maanantai 15. heinäkuuta 2019

Istumajärjestys

Tänään ajattelin kertoilla hieman meidän istumajärjestyksestä. Alkumaljojen noston jälkeen istuuduimme siis kaikki paikoillemme, mutta se, millä perusteella nämä paikat valikoituivat ja miltä meidän pöytäjärjestys ylipäätään näytti, on tainnut jäädä aiemmin avaamatta. Tänään korjaamme siis sen asian.


Kuva: velipuoli

Meillä istumajärjestyksen pähkäily lähti käyntiin pöytämuodostelmasta. Olin juhlapaikkamme Wanhan Bäckbyn kuvia googletellessani törmännyt kivaan pöytämuodostelmaan, jossa pöydät oli asetettu viistosti kohti hääparin pöytää. Samainen pöytäkartta löytyi myös piirroksena Wanhan Bäckbyn nettisivuilta. Vierasmäärämme sattui onneksi täsmäämään varsin hyvin tähän pöytäkarttaan, joten pöytien asettelu saatiin helposti päätettyä. Pöytämuodostelma koostui siis kahdeksasta 12 hengen pöydästä sekä hääparin pöydästä (96 + 2 = 98 hlö). Lopulta kutsuttuja tuli kylläkin hieman yli sata, mutta koska aivan kaikki eivät päässeet paikalle niin istumapaikat riittivät hyvin ja jäipä muutama paikka tyhjäksikin. Jos vieraita olisi tullut yli 96, olisimme istuttaneet vauvat pöytien päätyihin tai tarvittaessa lisänneet pikkupöydät hääparin pöydän viereen.

Kuva: wanhabackby.fi

Mallailimme jo heti kutsut lähetettyämme hieman erilaisia istumajärjestysvariaatioita, mutta lopullisen istumajärjestyksen saimme tietysti tehtyä vasta, kun viimeinenkin ilmoittautuminen oli saatu. Pohdiskelimme alkuun, pitäiskö porukkaa sekoittaa hieman vaiko istuttaa tutut tuttujen viereen. Totesimme, että ainakin itse viihtyisimme paremmin tuttujen seurassa ja tunnelma olisi rennompi, kun juttu taatusti luistaisi, joten päädyimme tutut tuttujen viereen vaihtoehtoon. Koska pöytämuodostelmassamme pöydät myös jakautuivat tavallaan kahdelle puolelle juhlatilaa, päätimme istuttaa minun perheeni, sukulaiseni ja ystäväni toiselle puolelle ja J:n toiselle puolelle. 


Istumajärjestyksen tekemisessä minulla oli alkuun apuna Tahtoo.fi, jossa merkkailin ensinnäkin, ketkä kaikki olivat ilmoittautuneet juhlaan ja asettelin sitä mukaa vieraita myös luomaani pöytäkarttaan. Lopulta päädyin tekemään kuitenkin myös paperisen version istumakartasta, johon sitten suunnittelimme J:n kanssa yhdessä lopullisen istumajärjestyksen eri väristen tarralappujen avulla. Jotenkin tuntui nimittäin helpommalta istua yhdessä keittiönpöydän ääreen paperikartan äärelle kuin nököttää kaksin koneella. 

Itse istumajärjestystä pyörittelimme muutamaan otteeseen hieman uusiksi. Perusperiaatteena meillä oli kuitenkin, että lähisukulaiset lähimmäiseksi ja kaverit kauimmaiseksi. Hääparin pöytää lähimpiin pöytiin tulikin siis perheemme, isovanhempamme sekä setiä, tätejä ja serkkuja puolisoineen ja perheineen. Pidimme pääsääntöisesti perheet koossa, mutta joissain tapauksissa jaoimme perheen vanhemmat lähemmäs meitä ja nuorison peremmälle kaveripöytiin. Mitään etikettisääntöjä me ei taidettu pahemmin noudattaa, mutta sen verran asiaa jopa mietittiin, että koitettiin istuttaa jokatoiselle paikalle mies ja jokatoiselle nainen, sikälimikäli se vain oli mahdollista. 

