

Juomamäärän arvioiminen oli yksi hääsuunnittelun vaikeimmista tehtävistä. Koitin etsiä apua määrien suunnitteluun niin sekä erilaisista juomalaskureista kuin hääblogeistakin. Juomalaskureiden perusteella sai hyvää infoa, siitä, kuinka paljon minkäkiin pituisiin juhliin olisi hyvä varata juomaa per vieras ja millaisia määriä se tarkoittaisi käytännössä. Ainakin itseäni auttoi huomattavasti, myös se, että pystyi vertaamaan omia suunnitelmia jonkun toisen häissä toteutuneeseen juomamenekkiin. Kaikki häät ja juhlat on kuitenkin yksilöllisiä ja sen saimme myös todeta omalla kohdalla, sillä meidän häissä juomia meni lopulta tosi vähän ja saman aikaisesti niitä oli varattu ihan liikaa! Syitä vähäiseen juomamenekkiin on varmasti monia, mutta meidän häiden kohdalla tulee mieleen ainakin tällaiset seikat:

Meidän alkuperäiset juomalaskelmat tehtiin n. 100 henkilön vierasmäärän varalle, mutta lopulta häissämme oli n. 90 henkeä. Olin myös alunperin ajatellut, että tölkkijuomat laitettaisiin tarjolle heti ruokailun jälkeen, jolloin juomien nautiskeluun olisi ollut aikaa n. 5,5 tuntia, mutta loppujen lopuksi juomat laitettiin tarjolle vasta kahvittelujen jälkeen, jolloin aikaa juomien nauttimiseen oli vain n. 4 tuntia (oluttölkkejä oli tarjolla sivupöydällä jo ruokailun aikana). 

Yleinen suositus juomien suhteenhan on varata 2 juomaa ensimmäiselle tunnille ja yksi juoma per tunti sen jälkeen vierasta kohden. Alkuperäisten laskelmien mukaan meillä olisikin ollut keskimäärin 5,5 tölkkijuomaa per vieras 5,5 tunnille, mutta vierasmäärän pienentyessä vierasta kohden varattu juomamäärä tietysti kasvoi ja kaiken kukkuraksi aika lyheni. Tämän lisäksi olimme tietysti vielä viimehetkillä päättäneet ostaa vielä hieman enemmän juomia, jotta "ei ainakaan pääse loppumaan". Lopulta juomia oli siis varattuna sellaiset 7,5 per vieras 4 tunnille. Hupsista!

Sen lisäksi, että juomia oli varattuna näin jälkikäteen ajateltuna varsin liioiteltu määrä, meidän vierasjoukkommekaan ei ollut kaikista janoisinta porukkaa. Meidän häissä oli varsin paljon lapsia ja vaikka juomamäärä sisältää myös alkoholittomat juomat, niin tuskin kukaan lapsi seitsemää limua naamaansa huitaisee yhden illan aikana. Myös vanhempaa väkeä oli jonkun verran sekä tietysti lastensa kanssa juhlimassa olleita aikuisia, joilla juomaa ei arvatenkaan kulu ihan hirmuisesti. Lisäksi aika moni vieraista oli tullut paikalle autolla. Olimme myös ennakkoon puhuneet, ettemme halua häistämme mitään kännijuhlia, joten osa saattoi myös sen takia juhlia hieman sivistyneemmin. Häidemme luonne oli kyllä muutoinkin enempi leppoisaa istuskelua ja tanssahtelua kuin mitään kännäämistä ja kreisibailaamista.