Mielestäni tekemämme istumajärjestys oli varsin toimiva ja koska vieraat istuivat tuttujen kanssa samassa pöydässä niin juttua tosiaan riitti ja tunnelma oli rento. Ihan vain parin vieraan paikkaa olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut miettiä vähän toisin ja esim. yksi J:n kaveri perheineen olisi ollut kiva saada mahtumaan muiden J:n kaverien joukkoon, mutta heille löytyi tilaa minun kaverieni puolelta.


Vaikka koitimme tehdä sellaisen istumajärjestyksen, että vieraat viihtyisivät pöydissään, toivoimme myös, että he lähtisivät liikkeelle. Näin myös ainakin jossain määrin kävikin ja etenkin illemmalla paikat alkoivat kivasti sekoittumaan vieraiden kierrellessä juttelemassa toisilleen. Itsekin taisin istua illan aikana ainakin neljässä eri pöydässä eikä ihan hirmuisesti aikaa tullut viettettyä ns. omalla paikalla:D 

Ensi kerralla luvassa juttua siitä, kuinka hääjuhlamme jatkui tervetuliaismaljojen jälkeen.


Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, ellei toisin mainittu, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

torstai 11. heinäkuuta 2019

Onnittelut ja alkumalja

Tänään on jo tasan 2 kuukautta meidän häistä! Mikä olisikaan parempi hetki polkaista itse hääjuhla käyntiin myös täällä blogin puolella.


Toissa kerralla kertoilin meidän vihkimisestä. Vihkimisen jälkeen me siis hyppäsimme hääautoomme ja kiertelimme hetken aikaa ajelemassa odotellen, että kaikki vieraat ehtivät kirkolta juhlapaikalle ennen meitä. Olin kaasosiskoni kanssa yhteyksissä viestitse odotellen tietoa, milloin voisimme saapua juhlapaikalle. Luvan saatuamme, kurvasimme juhlapaikan pihaan ja bestman tuli sateenvarjojen kanssa meitä vastaan. Kirkolta lähdettyämme oli nimittäin alkanut satamaan hieman reippaammin. Olimme onneksi jo aamulla sopineet, että haaveilemani ulkona pidettävä onnittelujono ja maljannosto pidettäisiin sisällä, (sillä sää oli jo siinä kohtaa vaikuttanut vähän turhan viileältä ja arvaamattomalta) joten suunnitelmia ei tässä kohtaa tarvinnut sateen takia muuttaa. Astelimme siis pihan sijasta sisälle juhlatilaan. 







Kaaso ja bestman olivat ohjeistaneet vieraat omille paikoilleen ja saavuttuamme bestman toivotti meidät tervetulleeksi aplodien saattelemana. Tämän jälkeen asetuimme vanhempiemme kanssa riviin buffetpöydän edustalle ja vieraat muodostivat onnittelujonon, joka pyörähti läpi varsin soljuvasti. Onnittelujono oli kyllä ihana hetki. Oli jotenkin niin iloinen olo, että olin vain syli avoinna kaikille onnittelijoille, vaikka kaikki vieraat ei ihan niin tuttuja taikka kovia halailijoita oliskaan olleet. Onnittelujen jälkeen vieraat saivat käteensä kuohujuoman ja, kun viimeinenkin vieras oli saatu halattua ja käteltyä, mekin nappasimme kuohuvat käteemme ja suuntasimme omaan pöytäämme. 








Meidän kummankaan vanhemmat ei ollut oikein innokkaita puheenpitäjiä, mutta maljapuheen nakitin kuitenkin omille vanhemmilleni. Mitään sen suurempaa puhetta en vaatinut pitämään, joten äitini lausuikin tässä kohtaa vain pienet tervetulosanat ja kehotti kohottamaan maljan hääparille. Kilistelyjen jälkeen istuuduimme kaikki paikoillemme ja juhlat oli saatu onnistuneesti käyntiin. 




Ensi kerralla voisin kertoilla hieman meidän istumajärjestyksestä. Hääpäivän läpikäynti jatkuu taas heti sen jälkeen alkumaljaa seuranneilla ohjelmanumeroilla. 
Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, muokkaukset omaa käsialaa

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Juhlapaikan koristelut

Vihkimisen jälkeen oli aika siirtyä juhlapaikalle. Ennen kuin päästään siihen hetkeen, kun itse saavuimme juhlapaikalle, ajattelin kertoilla hieman meidän juhlapaikan koristeluista. Jotta hahmottaisitte juhlapaikkaamme myös tilana, koitan nyt sanoin ja kuvin johdattaa teidät juhlapaikkamme läpi, joten seuratkaa minua. 


ETEINEN

Juhlapaikallemme saavuttaessa ensin vastaan tulee eteisaula, josta löytyy naulakot, wc-käytävä sekä kivasti tilaa mm. rattaille ja yms. Eteisaulasta löytyi myös pöytä, johon pystytimme meidän istumajärjestystaulumme. Istumajärjestystauluna meillä toimi Ikeasta ostettu iso kehys, jonka olin koristellut tekokukkasin. Taulun yläreunaan olin näperrellyt tekstin "istumajärjestys" ja itse pöytäkartan ja istumajärjestyksen olin tulostellut paperilappusille, jotka olin teipannut tauluun kiinni kaksipuolisella teipillä. Istumajärjestystaulu laitettiin siskoltani lainaamani telineeseen ja sen viereen aseteltiin rennosti muutama kukkamaljakko/-pullo. Pöydän juurelle laitettiin pari isoa kynttilälyhtyä (jotka normaalisti ovat parvekkeellamme). 



Kuva: velipuoli

LAHJAPÖYTÄ JA PHOTOBOOTH

Eteisaulasta oikealle lähdettäessä päästään itse juhlatilaan. Heti ovensuusta vasemmalla meillä oli lahja-/photoboothpöytä ja oikealla pylväiden väliin kieputettu "pyykkinaru", johon photoboothin polaroidkuvat ripustettiin. Photoboothia varten laitoimme pöydälle kolme ohjetaulua: photobooth-ohjeet, kameran käyttöohjeet sekä instagram-ohjeet eli meidän häähäshtägin. Lisäksi pöydältä löytyi tietysti myös itse polaroidkamera sekä kynä ja pyykkipojat kuvien ripustamista varten. Pöydän viereen asetettiin myös kaksi isoa photoboothkuvia varten ollutta kukkakoristeista kehystä. Toisessa päässä pöytää oli puolestaan kehys, jossa luki lahjat, jotta vieraat osasivat asettaa lahjakuorensa oikeaan paikkaan. Lahja-/photoboothpöydän koristelimme samalla tavalla kuin eteisen pöydän eli muutaman rennosti asetellun kukkamaljakon/-pullon avulla. 







BUFFETPÖYTÄ

Juhlatilan ovensuusta katsottuna vasemmassa päädyssä sijaitsi pitkulainen buffetpöytä. Buffetpöydän koristeena meillä oli kaksi isoa lasimaljakkoa, joihin laitoimme rennot asetelmat eukalyptuksia ja harsokukkaa. Muutoin buffetpöydän koristelu koostui vain menutauluista sekä itse ruuasta. Kahvittelujen jälkeen buffetpöytään pystytettiin tölkkibaari ja sipsibuffet, joiden koristuksena toimi myöskin vain kukkakoristellut menutaulut. Mielestäni tämän enempää koristeita buffetpöytä ei edes kaivannut. Ruuat ja tarjoiluastiat veivät nimittäin suurimman osan pöytätilasta, joten ihan kauheasti koristeluja buffetpöytään ei olisi edes mahtunut laittamaan ja toisekseen ruoka itsessään oli niin nättiä, ettei mitään suurempia koristeluja tarvittu. Buffetpöydän eteen jäi tyhjää tilaa, joka toimi illemmalla tanssilattiana.