Suurin laskennallinen moka juomien suhteen oli kuitenkin se, ettemme olleet ehkä ajatelleet ihan loppuun asti, kuinka vähän aikaa juomien nautiskeluun oikeasti on. Jos tölkkijuomat olisi saatu jo aiemmin tarjolle, niitä olisi tietysti saattanut kulua vähän enemmän. Meidän vieraskavalkaadin perusteella olisi myös voinut laskea vähän vähemmän juomia per vieras kuin mitä juomalaskureissa ohjeistetaan, sillä tiedossa oli, ettei osa vieraista tule ainakaan alkoholia pahemmin naukkailemaan. Ennen häitä ainakin itselläni tuntui kuitenkin olevan sellainen "apua, apua riittääkö kaikki varmasti" -moodi päällä, jolloin en osannut ruveta pienentämään mitään suunniteltuja määriä ja halusin olla varma, että mikään ei ainakaan lopu kesken. Ja eikä tosiaan loppunut. Meidän toteutuneet juomamäärät näytti lopulta siis tältä: 

En viitsinyt kirjata juomia aivan pullon ja tölkin tarkkuudella, joten taulukossa on listattuna paljonko mitäkin suunnilleen jäi. Taulukkoon listattujen määrien perusteella meidän vieraat joi siis keskimäärin vajaat 4 tölkkijuomaa per nenä ja juomia oli aika tarkalleen puolet liikaa, mikä kuulostaa kyllä harvinaisen huonosti suunnitellulta juomamäärältä:D 

Viinien suhteen määrät olivat kuitenkin varsin sopivat, sillä kuohuviinit meni kaikki ja valkoviiniäkin jäi vain 3 pulloa. Punaviiniä puolestaan jäi vähän enemmän yli, mutta ne jouduttiin kaikki kaatamaan viemäriin, sillä pullot oli avattuja (pöydissä oli ruokailun aikana avattuna kumpaakin viinilaatua 2 pulloa per pöytä). Alkoholittomien vaihtoehtojen (Pommac ja päärynäjuoma) määrät puolestaan oli myös vähän liioiteltuja, mutta se ei haitannut, sillä join ne itse mielelläni pois juhlien jälkeen.

En tiedä, onko tästä meidän juomamenekkilistauksesta mitään hyötyä kenellekkään, mutta sanoisin, että häiden juomamääriä suunniteltaessa kannattaa kyllä ehdottomasti miettiä sitä omaa vieraskavalkaadia, eikä vain luottaa pelkkiin laskureihin. Jos me olisi tajuttu ottaa meidän vieraiden juomatottumukset vähän paremmin huomioon, juomia ei ehkä olisi jäänyt ihan niin paljoa yli. Jotenkin sitä vaan on niin paljon helpompi vähän liioitella kuin pihistellä ja olla että "kyllä nämä riittää". Juomanhakureissun aikaan meillä ei myöskään ollut vielä varmuutta lopullisesta vierasmäärästä, joten laskelmat joutui tekemään hieman isommalle vierasmäärälle, kuin mitä juhliin lopulta saapui. Eli jos vain mahdollista, juomat kannattaa hankkia vasta sitten, kun lopullinen vieraslista on tiedossa, niin ei tule turhaan varattua juotavaa sellaisille henkilöille, jotka eivät ole tulossa. 

Onneksi juomille löytyi kuitenkin janoisia suita, joten ylimääräisistä tölkkijuomista eroon pääseminen ei koitunut mitenkään ongelmaksi. Osan juomista veimme mökille saunakaljoiksi ja -limuiksi, osa meni perheenjäsenille ja kavereille, ja osan annoimme mm. kiitokseksi pakettiauton lainasta. Itsellekin jäi tietysti osa ja hyvin hupeni limut ja kivennäisvedet kesän aikana. Viimeinen kotiinjäänyt viinipullokin tuli tyhjennettyä tässä pari viikkoa sitten, joten nyt on myös siltä osin häähommat hoidettu.

Postauksen kuva: Pauli Haanpää

Tölkkibaari ja sipsibuffet

Heti, kun valssit ja tanssit oli saatu käyntiin ja juhlapaikan henkilökunta oli saanut vaihdettua buffetpöydän tarjottavat kakkukahveista juomiin ja sipseihin, aukesi myös meidän tölkkibaari sekä sipsibuffet. 