Kuva: häävieras


VIERAIDEN PÖYDÄT

Ovensuulta oikealle päin katsottuna olivat puolestaan vieraille tarkoitetut pöydät. Meillä oli yhteensä 8 kpl 12 hengen pöytiä (joista kaikki ei tullut lopulta ihan täyteen), jotka oli aseteltu hieman viistosti hääparinpöytää kohden. Molemmin puolin juhlatilaa oli siis 4 pöytää niin, että pöytien väliin jäi eräänlainen käytävä. Juhlapaikan puolesta pöytiin oli katettu valkoiset pöytäliinat, aterimet sekä lasit. Itse koristelimme pöytiin korkkilevystä leikkelemäni aluset, joiden päälle tuli kukkamaljakot, pöytänumeropullot sekä kynttiläpurkit. Jokaisen vieraan paikalle aseteltiin lautasliinasetti, joka koostui lautasliinan lisäksi menu-/ohjelmakortista, bingolappusesta sekä nimi- ja salatehtävälapuista, jotka oli kiinnitetty setin ympärille kieputettuun juuttinaruun. Setin lisäksi jokainen vieras sai kynän sekä vieraslahjarasian (joka sisälsi suklaalakupalloja). Lapsille oli lisäksi hääpuuhavihkoset ja värikynät. 







Kuva: velipuoli





KUKAT

Kuten olen jo aiemmin kertonut, hääkukat meillä tuli Juhlakukat.fi:n kautta. Kukkina meillä oli valkoisia isokukallisia harsokukkia sekä kolmea erilaista eukalyptusta: tuhkaeukalyptus, eucalyptus populus ja eucalyptus parvifolia. Tilasimme kukat tukkupuntteina ja teimme kukka-asetelmat itse. Häiden aattona meillä olikin äitini kanssa vähän hommaa muutamaksi tunniksi, kun näpertelimme kaikki 24 pöytiin tullutta kukka-asetelmaa sekä lisäksi kaksi isoa buffetpöydän asetelmaa ja muutamat sivupöytien pikkuasetelmat. Halusin kukista rennot mutta runsaat, joten jokaiseen pöytään tuli siis kolme kukkamaljakkoa, joissa oli varsin huolettomasti asetellut kukkakimput. Emme edes yrittäneet tehdä kimpuista mitenkään identtisiä, vaan laittelimme äitini kanssa niihin vain ihan sikin sokin eri eukalyptuksia sekä harsokukkaa ja tavoitteena oli lähinnä vain tehdä kimpuista edes suunnilleen samankokoisia. Kimpuista tulikin juuri sopivan rennot, huolettomat ja rönsyilevät ja olen kyllä tosi tyytyväinen meidän pöytäasetelmiin. Sivupöytiin (buffetpöytä, lahjapöytä, eteisen pöytä) kukat tehtiin samalla kaavalla kuin vieraspöytiinkin. Kukkamaljakkoina sivupöydissä toimi sekalainen setti erilaisia maljakoita, pulloja ja purkkeja, joten myös asetelmat tehtiin kuhunkin maljakkoon/pulloon/purkkiin sopivaksi. 





HÄÄPARIN PÖYTÄ

Meidän pöytä sijaitsi juhlatilan päädyssä kauniin oviaukon edessä. Pöydän koristeluina toimi kukat, kynttilät ja viirinauha. Juhlatilan puolesta pöytään oli katettu valkoinen pöytäliina sekä lasit ja aterimet. Itse lisäsimme pöydän kummallekin sivulle kaksi juuttinarulla koristeltua purkkia, joihin tuli pienet kukka-asetelmat, pöydän etuosaan neljä kynttiläpurkkia sekä keskelle pöytää purkin, johon tuli minun kimppuni. Pöydälle tuli myös purkillinen hääkarkkejamme (+ vieraskarkkirasiat, koska niitä jäikin yli ja riitti myös meille), seremoniakello sekä purkki ja kynä salatehtäväpalautuksia varten. Pöydän eteen ripustettiin ekopaperista askartelemani viiri. En ollut ennakkoon aivan varma viirin tarpeellisuudesta, mutta mielestäni se oli hyvä lisä pöydän koristeluihin, sillä muuten hääparinpöytä olisi ehkä jäänyt hieman vaisuksi.










MUUT KORISTELUT JA TILAT

Yllä mainittujen koristelujen lisäksi juhlatilamme seiniä koristi muutama haalean vaaleanpunertava kohdevalo, jotka vuokrasimme juhlatilamme kautta. Lisäksi dj toi mukanaan muutaman valon, jotka sytytettiin illemmalla luomaan tunnelmaa tanssilattialle (dj:n pöytä sijaitsi muuten suoraan juhlatilan oviaukkoa vastapäätä eli tanssilattian reunalla). 

Juhlapaikassamme olisi ollut myös kiva takapiha, mutta sitä emme sateisen sään vuoksi pystyneet hyödyntämään ollenkaan. Etupihan katos oli kuitenkin ahkerassa käytössä vieraiden (sekä hääparin) käydessä siellä vilvoittelemassa sekä happihyppelyillä. 
Ulkotiloja emme koristelleet itse ollenkaan, mutta juhlapaikan puolesta sinne oli laitettu jonkun verran roikkuvia kukka-asetelmia. Myös juhlapaikan sisäänkäynnillä ja eteisaulassa oli valmiiksi muutama isoissa kukkaruukuissa oleva kukka-asetelma, joten myöskään niiden koristeluista ei tarvinnut itse huolehtia.



Kaiken kaikkiaan meillä oli siis melko helppo työ koristeluiden suhteen. Kuten olen jo joskus aiemminkin maininnut, meidän juhlatila on itsessään niin hieno, ettei se edes paljoa koristeita kaipaa. Ennakkoon toki stressasin hieman, että kuinka me saadaan kaikki laitettua hääaamuna, mutta kun apuväkeä oli runsaasti, niin hommahan sujui ihan hujauksessa. Itse olen kyllä tosi tyytyväinen meidän koristeluihin. Ainahan sitä jotain tekisi varmasti toisin, mutta kokonaisuutena juhlatila näytti kyllä sellaiselta kuin olin haaveillutkin. Myös vieraat tuntuivat tykkäävän, sillä sain hääpäivän aikana kuulla monia ihasteluja niin juhlatilasta kuin koristeluistakin. Vieraat myös arvostivat kaikkia pieniä yksityiskohtia, joita tässä viimeisen vuoden aikana onkin tullut mietittyä ja väkerrettyä varsin runsaasti. Etenkin J:n mummun kommentti "en ole kyllä koskaan ollut tällaisissa häissä, missä kaikki olisi ollut näin viimeisen päälle" on jäänyt mieleeni. Mutta vaikka kaikki olikin viimeisen päälle mietittyä, silti mikään ei ollut liian fiiniä, vaan sekä koristelut että tunnelma häissämme oli tosi rento. Juuri niin kuin toivoimmekin:)
Postauksen kuvat: Pauli Haanpää, velipuoli, häävieras ja minä, rajaukset ja muokkaukset omaa käsialaa

torstai 4. heinäkuuta 2019

Vihkiminen

Hääpäivän tarina jatkuu vihdoinkin ja tänään olisi vuorossa juttua vihkimisestä. 


Meillähän oli siis potrettikuvaus juhlapaikalla ennen vihkimistä. Kun kuvat oli saatu otettua, meille jäi vielä pieni hetki aikaa tarkistaa, että kaikki on ok juhlapaikalla, koristella hääauto ja kerätä kirkossa tarvittavat kimpsut ja kampsut mukaan. Sitten olikin jo aika hurauttaa Pyhän Laurin kirkolle. 

Me menimme J:n kanssa kirkolle yhtämatkaa hääautollamme. Meidän hääautoksihan vaihtui viimehetkillä J:n kaverin kaverin bemari ja tämä J:n kaveri toimi kuskinamme. Perheenjäsenemme tulivat omilla kyydeillään ja koko konkkaronkka taisi olla kirkolla n. 15-20 yli kello kolmen, kun vihkimisen oli määrä alkaa klo 15.30. 

Kirkon pihalle oli tullessamme ehtinyt jo kertyä hääväkeä, joten koitimme äkkiä livahtaa sakastin puolelle, mutta muutamat häävieraat ehtivät nähdä meidät jo tässä kohtaa. Velipuoleni ja hänen tyttöystävänsä menivät kirkon ovelle jakamaan vieraille kirkko-ohjelmat, jotta saatiin porukka sisään ja kaaso, bestman sekä isäpuoleni tulivat sakastiin meidän kanssamme. Sakastissa emme ehtineet ihan kauhean kauaa olla, itse käväisin vain veskissä ja kaason kanssa kiinnitimme minun huntuviittani. Sittenpä olikin jo aika siirtyä isäpuoleni kanssa kohti kirkon ovia. 



Pian ovien taakse päästyämme vahtimestari kurkkasi, että kaikki on kirkkosalin puolella valmista ja antoi kanttorille merkin, että voimme aloittaa. Ovet aukesivat, Prinsessa Ruusunen pärähti soimaan ja lähdimme isäpuoleni kanssa kävelemään kohti alttaria. Olin ennakkoon kauhistellut, että millaisen itkukohtauksen oikein tulenkaan tässä kohtaa saamaan, mutta onneksi pysyin varsin tyynenä myös alttarille astellessani. Hieman kyyneleet alkoivat kuitenkin kohoamaan silmiini alkumatkasta. Kunnes. En nää J:tä missään. Alkuun ihmettelin, että onpa J mennyt seisomaan syrjään sivulle, kunnes tajusin, että hän ei ole siellä, missä pitäisi. Seuraavassa hetkessä huomasin kuitenkin liikettä vasemmalta ja sieltähän se J kipittikin suoraan sakastista vastaanottamaan minua ja isäpuoltani kirkkokäytävän etuosaan. Oli nimittäin käynyt niin, että J oli lähdettyäni sakastista mennyt vielä vessakäynnille. Vaikka ohjeistuksena oli, että kaikki muut siirtyvät sakastista yhtäaikaa kirkkosalin puolelle, oli sulhanen jäänyt matkasta. Eikä vahtimestarikaan ollut kirkkosaliin kurkatessaan huomannut, että yksi puuttuu, vaan oli vain katsonut, että kaikki ovat paikoillaan ja lähettänyt meidät matkaan. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että J ehti ajallaan vastaanottamaan meidät ja saipahan tilanteesta monet hyvät naurut hääpäivän aikana. Myös silmiini kohoamaan alkaneet kyyneleet väistyivät aika äkkiä, kun itkun sijaan meinasikin tulla nauru. Alla olevassa kuvassa on kuitenkin nähtävissä hieman hämmentynyt ilmeeni, kun huomaan J:n tulevan sakastin suunnalta.


Kun minut oli pienestä kommelluksesta huolimatta saatu onnistuneesti isäpuoleni käsipuolesta J:n käsipuoleen, astelimme alttarille ja vihkiminen pääsi alkamaan. Meidät vihittiin lyhyen kaavan mukaan ja tuntui, että vihkiminen meni aika äkkiä ohi, vaikka kyllähän siinä se vajaat puolituntia taisi kuitenkin vierähtää. Suoraan sanottuna en muista vihkimisestä enää läheskään kaikkea, etenkään papin tarkkoja sanoja, mutta muistan kuitenkin paljon erilaisia yksityiskohtia. Mieleeni ovat jääneet muun muassa, kuinka minua ei jännittänyt yhtään niin paljoa kuin olin ajatellut, kuinka papin mikrofoni meinasi välillä pätkiä, kuinka pitelimme J:n kanssa toisiamme kädestä ja kuinka pappi hieman haparoi ottaessaan sormusta rasiasta. Muistan myös, kuinka sanoimme toisillemme tahdon, kuinka J pujotti sormuksen sormeeni ja että pappi puhui puheessaan ainakin luottamuksesta ja meidän matkoistamme. Jos siis, esim papin puheen tarkka sisältö on sinulle tärkeä muisto, suosittelen hankkimaan videokuvaajan (tai pyytämään jonkun kuvaamaan vaikka kännykällä edes papin puheen). Etenkin tällaisilta huttupäiltä kuten minä, asiat nimittäin vain katoaa päästä. Itselleni papin puhe ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen tärkeä juttu, joten vihkimistämme ei videoitu. Onneksi muisto vihkimisestä on kuitenkin lämmin ja monet vihkimisen kohdat ovat vielä kirkkaana mielessäni, vaikka kaikkia papin sanoja en enää oikein muistakkaan.  


Kuva: häävieras






Vihkimisemme eteni siis perinteisen vihkikaavan mukaan sisältäen itse valitsemamme virren 822 Se tuntee onnen syvän, bestmanin lukeman Korinttilaiskirjeen sekä valitsemamme psalminkohdan (Psalmi 16: 9-11). Pappi oli myös hyvin huomioinut vihkikeskustelussa puhumamme asiat, joten vihkitoimitus tuntui omalta. Kun olimme sanoneet toisillemme tahdon, meidät oli vahvistettu aviopuolisoiksi ja loputkin vihkikaavan kohdat käyty läpi, pappi tuli onnittelemaan meitä alttarin edustalle ja ojensi meille vihkiraamatun. Sitten olikin aika päräyttää taas marssi soimaan (Ilkka Talasrannan Häämarssi) ja lähteä poistumaan tuoreena avioparina. 



Kuten hääviikolla kirjoittelemassani päivityspostauksessa kerroin, meidän vihkikirkolla oli aloitettu jonkinsortin arkeologiset kaivaukset juuri ennen meidän häitä ja tämä kaivantokuoppa sattui olemaan täsmälleen pääoven edessä. Tästä syystä olimme kirkkoharjoituksessa päättäneet poistua sivuoven kautta. Kirkon pääoven eteen ei nimittäin olisi kuopan takia saanut muodostettua kunnollista saippuakuplakujaa, joten menimme plan B.llä. Poistuttuamme ensin kirkon sivuovesta kipitimme siis pääoven kautta takaisin sisään kirkkoon ja poistuimme uudestaan sivuoven kautta vieraiden hurratessa ja puhallellessa kuplia päällemme. Kuplakuja näytti ihanalta!



Kuva: häävieras



Ja voin kertoa, että tässä kohtaa meillä kävi myös aikamoinen tuuri. Alkuperäisistä sääennustuksista (ennuste muuttui vasta häiden aattoiltana poutaisesta sateiseksi) huolimatta hääpäivällemme osui nimittäin sade. Onneksemme sade alkoi kuitenkin vasta juuri kirkosta poistuttaessa. Kun kävelimme kirkon ovilta hääautoa kohti, sade alkoi pikkuhiljaa voimistua, mutta ei ehtinyt onneksi kastella meitä paljoa. Myöskään kuplakuja ei onneksi mennyt pilalle sateen takia, vaan ehdimme juuri parahiksi alta pois. Ja jos kerta sade tietää onnea, niin taivaskin päätti näköjään toivottaa meille onnea ja nämä onnenpisarat alkoivat ropista päällemme heti avioliittomme ensimetreillä. Aika kaunis ajatus minusta:)


P.S. Meidän hääauton koristelu jäi hieman vaisuksi, sillä pojat eivät laittaneetkaan auton perään pitkiä lastusatiininauhasuikaleita, vaikka näin tietääkseni ohjeistin. Matka kirkolta juhlapaikalle oli kuitenkin lyhyt, joten en jaksanut harmitella asiaa sen enempää. 

Postauksen kuvat: Pauli Haanpää ellei toisin mainittu, muokkaukset omaa käsialaa