Juomatarjoilu oli ehkä yksi eniten päänvaivaa aiheuttaneista asioista hääsuunnittelussa, kun piti tasapainoilla useamman eri asian välillä. Meidän lähtökohta juomien suhteenhan oli, ettemme halunneet häistämme mitään hirmuisia ryyppäjäisiä, mutta kuitenkin halusimme tarjota viiniä ruuan kanssa sekä muuta juhlajuomaa illan bileosuuden yhteydessä. Väkevämmät viinakset ja boolit päätimme jättää heti alkuun pois laskuista ja lisäksi emme kokeneet häiden alkoholitarjoilua oikein sellaiseksi sydämen asiaksi, että olisimme halunneet panostaa esim. drinkkeihin tai yms., joten päätimme päästä helpolla ja "halvalla" eli lopulta päädyimme siihen, että tarjolla oli vain mietoja/alkoholittomia tölkkijuomia.

Halusimme kuitenkin, että kaikille löytyisi jotain mieluista juotavaa, joten tölkkivalikoima olikin sitten lopulta melko laaja sisältäen paria erilaista olutta, muutamaa eri siideriä ja lonkeroa sekä eri limuja ja kivennäisvesiä (pikkupulloissa). Halusin myös, että tölkit olisi jotenkin kivasti esillä eikä vain rivissä pöydällä ja niille löytyikin meiltä kotoa valkoiset saavit, jotka olin tässä joku vuosi sitten ostanut Ikeasta, syystä että ne vain olivat kivat ja että niitähän voisi käyttää vaikka mihin. Nyt ne pääsivät siis häihin juomasaaveiksi ja mielestäni sopivat siihen tehtävään erittäin hyvin. Saaveihin laitettiin juomien kaveriksi muutama kylmäkalle pitämään juomat viileinä ja lisäksi askartelin saavien kylkiin tekstitarrat, jotka kertoivat, mitä juomaa mistäkin saavista löytyi. Tölkkien lisäksi baarista löytyi alkumaljalta ja ruualta ylijääneet viinit ja päärynäjuomat sekä pahvimukeja ja pillejä niille, jotka eivät halunneet juoda suoraan tölkinsuusta.

Koska meidän hääjuhla ei kestänyt kuin puolille öin asti, päätimme, että emme tarjoa mitään erillistä iltapalaa. Jotain pientä naposteltavaa halusimme kuitenkin tarjolle ja siksipä päätimme, että meille tulee sipsibuffet. Karkkibuffet on varmasti monille tutumpi herkkubuffetin muoto, mutta koska meidän häiden kohdalla sellainen ällönmakea sokeriähkybuffetti ei tuntunut omalta, vaan mielestämme sipsit sopivat paremmin naposteltavaksi tölkkijuomien / limun oheen, päädyimme sipsibuffettiin. Sipsit toimivat herkuttelun lisäksi samalla myös pienenä suolaisena, jos jonkun mahaa alkoi illan mittaan kurnia.

Sipsit laitettiin tarjolle buffetpöydän toiseen päätyyn Ikean metallisiin kulhoihin, joista osa löytyi meiltä valmiiksi kotoa ja osan ostimme sillä ajatuksella, että niitä pystyy sitten hyödyntämään tarjoilukulhoina myöhemminkin esim. erilaisia juhlia järjestäessä. Sipsejä varten pöydästä löytyi myös valkoisia reilun kokoisia pahvikippoja, joihin sipsejä pystyi lusikoimaan ja viemään pöytään naposteltavaksi. 

Sipseinä meillä oli kolmea eri makua Taffelin sipsejä sekä ruissipsejä ja suolapähkinöitä. Lisäksi sipsibuffetin yhteydessä oli tarjolla kakkukahveilta ylijääneet keksit ja kohvehdit.

Itse ainakin olin tyytyväinen loppuillan tarjoiluihin ja vieraatkin kävivät ahkerasti tyhjentämässä sekä tölkkisaavien että sipsikulhojen sisältöä. Siitä huolimatta sekä sipsejä että juomia jäi yli paaaaljon. Ensi kerralla voisinkin paneutua vähän tarkemmin meidän häiden toteutuneisiin juomamääriin sekä koittaa kertoilla syitä, miksi meidän häissä alkoholia kului lopulta reilusti alle arvioiden.

Millainen juomatarjoilu teillä oli / on tulossa? Mites herkkubuffetin laita?

Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa